Lewis Holtby voi olla kauden yllätys

Viime tammikuussa koin hämmentävän man-crushin saksalais-englantilaista Lewis Holtbyä kohtaan, joka siirtyi vain 1,5 miljoonalla punnalla Tottenhamiin. Alunperin suunitelmissa oli, että Holtby tulee vasta joukkueeseen vasta kesällä, ja päättää kautensa Schalken paidassa. Lähes välittömästi Holtbyn esiintyessä ensimmäisiä kertoja, monet valioliigaa seuraavat toimittajat olivat polvillaan. Holtby on jonkinlainen hybris Modricin ja Huddlestonen syöttövoimasta, mutta omaa Modricia paremman fysiikan kaksintaistelutilanteissa sekä laukaisuvoiman ja Huddlestonea paremman liikkuvuuden.

Holtby on täydellinen pelaaja 4-3-3 järjestelmään, hän voi joko pelata syvempänä pelintekijänä keski kolmikossa tai ylempänä pelintekijänä tai peräti laitahyökkääjän yläkolmikossa. AVB 4-2-3-1 systeemissä pohjalla pelaa kaksi ankkuria, jotka vuorottelevat linjan nostoa kuljettamalla pallon hyökkäysalueelle. Hyvästä kestävyydestään ja vauhdista huolimatta, Holtby ei kuitenkaan ole puolustussuuntaan niin hyvä, että voisi ottaa toisen ankkurin paikan. Harry Redknappin systeemi oli parhaimmillaan sellainen, että Parker voitti pallon ja antoi sen Modricille, joka nopealla syötöllä pisti pallon laitaan taikka van der Vaartille keskelle. Valmentaja on toki vaihtunut ja yksikään mainitsemistani pelaajistakaan ei enää ole seurassa. Vertailuksi tällä systeemillä pohjalla pelaisi siis Holtby ja Sandro.

AVB:n vertikaalinen pallonhallintaan ja voimakkaisiin vastahyökkäyksiin perustuva pelitapa taas vaatii sen, että molemmat pohjan pelaajat kykenevät voittamaan pallon, ja joo syöttää sen välittömästi ylös ilman välittäjää kuten Modricia tai itse vie pallon hyökkäykseen. Tässä mielessä Holtbyn vahvuus olisi nimenomaan hyökkäys kolmikon tai nelikon pelaajana. Tämän hetkisellä systeemillä hän kilpailee suoraan avauksen paikasta Eriksenin kanssa, vaikkakin olisi mielenkiintoista nähdä heidät samaan aikaan kentällä.

Holtbyn tehot ovat hurjat tällä hetkellä. Vaikka hän onkin avannut ainoastaan eurooppaliigassa ja liiga cupissa, hän on ollut pelintekijänä ratkaisevassa asemassa. Viimeisessä kahdessa startissaan, hän on syöttänyt neljä ja oli Cardiffia vastaan lopussa ratkaisevassa asemassa 1-0 voittomaalin rakentelussa.

Alkukauden kokeiluissa kymppipaikalla peluutettiin Dembeletä epäonnistuneesti. FourFourTwon:n statzonen hyökkäyskolmanneksen syöttöjä tutkailemalla huomataan, että Dembelen tilastot näissä syötöissä oli Arsenalia vastaan viisi onnistunutta syöttöä kuudesta sekä yksi maalintekotilanteen luonti. Swanseata vastaan luvut olivat seitsemän onnistumista kahdeksasta ja kaksi tilannetta luotu. Sigurdson pelasi paikalla avausottelussa Palacea vastaan tilastoilla 15 onnistunutta syöttöä 20 eikä yhtään luotua tilannetta. Näistäkin onnistuneista syötöistä ainoastaan muutama oli avaavia syvältä lähteviä ja vain yksi suuntautu vastustajan boksiin. Demebele yritti läpisyöttöä kerran molemmissa kymppipaikan esiintymisissään, epäonnistuen molemmissa. Näin ollen on helppo huomata, että Eriksenin esiintymiseen asti peli pyöri nätisti, katsoen pallonhallintaprosentteja sekä onnistuneiden syöttöjen lukumäärää, mutta syötöillä ei ollut sellaista osoitetta, joka olisi voinut johtaa maaliin lopulta.

Eriksenin ensimmäisessä ottelussaan Norwichia vastaan, hän yritti 27 syöttöä hyökkäyskolmanneksella, onnistuen 22:ssa. Tuloksena oli kaksi tilannetta ja yksi syöttö. Muutenkin syöttölinjat lähtevät lähempää boksia ja suuntautuvat lähes poikkeuksetta hyökkäyssuuntaan, joko siirtelemällä lyhyesti läheisten pelaajien kanssa tai levittämällä peliä laitaan. 2-0 osumaan johtanut tilannekin lähti Eriksenin jalasta, oikea aikaisella levityksellä laitaan ehtineelle Paulinholla. Cardiff puolusti huomattavasti paljon paremmin yksikkönä, joten Eriksenin tilastot jäivät hieman varjoon. 22 onnistunutta syöttöä 23:sta hyökkäyskolmanneksella ja yksi maalintekotilanne. Eriksen sai kuitenkin operoida samalla korkeudella kuin Norwichia vastaan, vaikkakin sivuttaisliikettä on enemmän.

