Chiriches, Lamela, Eriksen

Viime viikko näytti sekavan siirtosaagan päättymisen. Willian oli ensin Liverpoolin kiikarissa, sitten oli suorittamassa lääkärintarkastusta Tottenhamin leirissä ja lopulta päätyi Chelsean pelaajaksi. Tämä varmistui nyt, kun Willian sai työluvan. En ole varma olisiko Willian ollut hyvä vai huono, siksi yllätyin että hän meni Chelseaan. Eitämättä kyseessä on lahjakas pelaaja, mutta riittääkö taso kuitenkaan nostamaan Spursin tasoa. Shaktar, josta pelaaja nousi tietoisuuteen, on kuitenkin kovatasoinen ja pelaa Mestareiden liigaa lähes joka kausi, mutta silti kyse ei ole mistään täysin maajoukkueen ykköspelaajasta, tai sellaisesta joka olisi jotenkin varmistanut paikkansa suuren kansan silmissä.

Sen sijaan itse olen enemmän innostunut Erik Lamelan lähestyvästä tulosta Tottenhamiin. Kauppaa ei ole vielä Spurs ilmoittanut, mutta AS Roma on sen jo tehnyt, sekä hankkinut siirtohuhuissa eri seuroihin pitkin kesää roikkuneen Adem Ljajicin korvaajaksi. Muista Lamelan hämärästi muutaman vuoden takaa, kun hän siirtyi AS Romaan, vielä silloin kun seurasin enemmän ko. seuran pelejä. Lamela pelasi River Platessa klassisena Trequartistana. Tämän pelityylin pelaaja omaa hyvän tekniikan, yllätyksellisyyden sekä maalintekoon että syöttöpeliin. Periaatteessa kyse voi olla kymppipaikan pelintekijästä, mutta perinteisesti trequartistan rooli, on jossain hyökkääjän ja keskikenttämiehen välimaastossa. Voitiin siis päätellä, että kyseessä oli Romalle uusi Totti. Roman siiryttyä pelaamaan 4-3-3:sta, Lamela on nähty enemmänkin laitapelaajana, mutta olisi virhe luulla häntä perinteiseksi laitahyökkääjäksi. Itse soisin, että AVB peluuttaessa 4-2-3-1 taktiikkaa, käyttäisi Lamelaa nimenomaan Soldadon alla kymppipaikalla, Chadlin ja Townsendin juostessa laitoja ja tuomassa leveyttä. Silloin Tottenhamilla olisi vaarallinen keskikentän hyökkäyskolmikko, jotka kykenevät tekemään monipuolisia ratkaisuja molemilla jaloillaan. 4-3-3:sessa taas Lamela paperilla ottaisi jomman kumman laitapaikan, riippuen halutaanko käyttää Townsendiä, Lennonia vai Chadlia avauksessa. Kyseessä on yksiä suurimpia lupauksia, ja 21-vuotiaana 15 maalia sekä viisi syöttyöä Italian pääsarjassa on hieno tulos.

Steven Caulkerin lähdettyä yllättäen Cardiffiin, jäi Tottenhamin puolustus epävarmaan tilaan. Seuraavassa harjoitusottelussa Monacoa vastaan avasi toppariparina 20-vuotias laitapakki sekä keskikentän täyteosaston oma junnu. Vaikka Fryers Espanyolia vastaan näyttikin yllättävän hyvältä topparina, ei uuteen kauteen voitu tällaisessa tilanteessa lähteä. Capouen tulo tulkittiin osittain tällaisena paikkaavana vaihtoehtona sekä keskikentän pohjalle, että toppariksi, mutta nyt näyttääkin siltä, että AVB alunperinkin halusi hänet joukkueeseen antamaan aikaa Sandron paluulle loukkaantumisesta sekä olemaan vahva tuki puolustukselle, jotta Dembélé että Paulinho voivat keskittyä nostamaan linjaa ja viemään palloa hyökkäyspäähän. Capoue näyttää näiden minuuttien jälkeen jo aivan mahtavalta hankinnalta.

Topparitilannetta näyttäisi tulevan Romanialainen Vlad Chiriches. En ole nähnyt 23-vuotiasta topparilupausta pelaamassa kuin rakeisissa youtube-videoissa, mutta niistä päätellen kyse on juuri modernin keskuspuolustajan arkkityypistä: nopea, vahva ja hyvä jalalla. En tiedä miten paljon Vertonghen on valmis pelaamaan laidalla, mutta näkisin kovimmissa otteluissa Kaboulin ottavan Chirichesin kanssa topparitontin haltuun, Walkerin ja Vertonghenin nostaessa laitoja.

Christian Eriksen on minulle täysi kysymysmerkki. Hänen on ilmeisesti tarkoitus olla se ratkaiseva pelintekijä, joka avaa lukkoja, kuin Modric. Erona tietenkin se, että Eriksenin pelaa kymppipaikalla, kun Modric taas oli pohjan pelintekijä. Ehdottomasti kyse on lahjakkaasta pelaajasta, mutta keskikenttämme alkaa pursuamaan lahjakkaista pelaajista ja joidenkin on lähdettävä seurasta pysyvästi tai lainalle.  Eriksenin arvioitu hinta, noin 11 miljoonaa euroa, on hänen vajaavaisuuksillaankin silkkaa hyvää kauppaa, ja tuskin on pelkoa jälleenmyyntiarvon romahtamisesta. Itse olisin nähnyt, että hänen profiilin pelaaja on jo joukkueessa, ja hän on Lewis Holtby. Minuun iski viime keväänä sama awkward man love Holbyhyn niin kuin monelle englantilaiselel jalkapallotoimittajalle. Vaikkakin tehot jäivät näkemättä viime keväänä, oli kyse minusta kuitenkin todella mielenkiintoisesta hankinnasta. Muun joukkueen polkiessa haluttomana paikoillaan, odottaen Balen yksilöratkaisuja, Holtby pörräsi pitkin kenttää osoittaen, että syöttö- ja laukaisuarsenaalia on kyllä tarjolla, jos on halukkaita ottamaan palloja vastaan tai tekemään tilaa. Nyt hänen tilanteensa on täysin auki, ja harjoituskauden loukkaantuminen ei auttanut asiaa yhtään. Holtby teki viime perjantaina paluun U21:n riveissä West Hamia vastaan ja käänsi osaltaan ottelun suunnan tehdessään 2-2 tasoitusmaalin. Lainapesti voisi olla kuitenkin tälle kaudelle hyvä vaihtoehto, jos tilaa ei tunnu joukkueessa olevan.

Hegemoniaotteluiden sarja jatkuu viikonloppuna Liverpoolin kohdatessa Manchester Unitedin sunnuntaina päiväpelinä ja perään ensimmäinen NLD, jossa Tottenham on Arsenalin vieraana. En ole täysin vakuuttunut, että ottelu tulee olemaan helppo. Arsenal on loukkaantumisongelmistaan huolimatta osoittanut monta vuotta pystyvänsä ylittämään itsensä, ja Spurs voi tarvita vielä aikaa ennen kuin uudet pelaajat saavat täyden ymmärryksen pelisysteemistä ja joukkuetovereiden nyansseista. Silti nyt jos koskaan, on Tottenham hienoinen ennakkosuosikki.

Kierros 2

Tottenham: kaksi pelattua ottelua, kaksi voittoa, kahdella rankkarilla. Ei ehkä unelma aloitus kaudelle, mutta kuusi pistettä ennen pohjois-Lontoon hegemoniaottelua ensi sunnuntaina. Positiivista on sekin, ettei joukkue oli päästänyt yhtään maalia vielä, ja on kyennyt pitämään pakan kasassa pienestä maalimarginaalista huolimatta. Tästä iso kiitos menee Capouelle, joka näyttää tässä vaiheessa ilmiömäiseltä hankinnalta. Ranskalaisen työn teon määrä on huimaava ja hän tehokkaasti esti Swanseata pelaamasta perinteistä syöttömyllypeliään. Jo ensimäisessä ottelussaan Palacea vastaan, Capoue suoritti enemmän syötönkatkoja ja pallonriistoja kuin kukaan muu koko kierroksella, vaikka tuli vaihdosta sisään. Tottenhamin keskikenttä on laadukas ja vaihtoehtoja on nyt avauksen jälkeen lukuisia. Paulinho on kerännyt useilta toimittajilta ihailua. Itse en ole nähnyt samaa maagisuutta pelaajassa, vaikkakin hän on muodostanut kovan kaksikon Capouen kanssa keskikentän pohjalle. Paulinholla oli muutama todella hyvä maalipaikkakin Swanseata vastaan, mutta Michel Vorm oli jälleen elämänsä vireessä hyvillä torjunnoilla. Mainintana vielä, että Soldado on tehnyt nyt viimeisessä yhdeksässä sarjaottelussaan yksitoista maalia. Tottenhamilla on tosiaan vihdoin se aito klassinen ysipaikan pelaaja. Katseet kääntyvät nyt Arsenal-otteluun, jonka voitolla Tottenham voisi yrittää jo karata ykköspaikalle, kilpailijoiden jo pudottaessa pisteitä.

Nousijakolmikko edusti hyvin tällä kierroksella. Palace oli ottanut jo johtoaseman Stokea vastaan, hävitäkseen ottelun lopulta Stoken käännyttyä vanhojen taktiikoidensa puoleen. Hull taisteli itselleen 1-0 voiton Norwichistä, vaikka joutuivat pelaamaan valtaosan ottelusta vajaalla aikaisen ulosajon vuoksi. Norwich on ollut lievä pettymys kauden alkuun. Chris Hughton on tehnyt hyviä hankintoja varsinkin hyökkäyspäähän Ricky van Wolfswinkelin ja Gary Hooperin muodossa sekä laidalle Birminghamista hankittu suurlupaus Nathan Redmond. Jostain syystä ei kuitenkaan peli ole vielä sujunut. Hullin pelivarmuus tuntuu Huddlestonen myötä olevan eri luokkaa, vaikkakin liljanvalkoisten lasien läpi katsonkin pelaajaa. Cardiff City sen sijaan otti huikaisevan kotivoiton ensimäisessä kotipelissään 51 vuoteen ylimmällä sarjatasolla. Manchester City näytti jatkavan samalla sykkeellä kuin Newcastlea vastaan, mutta Malky McKayn Cardiff oli organisoitunut täysin eri tavalla kuin West Hamia. Vaikka he pitivät palloa vain 30% ajasta, pystyi keskikentän hankinta Gary Medel pitämään supertähtien pikkunäppärän pelin aisoissa, Aaron Gunnarsonin painiessa palloa ylöspäin aina, kun se oli mahdollista. Laitapakki Andrew Taylor sai eräässä Team of the Weekissä erityistä suitsutusta siitä, kuinka Castlea vastaan loistanut Jesús navas pysyi tällä kertaa hiljaisena. Frazier Campbellin ei uskottu selviävän tällä tasolla, ja hän onkin kokeillut osaamistaan jo useassa valioliigajoukkueessa. Onko pelaaja vihdoin puhkeamassa kukkaan? Bileet Cardiffissa olivat varmasti huikeat.

