Jatkuuko Tottenhamin vahva vieraskunto pohjoisessa?

Tottenhamin habakeskikenttä Bentaleb, Dembele sekä Paulinho näyttivät sunnuntaina Evertonia vastaan poikkeuksellisen heikoilta. Sherwood oli selvästi ajatellut, että pakkaamalla keskikenttä, pysäytetään Martinezin Evertonin pallonhallinta ja lyhytsyöttöpeli. Sen sijaan Everton pelasi nokkelasti kovalla prässillä aina menettäessään pallon. Koska Tottenhamilta puuttui selkeä rakenne nopeille siirtymille yläkolmikkoon, voitti Everton pallon muutaman syöttöyritelmän jälkeen takaisin. Harryn Tottenhamin nerokkuus piili pitkälti siinä, että Parker voitti pallon, antoi sen Modricille, joka pisti tarkan syötön eteenpäin laitaan taikka van der Vaartille. Tämän tyyppinen selkeä roolitus ja transitiopeli pallonriistosta hyökkäykseen on uupunut joukkueesta täysin. Tottenhamin habakeskikenttän näyttää hyvältä ja vahvalta, mutta lopulta on ilman ideoita. Adebayor oli turhan usein yksinään, eikä Eriksen pystynyt rytmittämään peliä juurikaan vasemmalta laidalta. Toinen ongelma oli siinä, että Adebayorin liukuessa laitoihin hakemaan palloa, ei Paulinho tai Dembele täyttänyt tyhjää tilaa hyökkäyspäässä. Tässä määrin jopa Soldadon tai Defoen peluuttaminen olisi ollut fiksua. Valitettavasti hyökkäyksen toisena pisteenä operoinut Aaron Lennon jatkoi hiljaiseloaan. Ottelun ratkaisu tuli Walkerin äkätessä epäorganisoidun Evetonin takalinjan vapaapotkutilanteessa, josta Adebayor otti keskityksen haltuun ja sijoitti etukulmaan puhtaasti.

Newcastle on Cabayen lähdön jälkeen ollut sekasorrossa, eikä tilastot muutenkaan mairittele joukkuetta silloin, kun hän ei pelannut. Joukkue on voittanut viimeksi ilman Cabayeta joulukuussa 2012. Tämä kertoo siitä menetyksestä mitä joukkue ei kyennyt korvaamaan tammikuun ikkunassa. Tämän lisäksi Debuchy, Tiote ja Coloccini ovat varmasi poissa ja Krull sekä Gouffran käyvät kuntotestin ennen ottelua. Lisäksi joukkueen ykkösmaalintekijä Loic Remy kärsii viimeisen ottelunsa pelikiellostaan. Newcastlen kunto on myös onneton: viimeisestä kuudesta yksi voitto, kolme tehtyä ja kymmenen päästettyä maalia. Mutta kuinka usein heikot putket ovat katkenneet Tottenhamia vastan. Silti Tottenham on sarjan paras vierasjoukkue, ja mikäli Sherwood valitsee avauksen oikein, on täysi mahdollisuus tehdä tuhoja.

Sarjan järjetöntä ristiinpelaamista katsoessa (mm. eilinen Chelsean tasuri), herättää hetkittäin intoa, että onko nelossija joukkueelle silti mahdollinen. Tilastot ovat kuitenkin rumat. Tottenhamilla on tällä hetkellä kasassa kaksi pistettä enemmän kuin vuosi sitten, jolloin päädyttiin vitossijalle sekä seuran piste-ennätykseen. Tänä vuonna todennäköisesti pitäisi sen lisäksi, että Liverpool romahtaisi, tehdä myös uusi ennätys. Jos arviointiin otetaan vielä Tottenhamin onnistumiset itsensä pahimpian kilpailijoiden kanssa, tulos ei ole kovinkaan hyvä tällä hetkellä. Tämän hetkistä top seiskaa vastaan tuloksena: kaksi voittoa, kolme tasapeliä ja neljä tappiota (joiden maaliero on -16). Viime kaudella joukkue pärjäsi kauden päättynyttä top seiskaa (sisältää samat joukkueet) vastaan vastaavissa otteluissa tuloksin lievästi paremmin (kaksi pistettä enemmän mutta selvästi parempi maaliero). Jäljellä on enää Arsenal kotona sekä Liverpool ja Chelsea vieraissa. Mikäli näistä otteluista ei oteta muuta kuin lisää miinusta maalieroon, voidaan todeta Tottenhamin ansaitsevan viitossijansa. Paremmaksi ei ole asiaa. Kisaa kuitenkin jatketaan tänään.