Holtbyltä ei samanlaista dataa ole saatavilla vielä, sillä on on esiintynyt vain myöhäisenä vaihtopeljaana liigassa. Silti molemmat ovat hyvässä vireessä, mutta soisin Holtbyn aloittavan Chelsea-ottelun hänen taistelumentaliteetinsä vuoksi. Todennäköisesti kolmikossa avaa Sigurdson vasemmalla, Eriksen keskellä ja Townsend laidalla. Keskikentän pohjalle toivoisin Sandroa toiselle paikalle, koska hän on ollut todella hyvässä kunnossa viimeiset ottelut, ja toisi vaadittua fysiikkaa Chelsean pakattua keskikenttää vastaan. Vasemman laitapakin paikka on kysymysmerkki. Rose on loukkaantuneen, Fryers taitaa olla vielä turhan kokematon, Naughton ei osaa pelata siellä ja Vertonghenia voi tarvita keskustassa, mikäli Kaboul ei ole käytettävissä. Chiriches on vielä keskeneräinen, jonka sai valitettavasti todeta Villa-peliä katsoneet tiistaina.

Joka tapauksessa. Liigaa ei voiteta syyskussa tai edes lokakuussa, mutta Chelsea-ottelu tulee olemaan todellinen mittari sille, kuinka hyvin uudet pelaajat sulautuvat pelitapaan, ja mihin asti Tottenhamin lento voi tällä kaudella viedä.

Mestaruuskisa levällään

Viiden kierroksen jälkeen Arsenal on sarjan ensimmäisenä maalierolla Tottenhamin edellä. 

Liverpoolin kone alkoi yskimään jo aiemmalla kierroksella. ja varsinkin nyt Rodgersin erikoinen valinta peluuttaa neljää toparia puolustuslinjassa aiheutti omat ongelmat. Southampton käytti hyödykseen tämän. Koostetta katsellessani, komentaattori tekee hyvän huomion siitä, kuinka Southampton prässää rajusti Liverpoolin puolustuslinjaa, joka ilman todellista leveyttä luonnollisten laitapakkien muodossa, pelaa pallon toistuvasti maalivahdilleen, joka joutui paineen alla joko pistämään pallon sivurajasta yli tai sortui virheeseen, joka johti maalintekotilanteeseen. Linjalta näytti puuttuvan muutenkin ymmärrys siitä, että miten organisoidutaan ja yksilövirheiden sarjana syntyi Southamptonin maali. Toki Poolille olisi ollut asiallista ehkä viheltää rangaistuspotku, mutta tämän kaltaisissa otteluissa, joissa vähän muuta oli todistettavana kentällä, tuntuisi typerälä syyttää tuomaria. Suarez palaa kokoonpanoon pannastaan todennäköisesti huomenna ManUa vastaan, mikä varmasti helpottaa Coutinhon jättämää aukkoa hyökkäyskolmanneksen rakentelussa.

David Moyes sen sijaan on tosi paikan edessä. Viikko sitten uhosin, että ManU on hajuton ja näkymätön ja jatkaa inertiallaan tämän kauden sarjan yläpäässä ja voittaa jotain tai sitten ei voita. Mutta 4-1 tappio paikallisvastustajalle on anteeksiantamatonta.  Monet, minä mukaanlukien, koki että joukkueen rungossa ei juurikaan tarvetta kovinkaan akuuteille, tai ison rahan hankinnoille, mutta nyt tilanne näyttää heikommalta. 

