Viime viikko näytti sekavan siirtosaagan päättymisen. Willian oli ensin Liverpoolin kiikarissa, sitten oli suorittamassa lääkärintarkastusta Tottenhamin leirissä ja lopulta päätyi Chelsean pelaajaksi. Tämä varmistui nyt, kun Willian sai työluvan. En ole varma olisiko Willian ollut hyvä vai huono, siksi yllätyin että hän meni Chelseaan. Eitämättä kyseessä on lahjakas pelaaja, mutta riittääkö taso kuitenkaan nostamaan Spursin tasoa. Shaktar, josta pelaaja nousi tietoisuuteen, on kuitenkin kovatasoinen ja pelaa Mestareiden liigaa lähes joka kausi, mutta silti kyse ei ole mistään täysin maajoukkueen ykköspelaajasta, tai sellaisesta joka olisi jotenkin varmistanut paikkansa suuren kansan silmissä.
Sen sijaan itse olen enemmän innostunut Erik Lamelan lähestyvästä tulosta Tottenhamiin. Kauppaa ei ole vielä Spurs ilmoittanut, mutta AS Roma on sen jo tehnyt, sekä hankkinut siirtohuhuissa eri seuroihin pitkin kesää roikkuneen Adem Ljajicin korvaajaksi. Muista Lamelan hämärästi muutaman vuoden takaa, kun hän siirtyi AS Romaan, vielä silloin kun seurasin enemmän ko. seuran pelejä. Lamela pelasi River Platessa klassisena Trequartistana. Tämän pelityylin pelaaja omaa hyvän tekniikan, yllätyksellisyyden sekä maalintekoon että syöttöpeliin. Periaatteessa kyse voi olla kymppipaikan pelintekijästä, mutta perinteisesti trequartistan rooli, on jossain hyökkääjän ja keskikenttämiehen välimaastossa. Voitiin siis päätellä, että kyseessä oli Romalle uusi Totti. Roman siiryttyä pelaamaan 4-3-3:sta, Lamela on nähty enemmänkin laitapelaajana, mutta olisi virhe luulla häntä perinteiseksi laitahyökkääjäksi. Itse soisin, että AVB peluuttaessa 4-2-3-1 taktiikkaa, käyttäisi Lamelaa nimenomaan Soldadon alla kymppipaikalla, Chadlin ja Townsendin juostessa laitoja ja tuomassa leveyttä. Silloin Tottenhamilla olisi vaarallinen keskikentän hyökkäyskolmikko, jotka kykenevät tekemään monipuolisia ratkaisuja molemilla jaloillaan. 4-3-3:sessa taas Lamela paperilla ottaisi jomman kumman laitapaikan, riippuen halutaanko käyttää Townsendiä, Lennonia vai Chadlia avauksessa. Kyseessä on yksiä suurimpia lupauksia, ja 21-vuotiaana 15 maalia sekä viisi syöttyöä Italian pääsarjassa on hieno tulos.
Steven Caulkerin lähdettyä yllättäen Cardiffiin, jäi Tottenhamin puolustus epävarmaan tilaan. Seuraavassa harjoitusottelussa Monacoa vastaan avasi toppariparina 20-vuotias laitapakki sekä keskikentän täyteosaston oma junnu. Vaikka Fryers Espanyolia vastaan näyttikin yllättävän hyvältä topparina, ei uuteen kauteen voitu tällaisessa tilanteessa lähteä. Capouen tulo tulkittiin osittain tällaisena paikkaavana vaihtoehtona sekä keskikentän pohjalle, että toppariksi, mutta nyt näyttääkin siltä, että AVB alunperinkin halusi hänet joukkueeseen antamaan aikaa Sandron paluulle loukkaantumisesta sekä olemaan vahva tuki puolustukselle, jotta Dembélé että Paulinho voivat keskittyä nostamaan linjaa ja viemään palloa hyökkäyspäähän. Capoue näyttää näiden minuuttien jälkeen jo aivan mahtavalta hankinnalta.
Topparitilannetta näyttäisi tulevan Romanialainen Vlad Chiriches. En ole nähnyt 23-vuotiasta topparilupausta pelaamassa kuin rakeisissa youtube-videoissa, mutta niistä päätellen kyse on juuri modernin keskuspuolustajan arkkityypistä: nopea, vahva ja hyvä jalalla. En tiedä miten paljon Vertonghen on valmis pelaamaan laidalla, mutta näkisin kovimmissa otteluissa Kaboulin ottavan Chirichesin kanssa topparitontin haltuun, Walkerin ja Vertonghenin nostaessa laitoja.
Christian Eriksen on minulle täysi kysymysmerkki. Hänen on ilmeisesti tarkoitus olla se ratkaiseva pelintekijä, joka avaa lukkoja, kuin Modric. Erona tietenkin se, että Eriksenin pelaa kymppipaikalla, kun Modric taas oli pohjan pelintekijä. Ehdottomasti kyse on lahjakkaasta pelaajasta, mutta keskikenttämme alkaa pursuamaan lahjakkaista pelaajista ja joidenkin on lähdettävä seurasta pysyvästi tai lainalle. Eriksenin arvioitu hinta, noin 11 miljoonaa euroa, on hänen vajaavaisuuksillaankin silkkaa hyvää kauppaa, ja tuskin on pelkoa jälleenmyyntiarvon romahtamisesta. Itse olisin nähnyt, että hänen profiilin pelaaja on jo joukkueessa, ja hän on Lewis Holtby. Minuun iski viime keväänä sama awkward man love Holbyhyn niin kuin monelle englantilaiselel jalkapallotoimittajalle. Vaikkakin tehot jäivät näkemättä viime keväänä, oli kyse minusta kuitenkin todella mielenkiintoisesta hankinnasta. Muun joukkueen polkiessa haluttomana paikoillaan, odottaen Balen yksilöratkaisuja, Holtby pörräsi pitkin kenttää osoittaen, että syöttö- ja laukaisuarsenaalia on kyllä tarjolla, jos on halukkaita ottamaan palloja vastaan tai tekemään tilaa. Nyt hänen tilanteensa on täysin auki, ja harjoituskauden loukkaantuminen ei auttanut asiaa yhtään. Holtby teki viime perjantaina paluun U21:n riveissä West Hamia vastaan ja käänsi osaltaan ottelun suunnan tehdessään 2-2 tasoitusmaalin. Lainapesti voisi olla kuitenkin tälle kaudelle hyvä vaihtoehto, jos tilaa ei tunnu joukkueessa olevan.
Hegemoniaotteluiden sarja jatkuu viikonloppuna Liverpoolin kohdatessa Manchester Unitedin sunnuntaina päiväpelinä ja perään ensimmäinen NLD, jossa Tottenham on Arsenalin vieraana. En ole täysin vakuuttunut, että ottelu tulee olemaan helppo. Arsenal on loukkaantumisongelmistaan huolimatta osoittanut monta vuotta pystyvänsä ylittämään itsensä, ja Spurs voi tarvita vielä aikaa ennen kuin uudet pelaajat saavat täyden ymmärryksen pelisysteemistä ja joukkuetovereiden nyansseista. Silti nyt jos koskaan, on Tottenham hienoinen ennakkosuosikki.
No comments:
Post a Comment