Aston Villa on selkeästi koko alkukauden häviäjä. Tuntuu jopa epäreilulta, että pelattuaan kolme niin hyvää ottelua, on kasassa vain kolme pistettä. Arsenal kaatui toki osin sen omaan sekoiluun, Chelseasta olisi pitänyt saada ainakin piste ja Ivanovicille punainen, eikä Liverpoolkaan vakuuttanut Villa prässin alaisuudessa. Tosin kyseessä oli harvinaisen vaikea kaudenavaus: seitsemässä päivässä kolme suurseuraa. Kolme pistettä oli varmasti teoreettinen toive ennen ensimmäistä potkua, nyt se olisi voinut olla peliesityksiltään peräti viidestä seitsemään. Joka tapauksessa, jos joukkue saa nyt levätä, pelattuaan jo Chelsea pelinsä ja voi rauhassa valmistautua maajoukkuetauon jälkeisiin peleihin.

Kierroksella nähtiin myös neljä tasapeliä, joista ehkä merkittävin oli eilinen ManUn ja Chelsean kohtaaminen. Lampard kommentoi 0-0 tasapeliä jälkeenpäin, että molemmat joukkueet pelkäsivät tappiota näin aikaisessa vaiheessa kautta. Molemmat kuollettivat toistensa hyökkäykset ja varmistelivat omaa nollapeliään. Tämä tarkoittaa sitä, että Tottenhamia lukuunottamatta kaikki viime kauden top-6 joukkueet ovat menettäneet pisteitä. Jos Tottenham voittaa sunnuntaina Arsenalin, voi top-4:seen tulla todellinen kisa tänä vuonna. Sitä ennen Spurs pelaa vielä Eurooppaliiga ja Arsenal Mestareidenliiga karsinnan toisen osaottelun. Molemmille se on suht rutiininia, sillä alla on suurimaaliset vierasvoitot, ja pelit ovat kotinurmella. Viikonloppuna nähdään myös toinen hegemoniaottelu Liverpool - ManU. Vaikkakin Liverpoolin osakkeet ovat laskenee viimeisten vuosien aikana, voi se tällä kaudella kyetä taistelemaan nelossijasta, tai vähintäänkin häiritä muiden pyrkimyksiä sille.

Ensimmäinen kierros - the rest

Mitä voidaan päätellä ensimmäisen kierroksen muista otteluista, koskien uutta kautta. Ainakin sen, että ManU tuskin romahtaa tällä kaudella, vaikka mestaruuden puolustaminen tuskin tulee olemaan helppoa. Manchesterin punaiset ottivat varmoin ottein voiton Swanseasta, joka on voittanut vain kahdesti liigassa sitten liiga cup -voittonsa viime helmikuun lopulla. Swansean joutsenlaulu on tuskin nähty, sillä joukkue on kyennyt pitämään parhaat pelaajansa ja vahvistunut maltillisesti. ManUn ylivoima johtui varmasti siitä, ettei David Moyes aja ratkaisevasti uutta pelisysteemiä sisään kuin Ferguson jätti jälkeensä, ja Danny Welbeckin into pelata johtui varmasti halusta osoittaa uudelle managerille osaamisensa, tehtyään vain yhden maalin liigassa viime kaudella.

Myöskin Manchester City näyttää ajelevan helpoilla tällä kaudella. Vaikkakin kyse oli vasta ensimmäisestä pelistä, oli peli-into aivan toista luokkaa kuin viime kauden loppupuolella. Jesús Navas toi juuri sen mitä oletinkin, aitoa leveyttä kentälle, jolla venytettiin Newcastlen heikkoa puolustusta. Siinä missä Cityn viimekautinen taktiikka käyttäen "käännettyjä"-laitureita tai ei varsinaisia laitureita ollenkaan, tuotti hienoja tuloksia hetkittäin, pystyttiin tätä lopulta puolustamaan ennakoimalla ja antamalla Cityn pelaajien sumputtaa itsensä. Nyt perinteisempi systeemi sekä hyvässä vireessä olleet Agüero ja Dzeko toivat sopivaa vauhtia ja yllätyksellisyyttä, Yaya Touren sekä Ferdaninhon ankkuroidessa keskikenttää. Ei pidä toki aliarvioda sitä, että Newcastle oli vain huono. Mikään ei ole muuttunut sitten viime kauden.

Nousijakolmikko ei toteuttanut perinteistä alkukauden intoa juuri ollenkaan. Chelsea voitti Hullin kotonaan suhteellisen vaivattomasti. Ainoastaan toisella puoliajalla Chelsea otti jalan pois kaasulta ja jäähdytti pelin kävelyksi. Tämän jälkeen tosin kentälle tulleet Tom Huddlestone ja Jake Livermore sai Steve Brucen keskikentän liikkumaan ja syöttelemään tehokaammin ylöspäin. Kysymykseksi jää, että vaikka Hullilla on nyt Huddlestonen muodossa liigan parhaimpia syöttelijöitä, löytyykö hyökkäyspäässä tarpeeksi taitoa lukea näitä palloja ja vielä ratkaista niistä. Palace hävisi Tottenhamille, kuten aiemmassa kirjoituksessani käsittelinkin. Palacella ei ole juurikaan pelaajia, joilla olisi kokemusta liigasta, ja valmentajallakin yksi kausi Blackpoolin kanssa, mikä päättyi putoamiseen.

Cardiff sen sijaan taipui West Hamia vastaan vieraissa, vaikka pitivät palloa enemmän ja syöttöjen onnistumisprosentti oli parempi kuin West Hamilla. Cardiff ei vain ollut tarpeeksi tehokas ja tarkka hyökkäyskolmanneksella. West Ham pitivät nousijat verrattain helposti aisoissa. En näe kuitenkaan tulosta täysin varmana putoamisen merkkinä sillä West Ham tulee olemaan kova tällä kaudella. Big Sam on kokenut valmentaja, jolla on oma pelisysteeminsä ja joukkue joka pelaa sitä. Osittain Carrolin ja Downingin epäonnistuminen Liverpoolissa johtui siitä, että logiikkana oli ostaa liigan paras pääpelaaja sekä liigan paras keskittäjä. Vaikka lähtökohtaisesti tilastollisesti pääpallojen voittaminen ei johda maalintekopaikkoihin, oli ongelma siinä ettei pelaajista ollut hyötyä, koska Liverpool ei ollut valmis muuttamaan pelisysteemiään siten, että joukkue olisi rakennettu Andy Carrolin pään ympärille. West Hamissa on mahdollisuudet tämän systeemiin toimimiseen. Cardiff on kuitenkin tehnyt muutaman mielenkiintoisen hankinnan ja omaa jännittäviä prospektipelaajia kuten Irlantilaiskärki Joe Masonin ja sekä Islantilaisen keskikenttäpelaajan Aron Gunnarssonin. Peter Whittingham ja Craig Bellamy ovat liigatason pelaaja ja Gary Medel tuo varmasti vaadittua voimaa keskikentän pohjalle, kunhan pitää vaan päänsä rauhallisena. Puolustuslinja on kysymysmerkki, vaikka David Marshall oli Championshipin parhaimpia maalivahteja.

Kierroksen paperilla yllättävin tulos oli Aston Villan 3-1 vierasvoitto Arsenalista. Tavallaan jotain tällaista saattoi odottaa, koska Arsenalin siirtojahkailu sekä heikko fysio-osasto, oli johtanut tilanteeseen, missä verrattain tasokkaan ykkösjoukkueen jälkeen penkiltä ratkaisijaksi olisi voitu nostaa ainoastaan puolikuntoinen Santi Cazrola ja Lukas Podolski. Ottelu päättyi lopulta Sagnan ja Gibbsin klenkkailuun vaihtoon sekä Chamberlainin pidempään loukkaantumiseen. En nähnyt itse ottelua kuin osittain, joten en voi kommentoida tuomarityöskentelyä, josta on Arsenal kannattajien keskuudessa noussut poru, mutta joukkue on ampunut itseään jalkaan, jos ottelu päättyy siiihen, että Aaron Ramsey pelaa topparina ja vaihtopenkillä on Emmanuel Frimpong. Aston Villa yskähtelee vielä tämän kauden, mutta vuoden kokeneemmat junnut säilyvät sarjassa ongelmitta. Arsenal sen sijaan joutuu tekemään paniikkihankintoja viimeisen viikon aikana, ja niiden tuloksiin vaikuttaa myös onnistuminen langan onhuella joukkueella Mestareiden liiga -karsinnoissa Fenerbachea vastaan.

Putoamisesta tällä kaudella kisaavat varmasti kaikki nousijajoukkueet, vaikka uskon Cardiffilla olevan marginaaliset mahdollisuudet säilymiseen lähinnä siksi, että jos Stoke ei opi nopeasti Mark Hughesin uutta pelisysteemiä, tulee heille vaikea kausi ja siksi, että Joe Kinnear on käytännössä jo räjäyttänyt koko Newcastlen ja petaa itselleen managerin pestiä, jolla tämä fossiili varmasti pudottaa jo rämpivän Castlen. En yllättyisi mikäli tälläkin kaudella putoamistaistelu olisi tiukka. Viime kaudella Wigan putosi 36 pisteellä ja viiden pisteen päässä tästä luvusta oli vielä neljä joukkuetta. Kauden yllättäjä suuntaan tai toiseen tulee olemaan Paolo di Canion Sunderland. Tuotuaan joukkueellisen pelaajia sisään, on mahdollisuudet joko johonkin suuren, tai sitten eksentrisen managerin todelliseen räjähtämiseen. Jännitystä ainakin nähdään.

Kausi käyntiin: Palace 0-1 Spurs

Tottenhamilla ei ole tapana ollut pärjätä hyvin kauden ensimmäisessä ottelussa, varsinkaan jos kyse on vieraspelistä. Viimeksi tuli voitto kaudella 2009-10 kotona Liverpoolia vastaan. Vierasvoittoa avauspelistä on saanut hakea aina kaudella 2005-06, jolloin Portsmouth kaatui 2-0. Crystal Palacea on arvioitu selkeäksi putoajakandidaatiksi ja tästä syystä oli helppo odottaa helppoa avausta tälle kaudelle.

