Onko ennätyksiä rikkovat siirrot järkeviä?

Tottenham rikkoi viime kesänä siirtoennätyksensä pariin otteeseen. Lopulta Baldini haki vanhasta seurastaan AS Romasta Erik Lamelan noin 30 miljoonalla punnalla. Lamela on kiistatta älyttömän lahjakas, mutta nuori pelintekijä/laitahyökkääjä ei ole saanut peliaikaa juurikaan, ja ne saadut minuutit eivät ole kuin hetkittäin tuonut hänen potentiaaliaan esille. Asiaa ei auta, että samaan aikaan joukkueseen yritettiin integroida kuusi muuta pelaajaa, ja ruuhkaa on kaikille pelipaikoille, joista hän kilpailee. Tämän lisäksi vielä on epäselvyyksiä siitä, että halusiko AVB edes häntä. No, AVB ei ole enää joukkueen valmentaja, ja Lamelan on ilmoitettu olleen loukkaantuneena viimeisen kuukauden. Saako Sherwood vielä miehestä jotain irti?

Törmäsin viime viikolla twitterissä listaukseen yli 20 miljoonaa puntaa maksaviin pelaajiin, ja selattuani hetken listaa jäin pohtimaan kuinka moni näistä siirroista oli onnistuneita:

The 34 Premier League players who've cost £20m+ each, to date (attached) #cfc #mcfc #mufc #lfc #thfc #afc pic.twitter.com/KO4POMMTp8
— sportingintelligence (@sportingintel) January 21, 2014

TOP 10:ssä esiintyy sekä Fernando Torres (50 miljoonalla Liverpoolista Chelseaan) että Andy Carroll (35 miljoonalla Newcastlesta Liverpooliin). Edellinen on kallein summa mitä englantilaisseura on maksanut pelaajasta ja jälkimmäinen kallein summa mitä englantilaisesta pelaajasta on maksettu. Kumpikaan ei maksanut hintaansa takaisin. Torres taantui työtä tekeväksi peruskärjeksi, joka edelleenkin missaa sellasista paikoista, joista olisi aina aiemmin tehnyt maalin. Carrollin ura Liverpoolissa ei lähtenyt koskaan käyntiin ja hän onkin jo siirtynyt West Hamiin.

Arsenal ei yleenä käytä rahaa pelaajiin. Poikkeuksena Özil, jonka logiikan voi hyvin ymmärtää. Katsotiin, että seura tarvitsee henkistä nostetta ja uskottavuutta. Samalla saataisiin maailman luokan pelinrakentaja. Özilin hinta oli oikeuteettu, mutta peliesitykset ovat jonkin verran hyytyneet, eikä tehot ole niin suuria kuin Real Madridissa. Kärjistäen on aivan eri asia syöttää pallo Ronaldolle missä tahansa tilanteessa kuin Nikke Bendtnerille.

Listaa selatessa näkee Cityn tehnen yksitoista pelaajakauppaa yli 20 miljoonalla. Niistä Tevez, Adebayor sekä Balotelli olivat kaikki hittejä alkuunsa, mutta osoittautuivat vaikeiksi persooniksi manageroida. Lopulta kaikki kolme lähtivät joukkueesta maksamatta täysin takaisin hinnan antamaa luottoa. Sen sijaan Aguero, Silva, Nasri (tällä kaudella nostanut tasonsa) , Dzeko, Fernadinho (vielä lopullinen tuomio antamatta) ja Toure ovat olleet loistohankintoja. Lescott ei ole täysi floppi, mutta 22 miljoonaa englantilaisesta topparista, joka parin kauden jälkeen ei saa juurikaan peliaikaa, näyttää aika huonolta.

Liverpoolin kaksi kärkihankintaa nuori-Torres sekä varsinkin nykyvireinen Suarez näyttävät hyvältä kaupankäynniltä. Sen sijaan Carroll-sekoilu sekä siihen liittyvä Downing kauppa (ideana hommata liigan paras pääpelaaja ja liigan paras keskittäjä ei toteuttanut yhtään tehopistettä keskenään) ovat kovaa rahaa viemäristä alas. Myös Romasta hommattu Aquilani tuli loukkaantuneena seuraan, eikä koskaan sopeutunut englantiin.