Fellaini, joka tuntui linkittävän keskikentän kompaktiksi paketiksi Leverkusenia vastaan, ei löytänyt peli-identiteettiään ottelun aikana ollenkaan, ja kaiken lisäksi katselee vierestä Agüeron juoksua ja Cityn 3-0 osumasta. Kuvaavaa on, että Vidic on purkanut palloja enemmän kuin kukaan muu tällä kaudella liigassa, sen lisäksi tässä ottelussa ManUn hyökkäyskolmikko ei taklannut kertaakaan. City ottelun näkökulmasta näyttäisi siltä, ettei ManUn keskikenttä tee sitä kovaa ja tarpeellista työtä, mistä se oli Scholesin aikoihin tunnettu. Fyysinen ja pragmaattinen peli on ollut Moyesille myös luontainen tapa toimia heikommalla materiaalilla Evertonissa, nyt hän ei tunnu saavan samaa menttaliteettia aikaiseksi. Sen lisäksi Ashley Young on onnistunut keskityksillään tällä kaudella vain kerran saavuttamaan oman pelaajan, eikä Antonio Valenciankaan esitykset ole merkittävästi parantuneet, ja hänenkin haluttomuus osallistua joukkueen puolustukseen painetilanteissa. Esimerkiksi katsoessaan vierestä Kolarovin pystyjuoksua, joka päättyi 1-0 maaliin. Silti Kagawalla tai Nanilla saati Hernandezille ei ole asiaa joukkueeseen. Alkaa myös näyttää siltä, että Ferdinand ja Vidic ovat uransa ehtoo puolella, ja ehkä siinä oli syynsä miksi Ferguson ei loukkaantumisien lisäksi muutenkaan peluuttanut molempia avauksessa toistuvasti.  ManUlla on näytön paikka. Liverpoolille ei voi hävitä toistamiseen liiga cupissa, ja West Bromwich, joka muuten on alkanut tekemään maaleja, on moraalin kannalta pakkovoitto.

City sen sijaan teki juuri taas sen mikä nähtii helposti Mancinin viime kauden ongelmana. Muutaman kokeiluluonteisen ottelun jälkeen, Pellegrini on löytänyt tasapainoisen avauskokoonpanon. Siinä missä Mancini yritti sumputtaa käyttämällä vale-laitureita, laitapakkeja ja liikkuvaa kymppiä boksin kulmia ja avata siten tilaa toiselle laidalle tai keskelle, Pellegrini pyrkii nopeuteen ja leveyteen. Navas on aito laituri, ja Nasri jostain hyökkäävän keskikentän ja kympin välimaastosta. Mutta kumpikin ovat taitavia ja mukautuvia nykykunnossaan, joten puolustava joukkue ei voi olettaa heidän tekevän vain tiettyä roolia. Leveys oli kuitenkin nyt tärkeässä roolissa. Kolarov oli taas kerran todella hyvä hyökkäyssuuntaan, ja se ettei joutunut kunnolla uhriksi vastahyökkäyksissä kuvastaan sitä missä vireessä Cityn keskikentän keskusta on. Ferdaninho suojaa puolustulinjaa ja Yaya Toure saa olla vapaammassa roolissa sekä laitapakit nousevat jatkuvasti hyökkäyskolmannekselle asti. 3-0 osumassakin Kolarov tekee tilaa Nasrin juoksulle vetäessään Smallingin pois nelikosta. Jos City pystyy tällaiseen suoritukseen tulevillakin kierroksilla, saattaa se hyvin olla edelleenkin suurin mestarisuosikki.

Chelsea jatkoi varman voiton linjalla. Fulham, ei tuntunut antavan mitään indikaatiota, että kyseessä olisi lontoolainen derby, ja Marin Jolin geriatrikot eivät juurikaan viitsinneet pelata. Chelsea tulee varmasti nousemaan sarjataulukossa ja haastaa mestaruudesta loppuun asti, mutta onko Mourinholla oikeasti ongelma, jos ei peluuta Juan Mata, joukkueen parasta pelaajaa viimeiseltä kahdelta kaudelta. Rungossa olevista kahdeksasta kymmenestä hyökkäävästä keskikenttämiehestä on avaukseen valittu tällä kaudella lähes tulkoon kaikki muut paitsi Mata. Mourinhon lupaus antaa avauksen paikka liiga cupissa Swindon Townia vastaan, tuskin herättää intohimoja liigan parhaimmistoa edustavassa pelaajassa. Lisäksi tuntuu erityiseltä, että Lukaku ei mahdu tähän joukkueeseen, josta puuttuu selkeä ykkössentteri ja maalintekijä. Torres tulee ja menee. Tekee maaleja, syöttää maaleja, mutta ei tunnu luotettavalta ja tekee virheitä ottelusta toiseen. Demba Ba oli tarvehankinta viime tammikuussa, mutta ei ole saanut Newcastlen virettään toisinnettua kertaakaan ja Samuel Eto, Barcelonan ja Interin vuosinaan yksi maailman parhaista viimeistelijöistä, näyttää puolikuntoiselta.