Ottelun ratkaisi kuitenkin ainoastaan Roberto Soldadon toisen puoliajan rangaistuslaukaus. Positiivista tässä oli se, että nyt Tottenhamilla on pitkästä aikaa pelaaja, joka kykenee ratkaisemaan pilkulta. Viime kaudella Spursille ei vihelletty yhtään rangaistuspotkua liigassa, joka ehkä oli onni kannattajien verenpaineelle. Soldado muutenkin näyttää juuri siltä pelaajalta, jota Spurs tarvitsee. Kokonaisvaltainen työtä tekevä hyökkääjä, joka ratkaisee ilman sen kummempaa draamaa. Eräskin toimittaja arvioi, että Soldado tekee kasan maaleja tällä kaudella, ja yhtään niistä et tule muistamaan. Spursin TOP-4 ambitiot ovat paljon uskottavampia, mikäli otteluiden ratkaisuun ei tarvitse odottaa tapahtuvan Balen 30 metrisellä pommilla ylänurkkaan, sillä kuinka hieno pelaaja hän onkin, ei tätä voi odottaa tapahtuvan aina.

Soldado kuitenkin tarvitsee itselleen jonkun, joka tekee hänelle maalipaikan, siinä missä Bale luo tilanteita yksinään. Tässä Tottenhamin keskikenttä epäonnistui suuren osan ottelusta. Dembélé ja Paulinho aloittivat keskikentän pohjalla, ja olivat varmoja otteissaan, mutta silti tarvitaan vielä aikaa, että pelaajien keskinäiset roolit ja ymmärrys toisen liikkeistä tulevat varmoiksi. Nyt saattoi olla liikaakin epävarmuuksia siinä, että kumpi tekee mitäkin milläkin hetkellä, sillä molempien profiili on suhteellisen samanlainen. Étienne Capouen tulo toisella puoliskolla helpotti tätä, sillä Paulinho pystyi keskittymään enemmän nostamaan omaa peliänsä, Capouen tehdessä Sandromaisella laadulla sitä rikkovaa peliä.

Rose ja Chadli näyttävät tuovan sitä kaivattua jännitystä ja nopeutta vasemmalle laidalle, vaikkei näidenkään miesten yhteispeli vielä täysin saumatonta ollut. Puolustpeli toimi myös, mutta Palacen hyökkäystehokkuus oli hetkittäin todella onnetonta, joten ehkei tämä ole vielä oikea mittari kummastakaan pelaajasta. Chadli kasvoi peliin hyvin tokalla puoliskolla, kun olin jo tuomitsemassa kaverin työn tekoa ensimmäisellä puoliskolla, ja mikäli kehitys jatkuu tällaisena, voi olla että kyseessä on yksiä parhaimpia hankintoja hintaansa nähden. Lennon sen sijaan oikealla laidalla teki liian paljon virheitä. Kyle Walker on vihdoin saanut tarkkuutta hyökkäyspeliinsä ja päästikin Lennonin kolmeen kertaan läpisyötöllä päätyviivalle juoksemaan, mutta sen sijaan, että olisi syöttänyt takaviistoon pilkulle, yritti hän pistää matalaa maalin eteen, joka oli jo sumputtunut. Palacen puolustuslinjan ollessa muutenkin matalalla Tottenhamin pitäessä palloa, he nopeissa pystyjuoksuissa peruuttivat aivan maalivahdin alueelle asti, joten pilkulla oli kaikissa tilanteissa vähintään yksi Spurssin pelaaja odottamassa palloa.

Spurs selkeästi kärsii edelleenkin siitä samasta ongelmasta kuin viime kaudella, eli heikompia puolustavia joukkueita on hankala saada avattua. Tämä onnistuisi joko nostamalla tempoa, sillä syöttöpeli oli liian tahmeaa ajoittain. Ainoastaan Dawson esitteli sitä puolenvaihto peliä, jota kaipasimme koko viime kauden. Tämän lisäksi Rose ja Chadli näyttää olevan tarpeeksi teknisiä kuollettamaan tällaisi 30-50 metrin pituisia palloja, joten tätä aspektia tulisi lisätä. Yksi ratkaisu voisi olla peluuttaa kolmen keskikentässä yhtenä Hotlbytä tai Carrolia, joilta tällainen peli luonnistuu enemmänkin. Dembélé, Paulinho ja Capouen vahvuudet ovat nimenomaan pallon kuljettamisessa ylöspäin sekä lyhytsyöttöpeli. Tarvitaan selvästi yksi erillaisen profiilin syöttelijä keskikentälle. Nämä mainitsemani pelaajat sopivat taas äärimmäisen hyvin sellaisiin otteluihin, joissa Tottenham on vastaanottava joukkue. Kaikki kykenevät taklaamaan, katkaisemaan syöttölinjoja ja blokkaamaan laukauksia, jolloin saadaan tehokas vastahyökkäyspeli toimimaan.

Ottelun viimeinen kymmenen minuuttia avasi Tottenhamille enemmän tekopaikkoja, koska Palace pyrki kuitenkin hakemaan pistettä. Tästä seurasi myös se, että hieman keskeneräisen kommunikaation vuoksi päästiin perinteisiin jännityshetkiin, kun purkupallot eivät päädykän pois boksista ja täysin vaaraton tilanne näyttääkin sekunnissa varmalta maalilta. Onneksi Spursin maalia vartioi Hugo "sweeper-keeper" Lloris. Korkealla linjalla pelatessa, saa aina jännittä missä vaiheessa Dawsonin juoksuvoima loppuu kesken. Tällä kertaa kyse ei niinkään ollut juoksuvoimasta, koska paitsioansan hassutti 40-vuotias Kevin Phillips, jonka rankkari ratkaisi Palacen nousun valioliigaan. Lloris kuitenkin osoitti vauhtinsa juoksemalla Phillipsiä vastaan rankkarialueen ulkopuolelle ja liukutaklasi pallon pois Phillipsin jalasta. Vaikka se on jännittävää, ei sitä kuitenkaan soisi tapahtuvan kovinkaan usein.

Kaiken kaikkiaan uudet pelaajat näyttävät istuvan jo suhteellisen hyvin avaukseen ja pienellä säädöllä ja tempon nostolla kyseessä on jännittävä kokoonpano. Jos Lennon ei nosta tasoaan vikalla kolmannekselle soisin Townsendin saavan avauksen paikan. Toivon myös, että huhut QPR:n ostohaaveist häntä kohtaan eivät toteudu. Seuraavaksi Swansea kotona ensi sunnuntaina ja sitä ennen Tbilisi Eurooppaliigan karsintakierroksella. Kumpaakaan en uskalla sanoa olevan helppo peli. Itä-Eurooppa on aina haasteellinen paikka pelata ja Swansea avauspäivän tappiostaan huolimatta on vahva joukkue.

Kausiennakkoanalyysiä Top 6

Urheilulehden kausiennakon top6 on sisältänyt samat joukkueet taas kerran. En tiedä seurataanko heidän toimituksessaan kovinkaan aktiivisesti jalkapalloa tai varsinkaan siirtokenttiä, sillä perusteet sijoituksille ovat aika yksinkertaisia hatusta vedettyjä analyysejä. Itse suhtaudun kriittisesti Liverpoolin lisäykseen tälle listalle, mutta koska kyse on suomalaisten sydämissä olevasta suosikkiseurasta, on se pitänyt saada mukaan kärjen kahinoihin. Arsenalin sijoittaminen kolmanneksi tuntuu perustuvan siihen ajatukseen, että ManU ei tule pärjäämään tällä kaudella, ottamata kuitenkaan huomiotta sitä, että Arsenalin materiaali ja loukkaantumisherkkyys ei todennäköisesti vain kestä kokonaista kautta. Chelsea on ykkönen koska Mourinho. ManCityn on laitettu turvallisesti kakkoseksi. Kukaan ei tiedä mitä sille käy, mutta se on liian hyvä ollakseen heikommilla sijoilla. Tämä sijoitusstrategia tarkoittaa, että Tottenham ei mahdu altavastaajana listalle.

Otin tämän top6:n tähän ja kirjoitin omat näkemykseni ja summittaiset arviot sijoituksista. Tarkoituksenani on vielä ehtiä kirjoittamaan pieni postaus mustista hevosista sekä putoajakandidaateista.

1. Chelsea - Onko Mourinho 'the only one'? 

Chelsea on vaihtanut valmentajaa tiiviisti vuosien aikana. Ancelotti voitti mestaruuden 2010, mutta joutui silti väistymään sillä seuran omistajaa kiinnosti tässä vaiheessa lähinnä Mestareiden liigan voitto. Tämän pokaalin Roberto di Mattero toikin yllättäen 2012 kotiin, mutta sai taas väistyä seuraavalla kaudella heikkojen tulosten vuoksi. Rafa Benitezin ei uskottu jäävän seuraan, vaikkakin onnistui siedettävästi loppukauden pestissään. Nyt peräsimeen on tarttunut taas sukupolvensa lahjakkain valmentaja José Mourinho. Onko portugalilaisen taika vielä tallella? Espanjassa tuli menestystä, mutta ei ilman suuria joukkueen sisäisiä ongelmia. Chelseasta ei tosin isompaa egoa löydy kilpailemaan.

Chelsea on vahvistanut itseään maltillisesti tänä kesänä. Ainoa suurempi hankinta on Andrea Schürle. Hänen pelipaikkansa on parhaimmillaan kärjen takaisessa hyökkäyskolmikossa. Vaikkakin pelipaikoille on tunkua, on hankinta varmasti rotaation kannalta hyvä. Onko Schürle hankittu kuitenku paikkaamaan maaliongelmista kärsivää hyökkäystä? Torres ei edelleenkään näytä olevansa hintansa arvoinen pelaaja, eikä Demba Ba ole mestarijoukkuesuosikin ykköskärki. Saako Romelu Lukaku isomman roolin tällä kaudella? Maalinteko ei välttämättä kuitenkaan ole ongelma. Ainoastaan ManU teki viime kaudella enemmän osumia kuin Chelsea.

Paineet ovat Chelsealla tällä kaudella. Mourinhon paluulta odotetaan paljon, vaikkakin nykyisillä valmentajamarkkinoilla ja vahvistuneella kilpailulla sarjassa, aikaa saatetaan antaa enemmän. Menestystä on silti tultava.

• Sijoitus 1-2.
• Avainkysymykset: innostaako Mourinho uudestaan? Nouseeko joukkueessa selkeä ykköskärki? Vieläkö Frank Lampard kantaa joukkuetta?
• Avainpelaajat: Juan Mata: espanjalainella on kovat paineet tuottaa tehopisteitä tälläkin kaudella. Frank Lampard: monesta pahasta pelastanut konkari on edelleen avainasemassa.
• Yllättäjä: Romelu Lukaku: belgialainen on jo valmis johtamaan linjaa, jos saa vain peliaikaa.