Abramovichin pelaajakaupat näyttäytyvät usein täysin hakuammunnalta, ja varsinkin viime kausina on ostettu väärien pelipakkojen pelaajia, jotka eivät mahdu joukkueeseen (Marin, de Brüne, Kakuta, Moses jne.). Nämä sitten lainataan edelleen ja myydän pois lopulta. Chelsea esiintyy listalla kahdeksan kertaa. Torres mainittiin jo aiemmin, joten jälkimmäiset voidaan jakaa onnistujiin (Drogba ja Hazard), floppeihin (Shenchenko, Essien ja Wright-Phillips) sekä kysymysmerkkeihin (Luiz ja Willian). Hazard on nuori ja oikeutetusti saanut aikaa kehittyä. Nyt, kun Mourinho on työntänyt Matan ulos joukkueesta, on hänen peliaikansa ja vastuunsa kasvanut ja myös nostanut profiiliiaan potentiaalista kovaksi pelimieheksi. Luizista maksettu summa on sen sijaan suhteellisen kova (nyt varsinkin, kun samassa diilissä siirtyi Matic toiseen suuntaan, jonka Chelsea osti nyt takaisin). Luiz ei ole floppi, mutta Chelsea on myös hävinnyt pelejä hänen "luovan" puolustustyöskentelyn vuoksi. Tuon hintaisen topparin pitäisi kyetä olemaan suora mantelinperijä John Terrylle. Sheva ei koskaan pystynt toisintamaan otteitaan englannissa ja, kun näin Wright-Philipsin pelaamassa lopulta QPR:n paidassa, ei olisi tullut mieleenkään, että hänestä on joskus maksettu 21 miljoonaa puntaa.

ManU:n osumat ovat olleet van Persie, Berbatov ja Ferdinand. Kaikki olivat valmiita pelaajia, joista kannatti maksaa pyydetty summa. Sen sijaan ManUn murheenkryyni, eli keskikentän kekusta on nähnyt kaksi suurta siirtoa: Fergusonin aikana kokeiltiin Juan Veronia ja Moyes toi Evertonista Fellainin. Veronin kaksi kautta olivat pettymyksiä ja Fellaini aloitti tämän kauden heikosti kunnes loukkaantui.

Vaikuttaisi siltä, että suuri osa suuren rahan siirroista on pyrkinyt täyttämään valmiilla pelaajalla jokin tietty pelipaikka. Kuitenkin usein pelaajien esityksiä verrataan toisinaan kohtuuttomasti pelaajan siirtosummaan. Erik Lamelan paineita menestyä ei varmastikaan vähennä se, että hänen kohdallaan muistetaan aina ilmoittaa siirtosumma. Muista sarjoista siirtyvien kohdalla on aina kysymysmerkki sopeutumisesta kieleen, kulttuuriin sekä pelityyliin. Toinen haaste on siirtyä sarjan sisällä pienestä lammesta isoon lampeen, ja se mukana tuomat paineet. Erik Lamela tarvitsee selvästi aikaa sopeutua ja osoittaa kykeneväisyytensä oppimaan ja sopeutumaan. Lamelalle on povattu kovaa tulevaisuutta niin seura- kuin maajoukkuepalloilussa, joten mikäli hän haluaa sen tulevaisuuden lunastaa, on se työ tehtävä nyt ja osoitettava olevansa sen arvoinen.

Tottenhamin vieraskunto jatkaa korkeana

Sherwoodin Spurs on nyt voittanut kuudesta ottelusta viisi ja pelannut yhden tasan. Kyseiset ottelut ovat olleet tosin helpoimmasta päästä, ja nyt alkaa todellinen koitos. Seuraavan reilun kuukauden aikana Tottenham pelaa Manchester Cityä, Arsenalia, Chelseaa, Liverpoolia, Newcastlea ja Evertonia vastaan. Tähän mennessä nykyisestä top8:sta Spurs on voittanut ainoastaan ManUn. Loukkaantumishuolien päättymistä on odoteltu jo kuukauden verran, ja Sherwoodin toivoisi saavan parhaat mahdolliset avaajat pelivireeseen mahdollisimman pian.