Chelsea kohtaa Tottenhamin ensi lauantaina. Jos Chelsealla on jonkinasteinen maalintekoidentiteettikriisi, Tottenhamilla on sitäkin suurempi idetiteettikriisi. Joukkue ei nimittäin ole päästänyt kuin yhden maalin ensimmäisessä viidessä ottelussa, ollen puolustuksellisesti paras joukkue euroopassa tällä hetkellä. Tämän lisäksi viimeisten otteluiden aikana Tottenhamilta on puuttunut, yksittäisiä lapsuksia lukuunottamatta, täysin viime kauden tyypilliset katastrofivartit, jotka päättyivät maaliin, jotka vaativat taas Balen huimaa yksilösuoritusta ja kannattajat etsimään nitroja farkkujen taskuista. Tottenham on keskiarvoisesti laukonut eniten ja antanut laukoa vähiten tällä kaudella. Tilastoanalyytikot puhuvat TSR arvosta, joka kuvastaa näiden lukujen suhdetta. Korkea TSR korreloi yleensä mestaruustaistossa olevien kanssa, vaikka onkin hyvä kysyä, onko myös laukauksilla joku arvo itsessään. Joukkue voi nostaa TSR rekisteröimällä lisää laukauksia, mutta se ei välttämättä johda maaleihin ja sen myötä pisteisiin. Tästä pääsemmekin:

Cardiffia vastaan toistui tosin sama vanha ongelma. Vastustaja istuu pallon alla ja antaa hyökkäyksen valua turhankin arvattavaksi jauhamiseksi, joka päättyy laukaukseen boksin ulkopuolelta. Rosen loukkaantuminen Eurooppaliigassa oli paha takaisku, sillä nyt Naughton otti paikan vasemmalta puolustuksessa, Sigurdsonin pelatessa ylempänä. Taas kerran puuttui leveys täysin, koska Townsend tuntuu käyttävän otteluitaan vetotreeneinään, löytääkseen Balemaisen kosketuksen. Androksella on tietävästi edelleenkin eniten laukauksia liigassa ilman maalia. Sigurdson oli hetkittäin kateissa pelistä, vaikkakin pommitti tyylillä ylärimaa toisella puoliskolla. AVB vaihdettua aivan lopussa Holtby ja Lamela sisään muuttui pelin rytmi yllättäen. Holtby näyttää kasvavan ottelu ottelulta ja Lamela tuo juuri sitä yllätyksellisyyttä. Maali tuli juuri sellaisesta tilanteesta, jossa kerrankin pelaaja ajoi itsensä päätyviivalle asti vastahyökkäyksessä, jolloin tilaa oli boksissa.

Näin Cardiff sympatiseeraajana, viimeisen hetken tappio oli ehkä hieman epäreilu. Cardiff pelasi todella hyvin ja pyrki peliin heti mukaan saatuaan pallon, mutta Tottenham näytti poikkeuksellisesti viimeiseen minuuttin asti siltä, että uskoo voittoon, jaksoi prässätä ja yrittää rakentaa jotain sekunneissa. Dembele valitettavasti edelleenkin jarruttaa liikaa nopeaa hyökkäyspeliä. Toivoisin jopa sellaista kokeilua, että vähemmän fyysisiä joukkueita vastaan pohjalla peluutettaisiin vain yhtä ankkuria ja esimerkiksi Holtbyä, jolla riittää energia ja taito molemman suunnan peleihin. Jos Spurs puolustaa yksikkönä ja voittaa keskikentän taistelun, voi Chelsea kaatua, ja silloin voidaan puhua Spursin mestaruushaaveista, ainakin toistaiseksi.

Arsenalista sanon vain: Mezut F*ucking Özil! Ja kysyn: riittääkö se?

Spurs-juniori Alex Pritchard pelannee tänää Chelseata vastaan Swindonin kokoonpanossa. Ryan Mason puuttuu loukkaantuneena. Jos pelitilillä olisi rahaa, laittaisin Prithardille markan maalintekoon.

Valioliigan neljäs kierros

Kuluva kausi tuntuu tuovan entistä enemmän yllätyksiä. Olisin olettanut, että tähän mennessä olisi saanut jo jonkun kuvan miten voimasuhteet jakautuvat tulevan kauden aikana, mutta näyttää siltä, että tätä saa oottaa vielä lokakuulle. Mitä opimme kierroksesta neljä:

Chelsean ensimmäisten neljän ottelun tulos on huonoin sitten kauden 2002/03. Rorberto Martinezin Everton sen sijaan tuntuu kasvavan joka ottelulta. Ennen kautta yleisenä epäilyksenä oli, osaako Martinez organisoida puolustuksen. Viime kaudella Wigania valmentaessaan, joukkue päästi 73 maalia. Ainoastaan Reading ylsi samaan määrään päästettyjä maaleja. Wigan oli sentään vuosikausia valioliigassa selvinnyt joukkue. Martinez aloitti varovasti kolmella tasapelillä, ja ei ole päästänyt ensimmäisen ottelun jälkeen yhtään maalia. Maalinteko on toki ollut myös tiukassa, mutta Romelu Lukakun saaminen lainalle Chelseasta tuo varmasti maaleja kauden edetessä. Everton on yllättäen vahvimmillaan vuosiin.