2/3 kaudesta pelattu - ketkä pettyvät

Mestaruuskahinat

Manchester City poisti harteiltaan huonon vieraskunnon maineen viimeistään 5-1 voitollaan Tottenhamista viikolla. Mutta kaatui maanantai-iltana Chelseaa vastaan kotonaan. Kyseessä oli kauden ensimmäinen liigapeli, jossa he eivät kyenneet tekemään maaliakaan kotikentällä. Häviäminen Mourinhon Chelsealle ei ole niin draamaattista tässä vaiheessa kautta, mutta menetetyt kolme pistettä mestaruustaistossa voi loppukaudesta merkata paljonkin.

Arsenal jäi viikolla tasapeliin Southamptonin vieraana, mikä tuntui merkitsevän sitä, että Wenger tekee muutaman täsmähankinnan siirtoikkunan loppumetreillä. Joukkueella ei yhtään pelikuntoista ykkösjoukkueen kärkeä Giroudin jälkeen. Kesällä hankittua ranskalaista Yaya Sanogoa ei ole kukaan nähnyt sairastuvan ulkopuolella ja paikalla välillä menestynyt Walcott missaa koko loppukauden. Jäljelle jää Lukas Podolski, jonka pelikunto ja vire on kysymysmerkki. Sen lisäksi Podolski on pärjännyt aina parhaiten laitahyökkääjänä ykköshyökkääjään tukimiehenä. Tästä syystä Joachim Löw peluutti maajoukkueessa kaksikkoa Klose-Podolski. Yksinäiseksi kärkimieheksi hänestä ei ole. Cazorla on noussut alkukauden apaattisuudestaan ratkaisijaksi, ja näyttää useammin paljon paremmalta kuin Özil. Esimerkkinä syöttö, jonka hän antoi Oxlade-Chamberlanelle ARsenalin 1-0 osumaan Crystal Palacea vastaan sunnuntaina.

Mourinhon Chelsea ei ole ollut yhtä dynaaminen ja kokonaisvaltainen kuin ennen. Topparipelaamisessa on kysymysmerkkejä kuten myös keskikentän keskustassa. Gary Cahill taikka David Luiz eivät ole osoittaneet olevansa Terryn mantelinperijöitä. Keskikentän keskustasta on nyt lähtenyt Essien eikä Mikelkään näytä varmoilta otteissaan. Lampardilla taas ikä alkaa painamaan. Maticin hankinta oli tärkeä, mutta on samalla huonoa bisnestä. Joukkueen kärjet eivät edelleenkään tee maaleja mestaruuteen vaatimalla vauhdilla (kolme pelaajaa tehnyt 25% joukkueen maaleista).

Kolmen kimppaa pitävien ristiinpelaamiset viikon sisällä jättivät taulukon kutakuinkin ennalleen. Arsenal johtaa sarjaa kahdella pisteellä. Chelsea ja City pitävät tasapisteissä kisaa yllä. Yksikään näistä joukkueista ei vahvistunut heikoimmilla osa-alueillaan tammikuussa, joten on odotettavissa todella tiukka taistelu, joka voi helposti ratketa maaliskuun loppuun mennessä. Kaikki nimittäin ovat mukana cup-kilpailuissa ja mestareiden liigan pudotuspeleissä sekä pelaavat liigassa keskinäisiä taikka vaikeita otteluita.