Swansea peli alkoi tavanomaisesti jyrän alla olemisella, ja ensimmäiset 15 minuuttia olin varma, että pistekin tästä pelistä olisi hyvä saavutus. Swansea vyörytti peliään kohti Spursin maalia ja piti palloa näppärästi lyhytsyöttelyllään. Sherwood oli muuttanut taktiikkaansa viiden keskikenttään, joka ilman todellista puolustavaa pelaajaa ei näyttänyt saavan peliä haltuunsa millään. Kuitenkin Swansean tilastoja katsoessa alkupuoliskolla, huomasin että vaikka Lloris joutui pari kertaa torjumaan tyylikkäästi ja kerran luottamaan ylärimaan, Swansean laukaukset eivät tulleet keskimäärin kovinkaan hyviltä sektoreilta saati edes rangaistusalueen sisältä. Swansean hyökkäyspeli näytti tilastollisesti samanlaiselta impotentiltä pikkunäppärältä puuhastelulta kuin Spursin alkukaudesta. Hitaasti ja varmasti keskikentän kaksikko Dembele ja Bentaleb kasvoivat peliin. Bentaleb, jopa suoritti yhteensä yhdeksän taklausta ottelusta, luku johon viimeksi oli ilmeisesti päässyt Vertonghen lähes kaksi vuotta sitten.

Adbayorin pelikunto on tietenkin avainasemassa tällä hetkellä. Kuudessa ottelussa viisi maalia ja kaksi syöttöä on hyvä saavutus. Eriksenin seitsemän ottelun kuiva kausi on Sherwoodin alla muuttunut kolmeksi maaliksi ja kahdeksi syötöksi. Jännitettävää toki jää. Mikäli Tottenham ei korvaa lähtevää Defoeta, on vain luotettava siihen, että Aden pelikiinnostus säilyy ja/tai Soldado löytää itseluottamuksen jostain.

Sherwood on osoittautunut viimeisissä peleissä oppivaiseksi ja hyväksi reagoijaksi. Arsenalia vastaan hän teki valintavirheen, ja joukkue jäi alakynteen keskikentällä. Palacea vastaan ensimmäinen puolisko kaatui yksilövirheisiin mutta puoliajalla hän sai joukkueen muuttamaan vireystasoa merkittävästi, ja aivan eri näköinen joukkue astui kentälle. Swanseata vastaan hän muutti muodostelmaa, mutta teki sen dynaamiseksi. Eriksen pelasi kymppipaikalla, mutta vapaassa roolissa. Aina, kun Eriksen ajautui laidoille rakentamaan peliä, Chadli siirtyi keskelle tavallaan kakkoshyökkääjäksi, jotta hyökkäystilanteessa saataisiin miehiä boksiin. Aluksi hämmennyin vaihtoa, jossa Naughton otettiin sisään, mutta ilman että Walker olisi poistunut. Swansean laitapakki Ben Davies oli ottelun edetessä muuttunut vaaralliseksi nousijaksi, jota ilman DM pelannut joukkue ei kyennyt aina merkkaamaan. Walker ottikin vasemman laidan juoksijan paikan, mutta myös otti Daviesin selvästi ylempää kiinni, jota Lennon ei kyennyt tekemään. Näin Swansealta poistettiin yksi mahdollinen tapa päästä takaisin otteluun kiinni.

Tottenhamin pudottua FA-Cupista heti alkuun, on Sherwoodilla nyt ensi viikolle asti aikaa kerrankin treenata joukkueen kanssa kunnolla ja tarkistaa loukkaantumisista palanneet. Manchester City on jo löytänyt vieraskuntonsa heikon alkukauden jälkeen, ja on tällä hetkellä kuuden ottelun kuntopuntarin ylivoimainen kärki täysillä pisteillä, tosin perässä kahden pisteen päässä seuraavat nimenomaan hyvät vieraspelaajat Arsenal ja Tottenham. Tällä joukkueen itseluottamuksella voisin nähdä, että ottelusta kannattaisi odottaa jotain. Ainakin tasaisempaa vääntöä.