Sen sijaan Jose Mourinholla on enemmän töitä edessään. Kausi alkoi puolivillaisella voitolla Hullista jota seurasi onnekas voitto Aston Villasta. ManUa vastaan ei tuntunut olevan uskallusta pelata, ja ideat vähissä Evertonin tiukassa puristuksessa. Mourinho tuskin luovuttaa kovin helpolla, ja voi olla jopa onni Chelsealle aloittaa heikosti, ja iskeä kisaan kiinni, kun paras avauskokoonpano alkaa toteuttamaan Mourinhon visiota. Kuluneilla kausilla Chelsea on yleensä aloittanut pirteästi, ajautuen sittemmin vaikeuksiin. Valioliigan voimasuhteet ovat muuttuneet ja tasottuneet sitten Mourinhon viime kierroksen. Vanha top4:n sijaan puhutaan top6:sta, miksei jopa top7:stä, jos molemmat liverpoolilaiset pitävät tasonsa.

Tulevat ottelut

West Ham - Everton

Allardycen West Ham tulee olemaan vaikea vieraspeli mille tahansa joukkueelle tällä kaudella ja Evertonin tämän hetkiset maalinteko-ongelmat eivät varmaankaan auta asiaa. Evertonille tärkeä ottelu.

Everton - Newcastle

Newcastle on pikkuhiljaa saanut pakkansa kasaan loukkaantumisten jäljiltä, ja on kyennyt pitkästä aikaa peluuttamaan ihannekokoonpanoaan tuloksenaan kaksi voittoa. Castlen materiaalia säilyä valioliigassa tuskin on kukaan epäillyt, mutta pelillisten ja seurallisten ongelmien korjaamiseksi Joe Kinnear oli täysin väärävalinta urheilutoimenjohtajan rooliin. Jos Castle jatkaa virettään, ei tämäkään ole helppo peli Evertonille. Tasapeli ei oikein riitä näistä kahdesta pelistä, vaan Evertonin on pysyttävä kärjen vauhdissa läpi kauden.

Chelsea - Fulham

Fulhamilla on hyökkäyspäässä Darren Bentin, Adel Taarabtin ja Dimitar Berbatovin kohdalla parhaita paikkansa pelaajia, mutta kauhuskenaariossa Bent ei saa mitään luotua itse, ja mikäli Taarabt ja Berbatov kiinnostuvat pelaamisesta, eivät he ainakaan tue toisiaan. Chealsealle helppo peli.

Tottenham - Chelsea

Hegemoniaotteluiden sarja jatkuu. Tottenhamin ei ole pakko voittaa tätä, mikäli hoitaa heikommat joukkueet tällä kaudella, mutta kärjen tasaisuus jo tässä vaiheessa kautta tekee helposti pakkovoiton kummallekin. Chelsean on uskallettava pelata, jotta ManU tasapeli ei uusiudu.

Liverpoolin ensimmäisen neljän ottelun tulos (10 pistettä) on sama kuin kaudella 2008/09, jolloin joukkue sijoittui toiseksi. Kausi jolloin Liverpool hävisi mestaruuden ManUlle turhilla tasapeleillä tuntuu jo miltei ikuisuuden takaiselta. Sen kauden jälkeen Pool on menettänyt parhaat pelaajansa, sekoillut valmentajavaihdoksilla, pelaajamarkkinoilla sekä seuran myynnillä. Nyt Brendan Rodgersin rakentama ryhmä on tiukasti kiinni kisassa mestareiden liigasta ensi kaudelle. En uskalla povata mestaruutta, koska huippu avauskokoonpanosta huolimatta, joukkueen materiaali on jotakuinkin ohut. Joukkueen on myös kyettävä avaamaan maalihanat kunnolla, vaikkakin Sturridge on vasta yhdeksäs pelaaja (Giroud oli kahdeksas lauantaina), joka on tehnyt maalin ensimmäisessä neljässä pelissä. Kysymyksenä on myös, kuinka Suarezin paluu vaikuttaa joukkueen rakenteeseen. Pystyykö Rodgers peluuttamaan Sturridgea ja Suarezia samaan aikaan kentällä, työntämättä Sturridgea takaisin laitahyökkääjän tontille, jossa hän ei ole koskaan viihtynyt.

Tulevat ottelut

Liverpool - Southampton

Southampton, Etelä-Englannin pikku-Barcelona omaa liigan toiseksi parhaan pallonhallintaprosentin Cityn jälkeen, mutta ei ole voittanut kuin yhden viimeisestä kymmenestä valioliigaottelustaan. Jännittävästä ryhmästään ja peli-idealogiastaan huolimatta tuskin haastaa Liverpoolia.