Nelossijan palkinto

Tottenham näytti Sherwoodin liigastartin jälkeen siltä, että kykenee tosissaan taistelemaan nelossijasta, koska Liverpool kompasteli joulukuun vaikeissa otteluissa kärkijoukkueita vastaan. Everton oli menettänyt hieman virettään, Newcastle pudonnut hyvistä otteistaan huolimatta vauhdista ja United tuntui olevan selvästi ulkona kisasta. Sherwood kuitenkin lähti takki auki City-peliin ja tulos oli sen mukainen. Tasapeli Hullin kanssa oli myös pettymys. Sherwood totesi Hull-pisteestä, että tämä piste voi olla tärkeä kauden loppuessa. Itse sanon, että ne menetetyt kaksi pistettä voi olla ne tärkeät. Kysykää vaikka AVB:ltä, joka jäi kahden pisteen päähän nelossijasta viime kaudella.

Olin suhteellisen yllättynyt Liverpoolin 4-0 murskauksesta Evertonia vastaan. Se tarkoitti käytännössä sitä, että Pool vahvistaa ottettaan nelossijasta ja pudotti samalla Evertonin ja Tottenhamin neloskahinoista. Kuitenkin 1-1 tasapeli viikonloppuna West Bromwichia vastaan tarkoittaa sitä, etä Everton on perässä kaksi pistettä ja Tottenham kolme. Tilannetta ei helpota se, että Liverpool kohtaa seuraavaksi Arsenalin kotonaan. Tämä on tässä vaiheessa pakkovoitto kummallekin joukkueelle, mikäli haluaa pitää asemistaan kiinni. Sen sijaan Tottenham ja Everton käyvät kovan ottelun White Hart Lanella. Molemmille myös pakkovoitto, mikäli haluavat olla kiinni Liverpoolin kannoissa.

Manchester United ja David Moyes alkaa olemaan jo surkuhupaisa esitys. Suurin osa joukkueen pisteistä on tullut pohjakymmeniköstä, eikä joukkueella tunnu olevan kiinnostusta tai kykyä nousta enää tappioasemista pelastamaan pisteitä. Voitettuaan Cardiffin hyvillä esityksillä, pelaajat uskoivat vielä mahdollisuuksiinsa kisata mestareiden liigasta. Kuitenkin vieras tappio Stokelle (mitä ei ole valioliigassa koskaan tapahtunut) pudotti joukkueen taas seitsemän pisteen päähän nelossijasta. Juan Mata oli hieno hankinta, mutta ei tosiaankaan ratkaise mitään niitä pelillisiä ongelmia, joita joukkueella on. Pelaajamateriaalia on täysin turha kuitenkaan syyttää loputtomasti. Ferguson sai tällä keskinkertaisella ja ikääntyvällä nipulla aikaiseksi mestaruuden viime kaudella. Moyes taas on muuttanut sen Evertoniksi, jolla ei ole juurikaan pitkäkestoista pelivirettä, saati mahdollisuuksia voittaa kovimpia kilpailijoitaan.

Putoajat

Kauden alkumetreillä näytti siltä, että Sunderland ja Palace ovat varmoja putoajia ja, että Stoke tekee seuraan heille lopulta. Nyt kuitenkin kaikki edellämainitut ovat nostaneet itsensä ulos pohjakolmikosta. Täytyy tosin muistaa, että koko alakymmenikkö mahduut kuuden pisteen sisään, joten tämän kauden kamppailusta tulee ehkä tiukin miesmuistiin. Tarkoittaen sitä, että jokainen keskinäinen ottelu näiden joukkueiden välillä voi olla ratkaisevassa asemassa kauden päättyessä. Tällä hetkellä suosikkeja ovat apaatisten geriatrikkojen Fulham sekä Vincent Tanin täysin vitsiksi muuntama Cardiff City. Palace teki hyviä hankintoja saadessaan sisään Tom Incen sekä entisen Cardiff-sankarin Joe Ledleyn. Cardiff pakkasi joukkueensa lähinnä norjalaisilla importeilla, joista on vaikea sanoa mitään, vaikkakin sen sijaan Wilfried Zaha, Fabio ja Kenwyne Jones saattavat ollakin ratkaisevia.