Sherwoodin Spurs ylitti pohjalla olevan Palacen

Joulun henkilökohtainen jalkapallotaukoni on päättynyt. Katsoin hiljaisuudessa kyllä kaikki Tottenhamin pelit, mutta Spurs-kannattajan pessimistisyyteni ei jaksanut innostua edes Manchester Unitedin voittamisesta. Varsinkin, kun otteet Arsenalia vastaan oli taas sitä samaa. Tottenham on osoittanut tällä kaudella, että heikoimmillaankin kyllä pystyy repimään tuloksia keskikastin ja pohjan joukkueilta, mutta aina kun vastaan on astunut teknineseti vertainen joukkue, kuten Liverpool, Arsenal ja Manchester City, on peli ollut täysin ponnetonta ja luovuttamismenttaliteetillä kyllästettyä. ManUn näen jotenkin erillään tästä ryhmästä, sillä joukkueen kuntokäyrä on nähnyt jo useamman kerran nousun jälkeisen apatian. ManU aloitti vuoden häviämällä kolme ottelua putkeen kaikissa kilpailuissa, ja Swansealle tappio olisi merkinnyt neljättä perättäistä tappiota ensimmäisen kerran sitten vuoden 1961.

Palacea vastaan Tottenham meinasi jäädä ensimmäisellä puoliskolla katsojan asemaan jälleen kerran. Poikkeuksellisesti Pulisin henkiinherättämä alkukauden pisteautomaatti lähtikin kovalla prässillä ja nopeilla liikkeillä hyökkäykseen ja Dembele sekä 19-vuotias Bentaleb ei tuntunut saavan keskikenttää hallintaan. Ainoa pelastus oli Puncheonin levottoman huono rangaistuspotku, joka suuntautu z-riville, ollen ensimmäinen rankkari tällä kaudella, joka ei suuntautunut maalikehikon sisälle. Toistuvien yksilövirheiden vuoksi Spurs ei saanut kuitenkaan ottelua kuin vasta puoliskon lopulla jotenkin haltuunsa kunnes Bentaleb ampui 30-metristä tolpan sisäpuolelle, mutta pallo lensi kuitenkin viivan suuntaisesti ulkopuolelle.

Mitä ikinä Sherwood sanoi pukukopissa tauolla, muutti pelin luonnetta täysin. Bentalebille jäi yli 90% syöttöjen onnistumisprosenti sekä eniten syötönyrityksiä kaikista pelaajista ja tämän heat map näytti osallistumista lähes kaikkialla kentällä. Bentaleb näyttää kasvavan peli peliltä, vaikkakin koki karvaan pelin Arsenalia vastaan. Tulevaisuudessa näkisinkin 4-3-3-taktiikalla keskikentän kolmikon, jossa pelaisi omat pojat Bentaleb ja Carrol sekä Christian Eriksen. Yläkolmikko tarvisi vielä hahmottamista, mutta jos Soldado ja Lamela saisi pelivireensä kuntoon, voisi toiselle laidalle heittää vaikka Townsendin ja kyseessä olisi todella dynaaminen paketti.

Adebayor oli elementissään syöttäessä Eriksenin avausmaalin. Naughtonin korkea pystypallo tuli juuri oikealle alueelle, ja Ade veti molemmat toppari puoleensa. Pallon voitto oli äärimmäisen tärkeä ja Eriksen pääsikin täysin vapaana maalivahtia vastaan. Soldadon peli ei tuntunut kulkevan ja Torontoon lähtöä tekevä Defoe tuli vaihdosta sisään ja näytti hetkittäin maagiselta. Tosin jokaista oikeaa ratkaisua vastaan hän teke yhden väärän. Hänen maalinsa ei toki ollut sellainen, vaan hyvällä hallinnalla toteutettu. Defoen lähtö jännittää sikäli, että riittääkö Aden, Soldadon ja Kanen tulivoima loppukauden? Varsinkin, jos Townsendistä ei saada uutta Balea ja Lamela jatkaa apaattisena koti-ikäväisenä hahmona.

Ensi viikko jatkuu Swanseaa vastaan vieraissa, jonka jälkeen Manchester City tulee White Hart Lanelle vierailulle. City on sen verran kovassa mestaruusvireessä, että alkukauden vieraskunto-ongelmat alkavat olemaan historiaa, ja joukkue pystyy pelaamaan ilman Agueroakin kliinisesti. Negredo näyttää juuri siltä espanjalaiselta, joka Spursin piti ostaa. Loukkaantumissuman pitäisi myös alkaa hellittämään, ja toivottavasti kahden viikon päästä Sherwood voi laittaa kentälle lähes ihanne avauksensa.