Sunderland - Liverpool

Sunderland näyttää tässä vaiheessa täysin sekaisin olevalta joukkueelta. Joukkue on voittanut vain kaksi yhdestätoista ottelusta, jota di Canio on valmentanut. Adam Johnson tuntuu löytäneen itsensä toiseksi parhaalla maalintekotilanteiden luonneilla, mutta ei ole saanut vielä syöttöä. Tämä kertoo jotain hyökkäyskolmanneksen organisoinnista tai ehkäpä vain joukkueen itseluottamuksesta. Jos kurssi ei käänny, di Canion Sunderland voi joutua ikävään putoamiskamppailuun koko kaudeksi.

Manchester City on edelleen 'work in progress'. Pellegrini tuli valioliigaan sisään rytinällä, kaataen Newcastlen 4-0. Sen jälkeen häviö Cardiffille, innoton voitto Hullista ja 0-0 tasapeliin taipuminen Stokelle. Poikkeuksellista näyttää olevan pelaajien sopeutumisvaikeudet uuden managerin alla. Puolustus ei tosin ollut enää edes viime kaudella yhtä varma kuin mestaruuskaudella, ja pelinrakentelun ideattomuus johti suoraan maalinteon vaikeuteen. Viikonlopun ottelussa liigan parhaita oleva laitapakki, Pablo Zabaleta, ei tuottanut yhtään maalintekotilannetta yhdessä oikealla laidalla pelanneen James Milnerin kanssa. Tämä kuvastaisi sitä, että joukkueessa joko sijoitutaan väärin, tai ei tiedetä mitä tehdä, sillä kokoonpano ei niinkään ole muuttunut. Cityn voidaan olettaa edelleenkin olevan mestaruustaistosa mukana, mutta ellei kurssi käänny tasaiseen voittoputkeen, voi nämä alkukauden pistemenetykset olla ongelmallisia, sillä helppoja otteluita näyttää olevan tällä kaudella entistä vähemmän.

Tulevat ottelut

Manchester United - Manchester City

Manchesterin derby iskeytyy tiukkaan paikkaan. Molemmilla managereilla on debyyttikausi käynnissä ja oman peli-identiteettinsä muovaaminen joukkueille kesken. Tässä ottelussa tosin voitolla on enemmän merkitystä kuin vain sarjataulukon sijoitus tai pisteiden keruu.

Aston Villa - Manchester City

Aston Villa ei vain voi pudota tällä kaudella. Voitettuaan avauskierroksella Arsenal, hävisivät he Chelsealle ja Liverpoolille yhtä lailla kokemuksen puutteen, että huonon onnen vuoksi. Cityn itseluottamus tässä vaiheessa on kovasti kiinni derbyn tuloksesta, joten jos Benteke jatkaa maalitehtailujaan (18 osumaansa on eniten liigassa tänä kalenterivuodella), voidaan nähdä vaikea vieraspeli Citylle.

Manchester United tekee tasaisesti pisteitä tällä kaudella. Kauden päätteessä ManU voittaa mestaruuden tai ei voita, eikä kukaan kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota. Joko Fergusonin rakentama ryhmä jaksaa painaa vanhalla vauhdilla ja Moyes toimii vain motivaattorina, tai sitten Moyesin työ kestää pidempää. Kukaan ei oleta hänen voittavan mestaruuttaan ensimmäisellä kaudellaan, se taakka on Mourinhon harteilla. Kyse onkin siitä miten ManU pärjää cupeissa ja varsinkin mestareiden liigassa. Joukkueen runko ja pelityyli on kunnossa muutamaa pikkuviilausta vaille (mikä on Kagawan rooli tällä kaudella? Ashley Youngin onnettomat tehot), mutta Crystal Palacen kaltaiset vastustajat eivät tule yllättämään. Miten Moyes uskaltaa pelata lähimpiä kilpailijoitaan vastaan, jää nähtäväksi jo ensi viikonlopun derbyyn.

Tulevat ottelut

Kts. Manchester United - Manchester City

Manchester United - West Bromwich

WBA ei ole toipunut Lukakun lähdöstä. Kaksi tasapeliä ja yksi maali neljästä ottelusta kielii jotain menetystä hyökkäyspelissä, vaikkakin päästetyt neljä maalia ei ole mikään paniikki. Joukkue ei ole kuitenkaan voittanut kuin yhden viimeisestä kolmestatoista ottelustaan, eikä vieras peli Old Traffordilla varmaankaan tuota yllätystä.

