Spursin kausi on hämmentävässä tilassa. Joukkue istuu kakkossijalla niin liigassa kuin kuntopuntarissa. Maaleja on Spursia enemmän tehnyt vain kolme joukkuetta ja maaleja Spurs on päästänyt vähiten sarjassa. Missä oikein mennään? Käyn tässä kirjoituksessa läpi kolme mielenkiintoista huomiota joukkueen tilasta.
Harry Kanen maalit
Kane oli viime kauden ehdoton komeetta Tottenhamille. Ensimmäinen pelaaja sitten Gareth Balen, joka teki yli 20 liigamaalia ja ensimmäinen sitten Gary Linekerin (1991-92; 35 osumaa), joka onnistui yli 30 maalissa kaikissa kilpailuissa. Tämä kausi alkoi hiljaisesti ja ensimmäisessä yhdeksässä liigapelissä osuma tuli ainoastaan Manchester Cityä vastaan. Tämän jälkeen tahti on kasvanut kiitettävään 0,88 maaliin per ottelu. Heikosta alkukaudesta huolimatta Kanella on nyt kasassa enemmän maaleja kuin tähän aikaan viime kaudella. Olettamalla, että Kane jatkaa kauden kokonaistahdilla (0,6 per ottelu), ylittää hän 1-2 maalilla viime kauden saldonsa. One season wonder näyttää jatkavan siitä mihin jäi viime kaudella.
Twitterissä ja analyyseissä kuitenkin on viime kierroksien aikana pohdittu Kanen maalien merkityksistä. On toki tilastoista luettavissa, että osumat eri pelitilanteissa ovat muuttuneet sekä lopputuloksen kannalta merkittävät maalit ovat vähentyneet. Kane on tehnyt myös enemmän ns. puskurimaaleja tällä kaudella, eli maaleja, jotka kasvattavat Spursin johtoasemaa yli yhden maalin.
Viime kaudella hän teki peräti 11 johtomaalia (eli maalia, jonka jälkeen Spurs oli johdossa), mutta tällä kaudella näin on käynyt vain neljästi. Näistä neljästä maalista kolme on johtanu ns. pistemaaliin, eli maaliin joka jää tilastollisesti joko voittomaaliksi (2-1 maali, 3-2 maali jne.) taikka tasamaaliksi (1-1, 2-2 jne.). Näillä säännöillä sain laskettua taulukkoon Kanen maalien pistemerkitykset. Toisaalla tämä lasketaan siten, että otetaan kaikki pelaajan maalit pois otteluista ja katsotaan mikä lopputulos on. Tällä kaavalla Kane on tuottanut ainoastaan 1-1 Arsenal tasapelistä yhden pisteen.
Mutta mielestäni tämän tyyppinen tilastojen kääntely on täysin järjetöntä, koska jokainen maali muuttaa vähämaalisessa lajissa pelin sisäistä dynamiikkaa. Viime kaudella Kanen tehdessä maalin, Spurs hävisi vain kaksi ottelua 15:sta. Tällä kaudella Spurs ei ole hävinnyt otteluakaan, jossa Kane on tehnyt maalin.
Vaikka Kanen maalit näyttävät vähemmän merkityksellisiltä, on hänen pelinsä kehittynyt edelleen. Hänen laukauksiin johtavat syötöt ovat nousseet hienoisesti 1.2 per 90 minuuttiin. Häntä myös rikotaan enemmän tällä kaudella (1.8 kertaa per 90 minuuttia). Varsinkin tämä tarkoittaa sitä, että Kanea merkataan tarkemmin tällä hetkellä ja hän pystyy pitämään puolustajia itsessään muiden tehdessä sitten ratkaisuja vapautuneessa tyhjässä tilassa. Purskurimaalien teko on myös Spursin kaltaiselle joukkueelle hyvin suotavaa. Ne helpottavat pelin kontrollia, kun vastustajan on pakko avata entisestään peliä, että pystyy edes kaventamaan peliä. Spursin maaliero on myös liigan paras, ja tämä on tärkeätä varsinkin näin tiukassa sarjassa.