2. Manchester City - Cityn projekti jatkuu

Cityn viime kausi oli raskas pettymys monelle. Se ei kyennyt kunnolla puolustamaan mestaruuttaan paikallisvastustajalleen, eikä menestynyt taaskaan Mestareiden liigassa. Tämän lisäksi peli takkusi rajusti pitkin kautta. Puoluspeli oli silminnähtävästi hatarampaa, mutta hyökkäyspäästä hävisi 27 maalia verrattuna mestaruuskauteen. Viime kesänä ei myöskään saatu tehtyä hankintoja, jotka olisivat ratkaisevasti parantaneet joukkuetta. Scott Sinclairin ja Jack Rodwellin hankinnoissa ei tuntunut olevan mitään järkeä, ja molemmat joutuivatkin täysin varjoon kauden edetessä. Maicon oli vain haamu entisestä itsestään, eikä Javi García ollut muuta kuin rotaatiopelaaja. Ainoastaan kauden loppupuolella Matija Nastasic väläytteli lahjojaan puolustuksen ytimessä.

Tämän kauden arviointeja vaikeuttaa rajusti se, että viime kauden top3:n on kokonaisuudessaan vaihtanut valmentjia. Pellegrini on kolmikosta ehkä se jännittivin vaihtoehto. Mourinho jo tunnetaan ja Moyesin ei odoteta menestyvän ensimmäisellä kaudellaan. Pellegrini on tehnyt hyvää työtä Málagassa ja muistetaan siitä, että valmentaessaan Real Madridia saavutti seuran piste-ennätyksen (96) mutta silti hävisi mestaruuden Barcelonalle (99 pistettä). Vaikkakin lahjakas ja arvostettu valmentaja, ei hän ole varsinaisesti voittanut mitään urallaan. Siltikin tämän kesän managerirumbasta ei välttämättä parempaa vaihtoehtoa olisi voinut löytää tällä kertaa.

Pellegrinin vahvuuksina on tällä kaudella vahvempi joukkue ilman egopelaajia, joita Mancini joutui vielä hallitsemaan. Toisaalta kuinka pitää tyytyväisenä neljä huippuluokan kärkeä? David Silvan pelinteon tehottomuus tulee olemaan ratkaisevassa roolissa ens autta ajatellen. Samir Nasrikaan ei ole vielä pelannut sillä tasolla mitä odotettiin. Pellegrinin tulee myös saad Joe Hartista se potentiaali irti. Tällä hetkellä englannin ykköstorjuja sortuu liian usein turhiin virheisiin ja värittää peliänsä ylimääräisellä dramatiikalla. Mancinin City vahvuutena oli tehokkaan hyökkäysnelikon paikkojen vaihdot ja pyrkimys sumputtaa vastustajan laitoja, jolloin millä tahansa puolustajalla oli aina yksi liikaa puolustettava hyökkääjä. Jostain syystä tämä ei enää toiminut viime kaudella. Liike oli innotonta ja tehotonta. Tätä on pyritty selvästi korjaamaan hommaamalla aidosti leveyttä tuova Jesús Navas sekä monipuolinen Stevan Jovetic.

• Sijoitus 1-2.
• Avainkysymykset: saako vain maltillista menestystä urallaan nauttinut Pellegrini supertähtijoukkueen kärkikilpailuun? Pysyvätkö avainpelaajat tyytyväisinä peliakaan?
• Avainpelaajat: David Silva: menetti loistettaan viime kauden loppupuoliskolla, on paranenttavaa. Jesús Navas: tuo vaadittua leveyttä Cityn tukkoiseen hyökkäyspeliin. Yaya Toure: keskikentän moottori, joka määrittää pelirytmiä keskikentän pohjalta. Pablo Zabaleta: parempaa työetiikkaa löytyy harvalta koko sarjassa, tehokas niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa.
• Yllättäjä:

3. Arsenal - Joukkueen syvyys aiheuttaa ongelmia

Viime kaudella neljänneksi hurjalla loppukirillä yltänyt Arsenal, ei ole kyennyt vahvistamaan joukkuettaan tänä kesänä. Kuukauden jo kestänyt Suaréz -saaga on jättänyt ainoaksi sisään tulleeksi pelaajaksi Wengerin tyylisen tuntemattoman ranskalaishyökkääjän. Sen sijaan reserveistä ja edustusjoukkueesta on vapautettu lukuisia pelaajia, joilla ei koettu olevan annettavaa. Näistä ehkä nimekkäimpiä on Palaceen siirtyvä marouane Chamakh, Romaan lähtenyt Gervinho sekä venäjälle Zenitin riveihin palaava Andrei Arshavin.

Wengerillä on vahva avauskokoonpano ja nuorten pelaajien myötä hyvin sisäistetty pelisysteemi. Ongelmana on se, että muutaman viimeisen kesän aikana menetettyjä tähtipelaajia on koettu korvaamaan vain astetta heikommilla. Oliver Giroud ei ole Robin van Persie, Mikel Arteta ei ole Cesc Fabrégas, Podolski haluaisi pelata enemmän kärkenä kuin Nasrin laitatontilla ja Alex Songia ei ole korvattu vieläkään. Silti aikaisemmat kaudet ovat osoittaneet, että Wenger pystyy puristamaan varsinkin loppukaudesta joukkueensa vireeseen ja saavuttamaan Mestareidenliigaan oikeuttavat sijat.

Kuitenkin tällä kaudella kun ympärillä olevat joukkueet ovat vahvistuneet, voi Wenger joutua tilanteeseen, jossa muutamakin loukkaantuminen lopettaa kauden heti alkuunsa, ja toivona on ainoastaan tammikuun siirtoikkuna. Arsenalin vahvuutena on kuitenkin, että viime kauden top-4 joukkueista muut ovat vaihtanee valmentajaa, ja varmasti pientä yskähtelyä tapahtuu.

• Sijoitus 4-5.
• Avainkysymykset: Kestääkö fysiikka? Kuka ottaa vastuun maalinteosta?
• Avainpelaajat: Santi Cazorla: espanjan velho rytmiittää peliä tämänkin kauden. Laurent Koscielny: ottaako vihdoin puolustuslinjan haltuunsa?
• Yllättäjä: Aaron Ramsey: onko walesilainen vihdoin toipunut jalkavammastaan ja kasvaa odotetuksien mukaiseksi pelaajaksi. 

4. Manchester United - Välivuosi

David Moyesin ainoa onni on, että Ferguson jätti jälkeensä joukkueen, joka tietää mitä pitää tehdä jotta voitetaan. Moyesin ainoa huoli on kyetä ylläpitämään tätä samaista menttaliteettia. Viime kauden mestaruus varmasti kantaa voimaa vielä tämän kauden puolelle, mutta ennemmin tai myöhemmin on hänen saatava oma auktoriteetti ja systeemi istutettua joukkueeseen. Kroonista keskikenttäongelmaa ei ole edelleenkään ratkaisut ja ManU on kärsinyt lähinnä imagotappioita tämän kesän pyrkiessään hankkimaan ensin Tiâgo Alcantaran ja sitten Cesc Fàbregasia huonolla menestyksellä. Täysin hyväksyttävä ratkaisu olisi ollut heti kesän alkuun maksaa Fellaini ulos Evertonista. Jostain syystä tämä hankinta olisi ollut Fergusonilta onnistunut siirto, mutta Moyesilta vaaditaankin maailman luokan hankintaa.

Pelillisesti ManU:lla oli vaikeuksia pitkin viime kautta. Puolustus alkaa vanheta, eikä Rio Ferdinand ole enää pelikuntoinen koko kautta. Hän ja Vidic muodostaa edelleenkin liigan parhaan topparikaksikon. Tarjolle on nuorempia tulokkaita Phil Jonesin ja Chris Smallingin muodossa, mutta he ovat vielä raakileita. Shinji Kagavan piti päivittää ManU moderniin aikaan ottamalla kymppipaikan pelintekijän rooli. Kausi ei mennyt kuitenkaan toivotusti. Kuten koko viime kaudenkin, voisi nyt yrittää perustella miksi ManU on niin huono Robin van Persietä lukuunottamatta. Mutta jostain se tulokset kuitenkin otti ja ottaa varmasti tälläkin kaudella. Moyesin tärkein tehtävä on nyt säilyttää Rooney joukkueessa. Vaikkakin tämä olisi pettynyt, on se kuitenkin parempi kuin antaa pahimmalle kilpailijalle selkeä ykköskärki.

• Sijoitus 4-5.
• Avainkysymykset: Kestääkö Moyesin pää? Luottaako joukkue ja kannattajat uuteen manageriin? Kuka ratkaisee keskikentän tilanteen?
• Avainpelaajat: Robin van Persie: yhden miehen joukkue? Tuskin mutta paljon vaaditaan taas hollantilaiselta. Rafael: brassipuolustaja kehittyy kaudesta toiseen. Rio & Vidic: jompi kumpi tarvitaan komentamaan puolustusta.
• Yllättäjä: Mikäli Wilfried Zaha jää edustukseen pelaamaan, on hänellä mahdollista korvata tällä hetkellä heikossa kantimissa oleva laituritilanne. Giggs on jo liian vanha, Nani ollaan yritetty työntää ulos jo toista kesää ja Ashly Young on menettänyt pelisilmänsä.

5. Tottenham Hotspur - Ostettua optimismia?

Arsenal kannattajat tykkäävät muistuttaa Spurssia sanomalla: "form is temporary, class is permanent". Tämä on totta, mutta väärän sanojan suusta. Arsenal on menettäny laatunsa jo aikaa sitten. Jonkun on kuitenkin jonain päivänä syrjäytettävä se paras, eikä se tietenkään tapahdu hetkessä. Viimeisen kahden kauden aikana Tottenham on vihdoin alkanut näyttämään, että se kykenee haastamaan englannin kärkiseuroja kentällä. Spurs on aina ollut paperilla parempi kuin kentällä. Voittajan menttaliteetti, se viimeinen niitti on tuntunut puuttuvan. Tällä kertaa Daniel Levy on antanut armoa kannattajille, ja hoitanut hankintansa ajoissa, Balen huhuista huolimatta.

Viime kauden heikkouksia on paikattu. Roberto Soldadon tultua sisään, on Tottenhamilla vihdoin se kauan toivottu maailman luokan kärki. Pelisysteemiin sopimattomat pelaajat on myyty, ja uudet hommattu tilalle. Joka pelipaikalle tuntuu löytyvän korvaaja, topparitilannetta lukuunottamatta, mikä varmasti korjataan vielä. Joukkue on näyttänyt, että varaa on siirtomarkkinoiden ylikuumentuneille hinnoille, että pelaajat pitävät AVB:n Tottenhamia jännittävänä seurana. Gareth Balen tulevaisuus on edelleen auki. Tässä vaiheessa hänen menetyksensä ei ole mikään katastrofi, mutta voisi ratkaista sen onko Tottenham musta hevonen mestaruuteen. Tottenham hyötyy Arsenalin tavoin myös siitä, että pahimmat kilpailijat ovat vaihtaneet valmentajaansa.