Tottenhamin tyyli on jotain aivan muuta kuin aiemmin. Vaikka joukkue menetti parhaan yksilönsä, on runko paljon vanhempi kuin aiempina vuosina. Tottenhamin molemmat maalit Norwichia (joukkue jota Tottenham ei kyennyt voittamaan viime kaudella) vastaan olivat joukkuemaaleja, jonka keskiössä oli Eriksenin visio. Yhdestä ottelusta on vielä vaikea sanoa, mutta on hämmentävää miten nopeasti nuori tanskalainen on oppinut lukemaan pelitovereidensa liikkeitä. Tottenham on myös tällä kaudella laukonut eniten liigassa, mikä ei ole hyökkäävälle jalkapallolle poikkeuksellista, mutta se on myös päästänyt vähiten laukauksia. Tämä kuvastaisi sitä, että puolustuksen organisaatio ja varsinkin sen päälle pelaavan keskikentän pohjan varmuus on parantunut huomattavasti, eikä tällä kaudella ole yksittäisten lapsusten sijaan nähty ollenkaan pitkiä paniikkijaksoja ja totaalista pelikontrollin menetystä.

Tulevat ottelut

Cardiff - Tottenham

Walesilais joukkue ei ole avauspäivän tappion jälkeen hävinnyt seuraavaa kolmea. Hullia vastaan tuli viime kierroksella tärkeä vieraspiste, ja Cityn kaataminen kotona silkkaa magiaa. Nykytilassa olevalta Everttonilta otettu tasapeli kertoo siitä, ettei Mackayn joukko ole tullut antautumaan liigaan. Lisäksi Sunderlandin, Stoken, Palacen ja Fulhamin heikot esitykset ennustavat laajaa putoamiskamppailua. Cardiff tulee olemaan vaikea vieraspeli Tottenhamille, sillä se on äärimmäisen tärkeä ennen ottelua Chelseata vastaan.

Kts. Tottenham - Chelsea

Arsenal 1 - 0 Tottenham

Ottelun analysointi on kestänyt odotettua pidempään. Asiaan vaikutti eilinen siirtoikkunan sulkeutuminen sekä launtaisesta seitsen ottelusta jääneet mustelmat. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin yleisurheilukilpailuun, kaverihengellä toki. Tuloksena rimakauhua korkeuspaikalla, ihmettelyä keihäänheinton tekniikasta, ruhjoutunut polvi kuularingissä, hajonnu häntäluu pituushypyssä ja ahdistuneet tupakan nuolemat keuhkot 800 metrin juoksussa, muuten tuntuu ihan hyvältä.

Lämmittelin katsomalla Liverpoolin ja Manchester Unitedin kohtaamisen sunnuntai-iltapäivänä. Olin jo ihmetellyt suurten otteluiden kasautumista heti kauden alkuun. ManU - Chelsea ei tuottanut kummoista jännitystä, eikä myöskään ManUn arkkivihollisen, Liverpoolin kohtaaminen. Kysymykset Moyesin kyvyistä valmentaa joukkueita kovissa otteluissa jatkuvat. Ilmeisesti valmentaja ei ole voittanut vanhaa top4:sta kertaakaan liigassa vieraskentällä. Suurin ongelma oli ManUn hyökkäyspään pelinrakentelussa, Liverpool prässäsi hyvin ja jaksoi juosta, varsinkin kun vastassa oli keskikentän kaksikko Michael Carrick ja Ryan Giggs. Vaikkakin Carrick on kaikessa hiljaisuudessa noussut Paul Scholesin lopulliseksi korvaajaksi, ei Ryan Giggs enää kykene olemaan 40-vuotiaana vaaditusta kunnossa isoissa peleissä. Tuoko siirtoikkunan viime minuuteilla vahvistettu Fellaini tähän apua? Tuo varmasti, mutta se ei poista sitä ongelmaa, että ManU on menettänyt farssiksi paisuneen siirtoikkunan aikana ison osan uskottavuudestaan suurseurana.

Tottenham kärsii odotettavasti vielä siitä, että tekivät niin monta siirtoa ikkunnan aikana. Joukkueen runko on rajusti uusiutunut, ja on selvä, että liigan ulkopuolelta tulleilta kestää oma aikanasa sopeutua valioliigan fyysisyyteen. On toki jo väläytelty, ettei Naher Chadli ole tarpeeksi hyvä edes valioliigaan. En olisi niin pessimistinen, mutta näyttäisi kuitenkin, että hänet oli hankittu rotaatiopelaajaksi hoitamaan vaihtomiehen ja cup-kilpailuiden roolia. Erik Lamela ja Christian Eriksen tulee ottamaan hyökkäyskolmikosta kaksi paikkaa kolmesta, mikäli jatketaan 4-2-3-1:n taktiikalla.