Kolmannesta putoajan paikasta kisaa omasta mielestäni vielä epävireinen WBA, epä-Allardycemainen West Ham, joka toisessa ottelussa turpaa ottava Norwich ja hyytynyt Hull. Tosin tässä vaiheessa en uskaltaisi vinkata ketään mainituista putoajaksi. Kaikki kolme paikkaa ovat vapaana ottajille.

Siirtoikkuna sulkeutunut - mitä jäi käteen?

Daniel Levy yllätti, eikä tehnyt viime hetkellä minkäänlaisia hankintoja. Ykkösjoukkueen miehistä Defoe poistuu helmikuun lopulla ja Holtby lähti etsimään avauksen pelejä Fulhamiin lainalle. Näkisin, että Holtbyn kehityksen kannalta siirto oli hyvä. Defoen poistumista on vielä vaikea arvioida. Vuosi sitten Levy ei tehnyt kaivattua kärkihankintaan. Tavallaan ymmärrettävistä syistä. Defoe oli silloin pelivireessä, Adebayor oli joukkueessa, Kane oli kolmosvaihtoehto ja Bale hakkasi maaleja hyvää tahtia. Kane lähti lopulta lainalle Leicesteriin, Defoe loukkaantui ja Adbayor ei löytänyt pelivirettään enää. Lopulta Bale kantoi joukkuetta loppukauden ja pudotettujen pisteiden vuoksi Tottenham ei päässyt mestareiden liigaan.

Joukkue on tavallaan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Adebayor on vireessä, Soldado ei niinkään ja Harry Kanesta on vaikeata edelleenkään sanoa mitään näin vähäisellä peliajalla. Loukkaantumistilanne alkaa helpottamaan ja mutamassa viikossa toivottavasti Sherwoodilla on mahdollisuus käyttää koko joukketta kokoonpanonsa suunnitteluun. Vasemman laitapakin tontti sekä kärkipeli on edelleen kysymysmerkki. Mikäli Adebayor menettää vireensä ja Soldado ei löydä omaansa, ollaan ongelmissa taas kerran.

Pelit jatkuvat tänään Hullin vieraana. Joukkueen vieraskunto on liigan parasta, vain Arsenal on ottanut vieraspeleistä yhtä paljon pisteitä. Rose on ilmeisesti vielä pelikiellossa, vaikka hänen väärin perustein annettusta punaisesta on ollut tarkoitus valittaa. City-tappio oli karvas lähinnä siksi, että ensimmäisen puoliajan loppuun mennessä Spurs olisi voinut helposti olla 3-0 tappiolla. Joukkue sai kuitenkin peliä haltuun ja nosti toiveita siitä, että pelistä saisi jotain irti. Näin ei kuitenkaan käynyt kyseenalaisen rankkarituomion vuoksi, jonka jälkeen Spurs joutui pelaamaan 40 minuuttia valioliigan parasta joukkuetta vastaan vajaamiehityksellä. Toisaalta Capouen painama kavennus ja yleisilme erosi aiemmin kaudella tapahtuneesta 6-0 tappiosta vieraskentällä. Pelaajat yrittivät parhaansa, mutta jäivät auttamattomasti jalkoihin, siinä missä aiemmassa kohtaamisessa typerien yksilövirheiden vuoksi pelaajat luovuttivat lähes välittömästi.

Sherwoodin taktiikka on toiminut hyvin heikompia vastustajia vastaan, mutta hänen ajatuksensa rikkovan keskikentän turhuudesta on osoittautunut naiiviksi sekä Arsenalia ja nyt Cityä vastaan. Sherwood tarvitsisi aikaa edelleen taktiikoidensa hiomiseksi sekä viime kesäisten pelaajien integroimiseen. Tarkoittaako se sitä, että jälleen kerran saa odottaa mestareidenliigaa vuoden pidempään.