• Sijoitus 3-4.
• Avainkysymykset: ehtiikö nopeasti uudistunut joukkue toimimaan vielä potentiaalillaan? Lähteekö Bale?
• Avainpelaajat: Roberto Soldado: häneltä odotetaan nyt 20+ maalia. Sandro: keskikentän ehdoton muuri. Kaboul: korkeaan linjaan ideaalinen puolustaja. Lloris: ranskalainen on liigan parhaimpia maalivahteja.
• Yllättäjä: Sigurdson ottaa ylemmän pelintekijän roolin ja osoitaa sitä potentiaalia mitä omasi pelatessaan Swanseassa.

6. Liverpool - Brendanin tiki-taka näyttää hyvältä

Liverpool pyristelee vielä suurseuran asemassaan. Helpolla maailma ei unohda yhtä englannin parhaiten menestynyttä joukkuetta, mutta hävittyään kaudella 2008-09 mestaruuden turhien tasapelien vuoksi ManU:lle, on joukkue kärsinyt alamäestä. Tässä välissä on parhaimmat pelaajat vaihtaneet seuraa, tehty heikkoja ylihintaisia siirtoja, vaihdettu omistajaa, valmentajaa ja tapeltu sen ainoan supertähden kanssa. Luis Suárezin jäänti tarkoittaa toki maaleja joukkueelle, vaikkakin hän on kauden alun pelikiellossa purtuaan Chelsean Branislav Ivanovicia viime kauden lopulla.  Kuitenkaan Suárezin lähteminen tai jääminen ei muuta sitä tosiasiaa, ettei Liverpool ole enää suuri voima englannissa. Ei vielä vähään aikaan ainakaan.

Brendan Rodgers on AVB:n tavoin käyttänyt menneen kauden pelisysteemin rankkaan muuttamiseen. Rodgers haluaa pelata tiukkaa pallonhallintaan ja lyhytsyöttelyyn perustavaa peliänsä, jonka myötä joukkueesta on sivottu tämän kesän aikana pelaajia kuten Downing ja Carroll, jotka eivät tähän sovellu. Sisään on tuoto espanjalaisia pallotaitureita. Iago Aspas tuli Celta Vigosta. Tämä siirto kuvastaa sitä, että vaikkakin kyseessä on ihan kelpo pelaaja ja suoritti viime kauden hyvin todella heikossa joukkueessa, ei Liverpoolilla ole mahdollisuuksia tähdätä suurempiin hankintoihin.

Joukkueen hyökkäyspeli tulee olemaan varmastikin hyvissä kantimissa tällä kaudella ja Liverpool teki viime kaudella neljänneksi eniten maaleja liigassa. Kuitenkin maalit tuli otteluissa, joissa se kykeni dominoimaan täysin. Hyökkäyksen ja puolustuksen tasapaino heittelee liikaa pitkin kautta, ja vaikka joukkue hetkittäin näyttää maagiselta, voi se seuraavassa ottelussa olla tehoton. Joukkue tarvitsisi jonkun todellisen johtohahmon, joka rytmittää peliä. Barcelonalla on Xavinsa, Liverpoolilla Steven Gerrard..

• Sijoitus 6-8.
• Avainkysymykset: Saako Rodgers pelistä tehokasta? Jääkö Suárez? Paikkaako Aspas tai Sturridge hänet ongelmitta? Onko Kolo Toure oikea mies korvaamaan eläköityneen Carragherin? Ottaako Simon Mignolet paikkansa tolppien välissä ongelmitta?
• Avainpelaajat: Steven Gerrard: kuin Lampard, joutuu kantamaan joukkuetta hetkittäin. Daniel Sturridge: tehtävä maalit kevään kunnon mukaisesti. Lucas Leiva: kasvanut lopulta tärkeäksi keskikenttänimeksi ja paikannut ensin Xabi Alonson ja sitten Raul Meirelesin jättämän aukon.
• Yllättäjä: Philippe Coutinho väläytteli jo enemmän kuin moni olisi odottanut tammikuun siirron jälkeen. Kyseessä kuitenkin jännittävä pelaaja, joka ottaa Rodgersin tarvitseman pelinrytmittäjän roolin.

Ensi kauden joukkupelaajat

AVB tuntuu tosissaan pyrkivän uudistamaan joukkuettaan tulevaa kautta varten, mutta myös varmistamaan sen, että joukkueessa on tarpeeksi pelaajia kilpailemaan neljään eri kilpailuun. Uusin tulokas näyttäisi olevan Étienne Capoue Toulousesta. Eilen myös varmistui, että Tom Huddlestone siirtyy Hull City:n viidellä miljoonalla punnalla ja rotaatiopelaaja Jake Livermore lainalle samaiseen joukkueeseen. Parkerin odotetaan siirtyvän ikkunan sulkuun mennessä QPR:n 2-3 miljoonalla punnalla. Kuinka ensi kauden joukkue sitten kokonaisuutena näyttäisi muodostuvan.

Keskikentän avaukseen tulee varmasti ensimmäisenä merkattua Sandro ja riippuen taktiikasta joko Dembélé ja/tai Paulinho. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että Capoue ja Sandro ovat keskikentän vaihtelevat puolustavat pelaajat, ja Dembéle sekä Paulinho taas ne rakentavammat ja hyökkäävämmät box-to-box pelaajat. Tämän lisäksi 2-3 pohjapaikalle voidaan sijoittaa vielä astetta luovempi duracel-pupu Lewis Holtby ja mitä toivottavammin minuutteja saava Tom Carrol, joka tuntuu kehittyvän peliälyllisesti ja teknisesti nopeammin kuin fysiikkansa. Carrol alkaa osoittamaan merkkejä, että kykenee taklaamaan ja suojaamaan palloa fyysiikastaan huolimatta kuin Parker ja jakamaan tarkkoja pystysyöttöjä ja puolenvaihtoja kuin Huddlestone. Modricia ei ehkä tarvitsekaan korvata.

Hyökkäyksen miehitys riippuu pitkälti siitä, että pelataanko kolmen vai neljän hyökkäyksellä. Kolmen hyökkäyksessä aloittaa varmasti Soldado, Chadli ja Bale. Mikäli Bale lähtee, toivoisin todella että hänet korvaa Roman Erik Lamela, vaikka pahoin pelkään tämän vaativan taas kerran seuran siirtoennätyksen purkamista. Toisaalta tässä tilanteessa Balen myynti olisi maksanut Tottenhamille vahvan joukkueen. Laitapaikkoja kärkkyisi tässä systeemissä Lennon, Sigurdson, Townsend ja myös Holtby mikäli minuutteja ei löydy alemmalta tontilta. Townsend kiinostaa Tottenhamin omana juniorina, joka näytti viime keväänä lainapestillään QPR:ssä, että kykenee kasvamaan Balen kaltaiseksi ratkaisijaksi. Townsend sopisi tässä vaiheessa paremminkin puhtaaksi laituriksi, sillä Bale ei tälle tontille välttämättä enää halua. Tämän lisäksi hän pystyy myös tekemään ratkaisuja molemmilla jaloilla, mikä on Balen peliä jossain määrin rajoittavaa.

Mikäli AVB valitsee systeemikseen nykyään jo perinteiseksi muodustuneen 4-2-3-1:n, ottaa kymppipaikan todennäköisesti Sigurdsonin. Tässä systeemissä Defoe osoitti pärjäävänsä hyvin viime kaudella, vaikka epäilen kykeneekö muodostamaan hyvää yhteisymmärrystä Sigurdsonin kanssa. Sigurdsonin ja Soldadon yhteispeliä kehuttiin Espanyol harjoitusottelun aikana siinä määrin, että se muistutti mieleen samantyyppisen tehokaksikon toissa kaudelta. Silloin Yksinäisenä kärkenä pelasi vireessä oleva Adebayor sekä kymppipaikalla vad der Vaart. Voisin nähdä mahdollisuutena joissain otteluissa otettavan 4-4-2:n käyttöön, jossa Defoe on Soldadon kanssa kentällä samaan aikaan. Näin tulee varmaan harvemmin kuitenkin käymään. Aden toivoisin jatkavan matkaan ja hänen tilalleen jonkun nälkäisen ja valmiimman nuoren pelaajan. Harry Kane hyvästä pre-seasonista huolimatta, ei vielä ehkä ole valmis olemaan edes kolmas vaihtoehto. Näkisin myös sellaisen mahdollisuuden, jossa Bale pelaisi tukihyökkääjänä. Tässä systeemissä Defoe käyttäisi juoksuvoimaansa ja tekisi puhtaasti tilaa Balelle ampua kauempaa ja käydä sitten korjaamassa irtopalloja verkkoon. Laituripaikoista kilpailaa samat yllämainitut pelaajat, mutta myös Dembélé voisi olla hyödyllinen kokeilu tässä, mikäli tarvetta on.

Puolustuksen rakenne on valitettavasti vielä auki Caulkerin myynnin jälkeen. Kaboulin paluu Espanyol pelissä oli positiivinen asia, eikä Vertongheninkaan paluun pitäisi olla kovinkaan kaukana. Palacea vastaan aloitetaan varmasti Dawson - Kaboul kaksikolla. Dawsonia tulisi käyttää enemmän peleissä, joissa olemme ns. ottava osapuoli, ja puolustuslinja selvästi AVB:n toivomaa alempana. Dawson on hidas ja kilpajuoksussa huono taklaaja, mutta pelatessaan alempana hyvä pelinlukija ja vahva taistelija boksissa. Topparirotaatiota varmasti jatketaan tälläkin kaudella. Tästä syystä myös Capoue on ilmeisesti hankittu. Hän toimii samalla Sandron, että jonkun topparin paikkaajana. Näyttäisi hyvältä hankinnalta. Silti haluaisin nähdä jonkun valmiin oikean topparin vielä tulevan sisään. 20-vuotias Zeki Fryers näytti Espanyol pelissä yllättävän hyvältä keskuspuolustajana Dawsonin rinnalla, mutta ei voida vielä nähdä kuin jämäotteluiden pelaajana ja tarvitsisi lainakauden vielä. Oikean laitapakin tontin ottaa tietenkin Walker ja korvaajana Naughton. Tarvittaisiin tähän joku oikea kirittäjä ja Naughton joutaisi ehkä jatkamaan matkaa. Vasemmalla on erikoinen tilanne. Assou-Ekotto ei ole enää tarpeeksi hyvä, eikä AVB häntä arvosta, Rose on jännittävä hyökkäyspäässä, mutta osaako puolustaa tarpeeksi, Naughtonia en toivoisi enää tälle laidalle oikeajalkaisuutensa vuoksi ja Vertonghenin soisi pelaavan vain satunnaisia otteluita. Fabio Coentraon huhutaan haluavan ulos Realista, mutta Balen tilanteen ollessa auki, ei tästä voi sanoa vielä juurikaan mitään.