Arsenal lähti hyvällä kokoonpanolla otteluun, eikä avauksessa ollut yhtään heikkoa pelaajaa. Mutta, näytti aika nopeasti siltä, että taktiikassa oli pyritty matalaan prässiin, jotta Tottenham nostaisi puolustuslinjaa, mikä helpottaa vastahyökkäyspelaamista. Samalla keskikenttä saatiin tukittua, ja Tottenham normaaliin tapaansa jäi pyörittämään palloa keskiympyrän tienoilla laidalta toiselle. Selkeä ongelma oli Dembélén pelaaminen kymppipaikalla. Vaikkakin hän periaatteessa soveltuu tälle paikalle, on hän selvästi parhaimmillaan pohjan moottorina. Nyt Dembélé oli luontaisesti jatkuvasti liian alhaalla hakemassa palloa, jolloin keskikentän pohjalta ei saatu syötettyä linjonen väliin, koska siellä ei yksinkertaisesti ollut ketään, ja koska Arsenal oli valinnut vastaanottajan roolin, tila loppui kuljetuksissa puhtaasti kesken. Seuraava linkki keskikentältä olikin Soldado, joka kärkenä seisoo puolustuslinjan rinnalla selkä maaliin päin. Tällöin palloja pystyi tarjoamaan vain laidoille. Townsend oli hyvässä vireessä ja näyttää jo nyt olevan halukas ottamaan vahvan laitahyökkääjän roolin, sen sijaan ensimmäisen 15 minuutin hassuttelun jälkeen Chadli ei enää kyennyt tarpeeksi hyvin haastamaan Gibbsiä, ja päätyi tekemään väärän ratkaisun useasti. Koin myös vaihdot erikoisiksi,  Capouen loukkaantumisen vaatimaa Sandroa lukuunottamatta. Chadli olisi pitänyt ottaa pois ja tilalle joko nyt tullut Lamela tai hyvässä vireessä ollut Holtby. Koin myös erikoiseksi Defoen sisäänvaihdon ilman, että Soldado poistui. Pelijärjestelmän muutos kesken ottelun tappioasemassa on aina riskipeliä.

Vaikkakin Lamela ja Eriksen toivottavasti tulevat ratkaisemaan tämän viimeisen kolmanneksen pelitekniset heikkoudet tuomalla tehokkuutta syöttöihin ja Soldadon tukemisen lisäksi itsekin ratkaisevat otteluita, oli taas huomio kiinitettävä siihen miten helpolla Arsenal sai voittomaalinsa aikaiseksi. Korkean linjan pelaaminen toimii vain niin hyvin kuin sen heikoin lenkki. Dawson on, liljanvalkoisilla laseillani katsottuna, liigan parhaimmistoa otteluissa, joissa peruuttelemaan joutuu jatkuvasti ja painia ei voi välttyä, mutta hänen keskittymisensä herpaantuu liian usein haastavissa vastahyökkäystilanteissa ja hitautensa vuoksi ei kykene paikkaamaan. Tämä nähtiin juuri tässä maalissa. Dawson ei pitänyt linjaa, pelasi näin sekä syötön antaneen Walcottin, että maalin tehneen Giroudin "sisälle", eikä kyennyt kääntämään itseään vaudhissa tarpeeksi, että olisi voinut haastaa maalintekotilannetta. Toivottavasti Kaboul ja Chriches ovat nopeasti pelikuntoisia, ja pääsemme rotatoimaan tätäkin pelipaikkaa.

Arsenal pudotti aikamoisen pommin ostamalla Mesut Özilin siirtoikkunan viimeisenä päivänä. Pelkään pahoin, että sorrun tämän siirron kohdalla vähättelyyn oman seurakannatukseni vuoksi, mutta koen koko tilanteen erikoiseksi. Miksi Madrid möi Özilin? Nyt Isco on käytännössä ainoa vaihtoehto ko. pelipaikalle, ellei lasketa, että Modric ottaa sen haltuunsa tarvittaessa. Bale ja Ronaldo eivät joko halua tai kykene pelaamaan sitä riittävällä tehokkuudella. Toiseksi Özil ei ole se mitä Arsenal tarvitsee. Arsenal tarvitsisi varmuutta puolustuslinjaan ja hyökkääjän. Flamini ratkaisee ikiaikaisen kysymyksen keskikentän pohjan painijasta, vaikkin on osoiteltu Wilsheren, Ramseyn ja varsinkin Artetan hoitavan ongelmitta tätä tonttia nykyään. Nyt Podolski on poissa kolme kuukautta, ja hän olisi voinut hoitaa keskushyökkääjän tonttia Giroudin loukkaantuessa. Jäljelle jää siirtää Walcott kärkeen, jossa haluaa toki pelata ja onnistuikin viime kaudella, mutta kyse ei ole kestävästä ratkaisusta. Onko nyt se kausi kun Nicklas Bendtner osoittaa olevansa Real Madridin arvoinen pelaaja? Özilin syöttötilastoja arvotetaan taivaisiin, ja aivan oikeutetustikin, mutta pitää muistaa kuinka monta hänen syöttöistään päätyi Cristiano Ronaldon jalkaan? Kyse on silti maailmanluokan hankinnasta, joka ei tule floppaamaan. Kyse on siitä, että riittääkö se?