Tällä hetkellä joukkue näyttää aika valmiilta. Jos Bale lähtee, tehdään jokin hankinta varmasti, oli se sitten joku hyökkääjä (Jackson Martinez, Alvaro Morata) taikka laitahyökkääjä (Erik Lamela, Javier Pastore). Puolustuslinjaan tehdään varmasti joku hankinta vielä tämän kuun aikana. AVB:n pitäisi vielä saada joukkueeseen tuotu aluepuolustus erikoisttilanteissa toimimaan, mutta tästä lisää myöhemmin.

AVB ja vertical football

Viime kauden piti olla välikausi, minkä aikana AVB saa aloittaa joukkueen rakentamisen oman näköisekseen. Tätä hän ei oikein saanut tehdä Chelseassa, ei sillä etteikö olisi kyennyt ostamaan niitä pelaajia, joita taktiikka vaati, mutta seuran sisäiset voimahahmot harasivat vastaan, eikä nuori mutta lupaava valmentaja kyennyt hallitsemaan itseään marginaalisti nuorempia supertähtiä.

Tottenhamin kausi sujui suhteellisen samalla pelityylillä kuin Redknappin alaisuudessa. AVB oli ymmärtänyt, ettei uutta systeemiä kannattanut ajaa yli-innokkaasti sisään, varsinkin kun Levyn tyylin mukaisesti joukkueen lopullinen runko oli auki vielä elokuun loppuun asti. Pelattiin siis 4-2-3-1:stä.

Puolustuslinjaa rotatoitiin rajusti viime kaudella. Ainoastaan Walker aloitti jokaisen pelin oikeana laitapakkina. Toppareina rotatoivat Kaboulin loukkaantumisen jälkeen Gallas, Dawson, Caulker ja Vertonghen. Vertonghen vaihteli myös pitkin kautta vasemman laitapakin paikkaa Assou-Ekotton sekä Kyle Naughtonin kanssa.

Keskikentän dynaaminen kaksikko oli puoleen väliin kautta Sandro ja Dembele. Sandron loukkaannuttua paikan otti Parker ja vaihtomiehinä varsinkin loppukaudesta Livermore, Carroll sekä Holtby.

Hyökkäyskolmikossa aloitettiin Bale vasemmalla, Lennon oikealla ja Dempsey keskellä. Sigurdson tuli pääsääntöisesti vaihdosta. Balen aloitettua siirtymistä enemmän pelin keskiöön peluutti AVB laidoilla jotain aina kolmikosta Lennon, Dempsey ja Sigurdson, Holtbyn saadessa muutaman startin sekä jämäminuutteja.

Kärjessä aloitti Defoe suurimman osan ajasta, Adebayorin muutaman kerran esiintyessä kentällä samaan aikaan tai aloituksesta käsin.

Defoe toteutti yllättävän hyvin AVB:n vaatimaa prässipeliä ja usein seurasi pallonmenetyksen jäljiltä vastustajaa omalle puolusalueelle asti. Adebayor taas oli aivan liian laiska tähän, vaikka muuten olisi ollut teknisesti parempi yksinäinen kärki systeemiin, sillä ideana on saada pallo riistettyä vastustajalta ja siirtää se nopeasti hyökkäysalueelle. Defoe ei taas pärjää tällaisessa hold-up pelissä fysiikkansa ja pelityylinsä vuoksi. Bale yritettiin aluksi laittaa kymppipaikalle tai jopa tukikärjeksi, tekemään tätä työtä, mutta ongelmana oli samantien hyökkäyskolmikon epäbalanssi. Kymppipelaajan olisi pitäny kyetä jakamaan pallo Balelle laitaa. Nyt tätä vaihtoehtoa ei ollut ja peliä ei saatu levitettyä ollenkaan, kun vasemmalla laidalla ei pelannut juuri koskaan luonnollisesti vasenjalkaista pelaajaa. Onko sitten ihme, että Bale omaksuttuaan taitonsa, alkoi itse tekemään maaleja.

Mitä tämä uusi kausi tuo tullessaan? Vaikkakin Espanyol pelissä pelattiin vielä 4-2-3-1 taktiikalla, antoi se hyvää viitettä siitä minkälaisella sykkeellä AVB haluaa ns. vertical footballinsa toimivan.

ESPN FC:n kolumnissaan Michael Cox sanoo AVB:n pelaavan tarkoituksenmukaista hyökkäävää jalkapalloa, jonka tarkoituksena on saada pallo nopeasti vastustajan päätyyn. Cox erottaa tällä AVB:n hyökkäävän tyylin Brendan Rodgersin Liverpoolin pseudo-Barca maisen pallonhallintapelistä. AVB:lle pallonhallinnalla ei ole itseisarvoa, ellei se johda maalintekotilanteeseen. Cox myös argumentoi, että AVB:n Porton menestyksen taustalla oli voimakkaiden ja nopeiden keskikenttäpelaajien ja hyökkääjien, kuten Radamel Falcaon, puhdas voima, jolla vastustajan puolustus jyrättiin, ennen kuin se ehti organisoitumaan. Tällä on ratkaiseva ero tiki-taka jalkapalloon, ja tyylissä voidaan nähdä viitteitä Jose Mourinhon vastahyökkäys jalkapalloon, jota hän toteutti Chelseassa ensimmäisellä kierroksellaan, vaikkakin AVB:n taktiikka on astetta esteettisempää.

Hankinnat tukevat tätä Coxin analyysiä. Lopulta, kun siirrytään 4-3-3 -taktiikalla pelaamiseen. Pohjakolmikon muodostaa Paulinho, Sandro ja Dembele, joista kaikki kykenevät taklaamaan, rakentamaan peliä ja itse viemään palloa hyökkäysalueelle. AVB käyttää todennäköisesti inverted wingereitä, eli luonnollisen jalan pelaajan käyttämistä vastakkaisilla laidoilla. Olettaen, että Bale jää, hän pelaisi oikealla, Soldado keskellä ja oikealla Chadli taikka Townsend.

Avaus kaudella 2013-14?

Viime kauden yksiä ongelmia oli, varsinkin Sandron loukkaantumisen jälkeen, että vaikkakin Parker kykeni vielä voittamaan palloja, hän ei suojannut puolustusta yhtä hyvin, ja Tottenham päästi vastustajan laukomaan ns. ykkössektorin paikoilta eniten kertoja koko top-6:sta. Parkerin pelinrakentelu oli myös hidastunut rajusti aikaisemmasta vuodesta. Olimme toki kaikki jo ihailleet Parekin kauniita 180-asteen kääntelyä aiemmalla kaudella, mutta jotenkin tällä kertaa hän ei ollut enää kovinkaan tehokas asian kanssa. Oliko sitten osa ongelma siinä, että Dembele ei ollut Modric. Vanha jako oli, että Parker taklaa ja antaa pallon Modricille. Jostain syystä tämä pelijako ei toiminut enää. Ajoittain tuntui, ettei Demebele uskaltanut lähteä pallon kanssa nousemaan omaan tyyliinsä, aivan kuin ei olisi luottanut siihen, että Parker hoitaa tilanteen, mikäli pallo menetetään. Loppukaudesta nähtiinkin hämmentäviä tilanteita, joissa Parkerista tuli Demebelen sijaan se box-to-box pelaaja, sillä erotuksella, ettei hän kyennyt jakamaan hyvää syöttöä enää puolustuksen paineessa, taikka kyennyt tekemään maalia, vaikka tilaa olisi ollut.

Tässä määrin AVB:n hakema nopea siirtyminen hyökkäykseen ei toiminut. Vastustaja ehti organisoitua, omat pelaajat olivat nousseet jo hyökkäysalueelle ja ruuhkauttaneet sen. Yhtäkkiä hyvää syöttölinjaa ei enää löytynyt ja jouduttiin pyörittämään palloa laidalta toiselle keskiympyrän kautta. Tämä tietenkin epämotivoi pelaajia, jotka pallonriistosta lähtien aloittivat kovan pystyjuoksun. Huddlestone auttoi äärimmäisen paljon tässä, sillä Modricin lisäksi hän on ollut yksiä parhaimpia pystysyöttöjen sekä puolenvaihtojen tuottaja joukkueessa. Ainoa ongelma oli, että hän ei kyennyt taklaamaan, eikä kunto kestäny vastahyökkäyksen puolustamista. Cox epäilee vielä artikkelissaan, ettei tätä syöttöaspektia ole mietitty tarpeeksi. Jonkun keskikentän kolmikosta pitäis kyetä ottamaan myös tämä rooli. Siinä missä Dembele ja Paulinho ovat vahvoja box-to-box pelaajia, pitäisi Sandron ottaa tämä rooli. Holtby ilmaisi halukkuutensa viime kaudella, että kokisi omakseen paikkansa alemmalla keskikentällä. Hän ja Tommy Carroll toisivat hyvää luovuutta alempaan pelinrakenteluun. Kuinka valmiita nämä juniorit ovat merkittävään rooliin, on vielä kysymysmerkki.

Kaikesta huolimatta, vaikka Bale lähtisi joukkueesta, on meillä jokaiselle pelipaikalle melkein kaksi vaihtoehtoa, jotka joko korvaavat lähes suoraan, taikka sitten nyanssieroillaan muuttavat taktiikkaa. Tätä ihailin aikoinaan Mourinhon vanhassa Chelseassa. Mourinhon uudessa Chelseassa sen sijaan tuntuu olevan ainoastaa viisi oikeata laitahyökkääjää. Mikäli Levy saa järjestettyä topparitilanteen kuntoon, on joukkue suht valmis. Ajaxin Toby Alderweireldia on huhuttu. Tämän hankinnan jäljiltä joukkueessa pelaisi neljä Belgialaista. Toiveena olisi omasta puolestani viimeaikaisten esitysten puolesta, että Danny Rose ottaa vasemman laitapakin paikan. Tämän lisäksi Adebayor tai Defoe tulisi saada myydä ja tilalle saada joku nälkäinen nuori kärki. Omapoika Harry Kane on lahjakas, mutta ei vielä valmis. Realin Alvaro Morataa on huhuttu. Espanjan U-21 hyökkääjä ja viimeisten nuorten kisojen maalikuninkaan hankinta olisikin hienoa, mutta käytännössä tarkoittaisi, että Balesta luovuttaisiin toiseen suuntaan.

Ketä akatemiat palvelevat?

Jalkapallojoukkueet rakentuvat yhteisönsä ympärille ja tekevät korvaamatonta työtä myös yhteisön nuorten hyväksi. Juniorijoukkueiden ylläpitäminen ei ole pelkästään pelaajatehtailu, vaan tärkeä työ yhteisön jäsenten osallistamista seuran toimintaan, ja näin lisäten joukkueen kuuluvuutta tietylle alueelle. Kun joukkueen toiminta on ns. ever-present, saavutetaan varmuus kannatukselle, vapaaehtoistyölle, kasvatukselle sekä ideniteetille. Joukkueen merkitys yhteisölle voi olla toki eri tasoista, ja jossain määrin FC Barcelona on spektrin ääripäässä. Onhan joukkueen motto més que un club, enemmän kuin joukkue. Barcelonalla tämä meriitti kasvoi toki Francon aikaisesta poliittisesta valtapelistä, jota voitiin jotenkin tehdä jalkapallon nimissä.

Barca on yksiä ainoita vahvoja pelaajakasvattamoita mitä huippujalkapalloilun kärjessä enää on. Tällä hetkellä wikipedia antaa Barcan joukkueelle 25 pelaajaa, joista 14 on omasta akatemiajärjestelmästä nostettuja pelaajia. Tämän lisäksi Jordi Alba, Cesc Fàbregas sekä Gerard Piqué ovat kehittyneet akatemiassa, käyneet maailmalla kääntymässä ja siirtyneet takaisin kokonaisempina pelaajina. Tietenkin tämän päivän suurjoukkueiden akatemioita vääristää hieman se, ettei korkeimmille junioritasoille pääse välttämättä se oman kylän poika, vaan Barcelonakin hamuaa pelaajia lähialueilta sekä ulkomailta. Lionel Messi siirtyi sen verran nuorena Barcaan, että hänet lasketaan omaksi junioriksi.

Voidaan todeta, että Barcelonalla on ainakin selkeä pyrkimys siihen, että joukkueen osa joukkueen rungosta sekä ns. squad playereistä tuotetaan omilla resursseilla, ja ison rahan täsmähankintoja tehdään vain, jos ne tuovat selkeää lisäarvoa ja paikkaavat jotain tiettyä tarvetta. Tätä tietenkin ollaan kyseenalaistettu esimerkiksi Zlatanin siirryttyä kaudeksi joukkueeseen. Häntä ei oikeasti tarvittu, mutta jotenkin piti esittää Florentino Perezin Galacticos kakkoselle, että rahaa on.

Nyt, kun Steven Caulker myytiin Tottenhamista Cardiffiin, olin lievästi pettynyt, sillä joukkueeseen oli noussut selvästi kova tulevaisuuden pelimies, jolla ehkä olisi voinut olla rahkeita täyttää Ledley Kingin saappaat monellakin tasolla. Englantilaisten pelaajien määrä on vähentyt Spurssissa viimeisten vuosien aikana, mikä ei välttämättä ole huono juttu, kun muistelee millaisia sankareita Jermaine Jenasista, David Bentleystä puhumattakaan, on liljanvalkoista paitaa pitänyt päällään. est. Omia kasvatteja edustuksessa on Andros Townsend, Danny Rose, Jake Livermore, Harry Kane sekä Tom Carrol. Näistä Townsend ja Rose ovat ehtineet jo lainapesteillä antamaan lupaavia näyttöjä ja Carrolillekin toivon enemmän peliaikaa tulevalla kaudella. Livermore on sen sijaan täysin viitosmies keskikentälle ja Harry Kanesta on mahdotonta sanoa voisiko kasvaa koskaan kovaksi maalintekijäksi.

Muutaman viime kauden aikana on näyttänyt siltä, että selvästi yritetään panostaa junioritoimintaan, ja lainalla oli joukkueellinen pelaajia eri tasosissa liigoissa. Kuitenkaan nämä eivät ole erityisemmin menestyneet ja osa pelaajista on myyty nimellisillä hinnoilla alasarjoihin tai vapautettu ammattilaissopimuksistaan ja jatkaneet uriaan mutaliigoissa. Yksi näistä oli John Bostock, joka kovalla väännöllä saatiin siirtymään Crystal Palacesta Tottenhamin kehitysjoukkueisiin 2008. Viisi vuotta myöhemmin hän on pelannut lainalla hajanaisia otteluita useissa eri joukkueissa ja esiintynyt Tottenhamin paidassa ainoastaan kolmessa UEFA Cupin ottelussa kaudella 2008.

Swindon Town tuntuu olevan tämän hetkinen Spursin reservijoukkue, jonka avauksessa eilisessä liiga cupin pelissä pelasi kolme lainapelaajaa: keskikentän Alex Pritchard ja Ryan Mason sekä puolustaja Grant Hall. Lisäksi keskikenttämies Massimo Luongo aloitti penkiltä. Tästä nelikosta varsinkin Alex Pritchardia on ylistetty peliälynsä ja syöttövoimansa vuoksi uudeksi Modricsiksi tai Fàbregasiksi. Ura Swindonissa raporttien mukaan näyttää hyvältä, vaikkakin hän missasi itse hankkimansa rangaistuspotkun eilisessä ottelussa. Näiden lisäksi laitapakki Adam Smith pelaa lainalla Derbyssä sekä Bongani Khumalo niin ikään lainalla Doncasterissa.

Ehtiikö kukaan näistä lupauksista nousta Tottenhamin avaukseen asti, ennen kuin myydään pois tarpeettomina? Nyt kun siirtohinnat ovat inflaation vuoksi taivaissa, olisiko järkeä panostaa siitä ainakin joku siivu omaan junioritoimintaan ja scouttaamiseen?

Vielä on kesää jäljellä

Tarkalleen ottaen kesää on jäljellä 10 päivää, sillä 17. elokuuta käynistyy englannin valioliiga. Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta näin jalkapalloa aktiivisesti seuraavana, kolmen kuukauden piinallinen odottelu elämän säännöllisyyden palautumisesta päättyy.

Tottenhamilla pelaa vasta sunnuntaina 18. elokuuta, joten sillä on vielä 11 vuorokautta aikaa järjestää itselleen jonkin asteinen puolustuslinja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että joukkueella ei ole yhtään keskuspuolustajaa. Viime lauantaisessa harjoitusottelussa Monacoa vastaan puolustuksen sydämessä aloittivat keskikentän jämpäpelaaja Jake Livermore (köyhän miehen Scott Parker) sekä 20-vuotias laitapakki Zeki Fryers, jolla ei ole vielä erityistä kokemusta edustusjoukkueen peleistä. Oikealla sentään aloitti vakionaama Kyle Walker, jolla on aluillaan uran kannalta keskeinen kausi. Viime kaudella näytöt eivät olleet kovin edustavia. Vasemmalla aloitti viime kauden Sunderlandissa lainalla pelannut Danny Rose, joka lunasti lupaavan pelaajan paikkansa takaisin toissa kauden takaisten kokemattomuuden aiheuttamista sekoiluista. Vaihdoista tuli sisään Kyle Naughton, jonka roolista on vaikea sanoa vielä mitään, koska häntä pakotettiin pelaamaan vasemmalla laidalla silloin, kun Vertonghen oli topparin paikalla ja, kun AVB:tä ei kiinnostanu Assou-Ekotton peluuttaminen. Toinen vaihtomies oli 19-vuotias Kevin Stewart, jonka pelipaikasta wikipedia ei osaa sanoa muuta kuin "puolustaja".

Viime kausi aloitettiin toppariporukalla: William Gallas, Jan Vertonghen, Michael Dawson, Younes Kaboul sekä Steven Caulker. Nyt Caulker omaksi ihmetyksekseni myytiin Cardiffiin ja Gallas ei niin ihmetykseksi sai lähtöpassit. Kaboul on ollut loukkaantuneena sitten viime syyskuun ja sekä Dawson että Vertonghen ovat kärsineet pienemmistä loukkaantumisista harjoituskauden. Caulkerin paikkaajaksi piti ilmeisesti tulla Romanialainen Vlad Chiricheș, mutta hänen siirtonsa kaatui ilmeisesti omistajan ilmoitettua vankilasta, jossa hän istuu voiman väärinkäytön vuoksi, ettei pelaajaa saa myydä, jos Tottenham ei suostu odottamaan sen verran, että pelaaja pelaa Steauan Mestareidenliiga karsintapelit.

Olettaen että toppariporukka olisi jotenkin pelikuntoinen syyskuun alkuun mennessä, en silti oikein usko kolmen topparin riittävän, varsinkin kun Dawson ei sovellu hitautensa vuoksi AVB:n haluaamaan korkeaan puolustuslinjaan. Tästä syystä, jos Bale myydään tulisi listalla olla vähintään yhden topparin hankinta hintaan millä hyvänsä. Ashley Williams voisi lähteä Swanseasta 12 miljoonalla punnalla, jonka lisäksi se aiheuttaisi närää Arsenalissa, joka on tavoitellut pelaajaa jo jonkin aikaa. Daniel Agger voisi olla hyvä, mutta tanskalaisen perässä on Barcelona, tosin ilmeisesti ei edes seuraava vaihtoehto, mikäli David Luizin siirto Camp Noulle ei luonnistu. Olisin suosinut jopa toista tanskalaista Simon Kjaeria, mutta tämä onkin siirtynyt kaikessa hiljaisuudessaan Lilleen kesällä. Stoken Ryan Shawcrossia on myös esitetty vaihtoehdoksi. Vaikkakin hän on nuori ja lahjakas, on hänellä taustallaan härskejä punasia ja epäilen pystyykö hän Stoken pelityylin jälkeen mukautumaan niin nopeasti täysin toisen tyyppiseen palloiluun.

Ehkä vaihtoehtoja joutuu hakemaan englannin ulkopuolelta. Jotta siirtosummat eivät tässäkään lähde täysin käsistä, joutuu nyt uskomaan että AVB sekä Baldini tietävät mitä tekevät. Joka tapauksessa jännityksellä seuraan, millä topparikaksikolla lähdetään ensi viikonlopun Espanyol peliin sekä onko Bale vielä joukkueen pelaaja.

Gareht Bale - 100 million dollar man?

Gareth Bale pelasi itsensä viime kaudella siirtosaagaksi tälle kesälle. Walesilaisen laiturin siirtyminen enemmän pelin keskiöön tuotti läjäpäin kauden maali -kilpailun ehdokkaita. Mainitakseni ainakin West Hamia vastaan ammuttu kaukolaukaus, joka jälleen kerran ratkaisi pisteet Tottenhamille. Maali kuvasti Balen kasvanutta itseluottamusta, tekniikkaa ja halua ratkaista.

Walesilaistaiturin syöttöpisteet olisivat voineet olla paremmat tällä kaudella, mutta osittain tilanne johtui hyökkääjien heikosta viimeistelystä sekä loppukauden uudesta pelipaikasta. Suureksi visionääriksi häntä ei pelillisesti ole voinut koskaan sanoa, enemmänkin voimapelaajaksi. Kuitenkin Swanseata vastaan yhteispeli Vertonghenin kanssa oli maagista.

Mutta onko Bale hintansa arvoinen? On siinä mielessä, että Tottenhamilla ei ole tarvetta myydä häntä, eikä pidäkään jos haluavat säilyttää nousujohteisen tilansa. Aina parhaansa myyvät joukkueet uusiutuvat liian usein, eikä joukkue ehdi muodostaa täyttä potentiaaliansa. Tähän suohon esimerkiksi Arsenal on jäänyt rämpimään viimeisien vuosien aikana menetettyään Gaël Clichyn, Samir Nasrin sekä Cesc Fabregasin sekä viime kesänä Robin van Persien sekä Alex Songin. Yhtäkään näistä pelaajista ei ole kyetty korvaamaan yhtä valmiilla tai tehokkaalla. Ymmärrettävistä syistä Tottenhamissa ei haluta tehdä samaa. Tuoreessa muistissa on kuitenkin Berbatovin ja Modricin menetykset ilman kunnollista korvaajaa.

Dan Fitch kirjoittaa osuvasti ESPNFC:n blogissaan, että vasta viisi vuotta myöemmin Roberto Soldadolla löydettiin Berbatovin seuraaja:

Dan Fitch: Five years after Berbatov, Spurs finally fill the gap with Soldado

Raportoidut tarjoukset Balen palveluksista vaihtelevat aina 86 miljoonasta punnasta 125 miljoonaan euroon. Yhtenä vaihtoehtona spekuloitiin 50 miljoonaa puntaa sekä Ángel di María ja Fabio Coentrãota kylkiäisenä. Siinä missä ko. olevat pelaajat olisivat sitä mitä Tottenham voisi tarvita sillä AVB ei tunnu arvostavan Bennoit Assou-Ekottoa vasempana laitapakkina sekä poistuva Bale tekisi tilaa yhdelle laiturille, en kuitenkaan usko näiden tyyppisten kauppojen oikeasti toteutuvan. Daniel Levy on myös liian hyvä bisnesmies, että suostuisi ottamaan kaksi isoilla palkoilla olevaa pelaajaa seuraan, koska näiden yhteen laskettu arvo ei kuitenkaan markkinoilla korvaisi sitä erotusta arvioituun summaan, jonka Real olisi Balesta valmis maksamaan.

Maltilliset analysoijat ovat todenneet, että Balelle olisi järkevintä pelata vielä yksi kausi Tottenhamin paidassa ja siirtyä vasta ensi kesänä. Nyt kuitenkin erinäiset lehdet ovat sitä mieltä, että Bale yrittää painostaa itselleen 'unelmasiirtoa'.

Ongelma tulee olemaan hyvin samantapainen kuin Modricin kanssa. Modric lähti kilpailemaan keskivertoa kovemman keskikentän kanssa. Vaikkei peliajallisesti hänen siirtoa täysin floppina voitu pitää, oli hän kuitenkin pieni kala isossa lammessa, jossa Cristiano Ronaldo, Mesut Özil ja Xabi Alonso olivat ne merkittävät tekijät. Nyt tänä kesänä Real on nostanut junnujoukkueesta Jese Rodriquezin kilpailemaan vasemmalle laidalle sekä ostanut isolla rahalla Iscon Malagasta kirittämään kärjen takaisen kolmikon pelipaikoista, jonne alkaa olemaan tunkua. Kysymys onkin oikeastaan siitä, että voiko Bale pelata Ronaldon kanssa samaan aikaan? Öziliä hän tuskin kykenee heilauttamaan kymppipaikalta, Ronaldon vasemmasta laidasta puhumattakaan ja voiko hän korvata kuitenkaan Ángel di Maríaa oikealta laidalta, sillä oikean jalan keskitykset ovat luokattomia mikäli edes viitsii yrittää sellaista. Voi olla, että Real tyhjentää vielä omaa joukkuettaan tämän siirron jäljiltä ja tämä spekuaaltio on turhaa ja ennenaikaista.

Madridin motiiveiksi on arveltu, että kyse olisi valmistautumisesta Ronaldon siirtoon viimeistään ensi kesänä tai sitten henkseleiden paukutteluista Barcelonalle (muistetaan, että Zlatanin siirto Barcaan tuntui aikoinaan olevan enemmän ilmoitus maailmalle kuin tarpeellinen pelillisesti). Olisi kuitenkin naivia ajatella, että tuollaisen siirtosumman jäljiltä pelaajaa istutettaisiin penkillä.

Onko kuitenkaan puolivalmiin, jännittävän toki, pelaajan järkevää ottaa maailman kalleiman pelaajan mantteli ylleen tässä vaiheessa uraa? Onko koko kalabaliikki vain Realin pää-äänenkannattajalehden Marcan ovela juoni sekoittaa markkinoita? Kuukausi on vielä aikaa.

Siirtomarkkinat ylikuumenevat

Suomen kesässä voi tehdä kahta asiaa. Seurata Suomi-futista alasarjoista liigaan tai sitten istua kesätöissä ja lukea loputtomia siirtoblogeja, uutisointeja, juoruja ja twitter-feediä. Kesästä toiseen pyrin tekemään ensimmäistä vaihtelevalla menestyksellä, mutta ajaudun jälkimmäiseen.

Euroopan pääsarjojen alku on taas käsillä. Seuroilla on kovat paineet saada siirrot aikaiseksi, ettei kauden aloitus ole ongelmallista, kun uusilla pelaajilla ei ole kunnollista treenikautta pohjilla. Tämä on Tottenhamia seuraavalle lähes joka vuosi yhtä tuskaa, koska Spursin puheenjohtajana mainetta niittävä Daniel levy tykkää vääntää kauppoja viimeisiin minuutteihin asti. Huhun mukaan parin kauden takainen Rafael van der Vaartin siirto olisi oikeasti jäänyt tapahtumatta, ellei UEFA olisi uskonut tarinaa rikkoontuneesta faxista. Koko kuvio tuntuu täysin absurdilta näin 2010-luvulla.

Viime kausi aloitettiin myymällä Luka Modric viime hetkillä hyvään hintaan. Ainoa ongelma oli se, että suoranaista korvaajaa ei hankittu, eikä ikuista hyökkääjäongelmaa ratkaistu. Entä tänä vuonna? Tottenham on tutkaillut Brassilupaus Leandro Damiaon kehitystä jo esipuberteetistä lähtien, riippuen lähteestä. Tämä ei ole tänä kesänä kuitenkaan ollut huhuissa, mutta loputon venkoilu on johtanut jo siihen, että Davi Villa siirtyi Atleticó Madridiin ja Christian Benteke allekirjoitti uuden sopimuksen Aston Villan kanssa. "Budjetti"-luokan kärjet kuten Stevan Jovetic ja Alvaro Negredo siirtyivät Manchester Cityyn, joten jäljellä on enää "maailmanluokan" pelaajista Roberto Soldado, jonka toivon siirtyvän ilman sen kummempaa säätöä ennen kuin kausi käynnistyy.

Budjettiluokalla tarkoitan nyt sitä, että pelaajien siirtohinnat kasvavat vuosi vuodelta täysin absurdeihin mittakaavoihin. Arabisijoittajien ja öljyoligarkkien maailmassa ei tunnu olevan mitään ymmärrystä pitää markkinoiden hintataso jotenkin järkevänä. Onko Edison Cavanni oikeasti 63 miljoonan euron arvoinen? Ilmeisesti Paris-Saint Germain vielä tarjosi muutaman miljoonan enemmän kuin mikä oli pelaajan sopimuksessa määritetty vapautuslauseke. Varsinkaan, jos verrataan siihen,että mario Gomez siirtyi Fiorentinaan  20 miljoonalla eurolla. Cavannin myynti johti myös tilanteeseen, että Napoli maksoi ilman mitään ongelmaa 37 miljoonaa euroa Gonzalon Higuainin palveluksista, kun tämän ilmoitettu siirtosumma oli vielä viikkoa aiemmin alle 30 miljoonaa. Onko kyse sittenkään mistään pitkäaikaisesta jalkapallokulttuurin kehittämisestä, kun siirtomarkkinat ajetaan tilaan,ettei kellään ole enää varaa maksaa siirtoja parhaimmista pelaajista? Ehkä tämä voi lopulta toimia parhaaksi ja seurat alkavat panostamaan omaan pelaajatuotantoon.

Tosin seurat kuten Real Madrid ovat syyllistyneet erinäiseen henkseleiden paukutteluun markkinoilla jo aiemmin ja tämän myötä ajanut Espanjalaisen sarjajalkapalloilun kriisiin. Tämä osittain myös johtuu toki todella epätasa-arvoisesta tv-oikeusrahojen jakamisesta, jolla pienemmät seurat eivät pysty kasvattamaan kassavirtaansa. Ainoat vaihtoehdot on myydä parhaat pelaajat isolla rahalla ja hävitä taas kilpailuasetelmassa, jolla päästä esimerkiksi eurooppaan pelaamaan. Toisaalta sekin vaatisi vähintäänkin etenemistä Mestareiden liigan lohkovaiheeseen, jotta palkinnollinen hyöty on mittava. Viime kaudella Mestareiden liigassa oli jaossa yli 900 miljoonaa euroa lohkovaiheen joukkueille, siinä missä Eurooppaliigassa jaetaan 250 miljoonaa euroa ja joukkueita on enemmän.

Tietenkin kautta jalkapallon historian on kausittaisia jaksoja jolloin tietyt dominoivat. Silti väitän, että varsinkin tv-bisneksen tuoman rahan myötä joukkueiden brändit ovat vahvistuneet siinä määrin, että tämän aikakauden alkuvaiheessa heikoilla olleiden joukkueiden, puhumattakaan niistä joista kukaan ei omien kotimaidensa ulkopuolella tiennyt mitään, nousu sarjataulukoissa on vaikeutunut dramaattisesti. Auttaako UEFA:n asettama Financial Fair Play, joka asettaisi vaatimukseksi seuroille tasapainoisen budjetin, sillä uhalla että suljetaan europelien ulkopuolelle tai joutuu siirtokieltoon. Kuitenkin nämä megarikkaat, jotka seuroja pyörittävät, tietävät jo nyt kuinka tätäkin järjestelmää voi kiertää pyörittämällä rahoja eri instanssien kautta.

Kaikesta huolimatta kausi alkaa kahden viikon sisällä ja ikkuna on auki vielä poikkeuksellisesti 2. syyskuuta asti. Mitä järjettömyyksiä vielä nähdään. Palaan Gareth Balen mahdolliseen siirtoon myöhemmin.