Eräs oleellisimpia otteluita, joissa Kanen näkymätön peli tuli ilmi, oli uusintaveto englannin cupissa Leicesteriä vastaan. Spurs johti 1-0 puoliajalla ottelua, avaten ilman keskushyökkääjää ottelun. Claudio Ranieri toteutti saman vaihdon kuin edellisessäkin osassa, keskikenttäpelaaja väistyi hyökkääjä Shinji Okazakin tieltä. Tämän tuoma hyökkäysdynamiikan muutos johti edellisessä osassa lähes välittömästi 2-1 johtomaaliin ja toinen osa näytti kulkevan samaan suuntaan kunnes Mauricio Pochettino teki nerokkaan vaihdon ottamalla 60. minuutilla Kanen sisään. Koko toisen puoliskon alku oli ollut Leicesterin myllytystä, eikä Spurs kyennyt purkupalloillaan saaman peliä haltuun ja hallinta menetettiin usein ennen keskikentän ylitystä. Kärjessä hääränneet Nacer Chadli ja Son Heung-Min eivät yksinkertaisesti kyenneet rauhoittamaan peliä ja pitämään palloa tarpeeksi pitkään, jotta muu joukkue pystyi nostamaan linjaansa. Kanen tullessa sisään tämä dynamiikka vaihtui. Purkupallot ja pitkät syötöt puolustalueelta saivat lepo kohteen hyvin palloa suojaavalta ja muita peliin mukaan ottavalta Kanelta. Paine purkautui ja Spurs voitti ottelun lopulta 2-0.
Joukkueen syvyys
Jos kerta Kane ei ole se pääpisteautomaatti tällä kaudella, niin kuka on? Tällä hetkellä se on ehdottomasti vasta 19-vuotias keskikenttädynamo Dele Alli. Vuosi sitten englannin kolmosdivaria pelannut juniorilupaus on iskenyt seitsemän maalia tällä kaudella (jotka ovat tuottaneet 12 pistettä). Lisäksi hän on syöttänyt viisi maalia. Hän laukoo 2.2 kertaa per 90 minuuttia, suorittaa laukaukseen johtavan syötön 1.4 kertaa per 90 minuuttia ja häntä rikotaan peräti kahdesti per 90 minuuttia. Allin tilastot viimeisestä kolmesta ottelusta ovat vielä huikeammat, kaksi voittomaalia sekä voittomaaliin johtanut syöttö. Ja hän on vasta hiomaton timantti, joka on tällä vauhdilla pelaamassa itseään englannin avaukseen ensi kesän EM-kisoihin.
Moussa Dembélén ura oli pitkään laskusuunnassa mutta nyt hän on kuin uudelleen syntynyt. Hänen parhaimpia ominaisuuksia on pallon hallinta ja kierrätys, mikä oli ennenkin korkealla tasolla mutta ratkaisut eivät pallollisena yleensä tukeneet hyökkäystä, jopa jarruttivat sitä. Nyt Dembélé purkaa keskikentällä painetta painiessaan pallon kanssa ohi haastavien pelaajien ja päästyään vapaalle sektorille hän jakaa pallon mahdollisimman nopeasti etenevielle pelaajille, jotta vastustaja joukkue joutuu pysymään puolustussuuntaan liikkeessä. Aiemmin hän kuljetti palloa aina linjalle asti, jolloin tila loppui kesken koko hyökkäykseltä. Hänen kolme maaliakin ovat tuottaneet kuusi pistettä.
Muuten maalienteko sekä pistesaaliit ovat jakaantuneet hyvin tasaisesti. Son sekä Toby Alderweireld ovat molemmat tehneet kaksi voittomaalia. Ryan Mason (ikävästi loukkaantuneena lähes koko kauden maalinsa jäljiltä) sekä Kierran Trippier (joka teki viime ottelussa ensimmäisen maalinsa valkopaidoissa) voittomaalin mieheen.
Suurin pettymys tällä kaudella on ollut Christian Eriksen. Ainakin maalimäärissä. Viime kaudella hän teki (ja vielä usein vapaapotkusta) yhteensä 10 maalia, jotka tuottivat massiiviset 22 pistettä. Tällä kaudella maaleja on vain neljä ja pistesaalis yksi (Swansea pelistä, jossa hän pelasti Spursin kahdesti vapaapotkumaalilla). Toki tällä kaudella rooli on ehkä hieman muuttunut. Tilillä on kahdeksan syöttöä, vaikka hän näytti koko alkukauden epävireiseltä. Mutta nyt varsinkin viimeisessä Watford-pelissä Eriksen pyöritti suvereenisti peliä kymppipaikalta. Hänen sijoittumisensa oli mestarillista. Hän tuntui olevan aina pelattavissa ja aina vastassa, kun syvältä puolustava Watford yritti pallonpurkua. Eriksen otti näitä palloja vastaan ja levitti samantien peliä uudestaa, eikä Watford saanut hetkenkään rauhaa.
Spursin puolustustilastot
Tottenhamin maaliero on tällä hetkellä sarjan paras, +26. Perässä ovat Manchester City (+21) ja Leicester City (+20). Spursin viimeisten kahden kauden maalierot olivat +5 ja +4. Yleensäkin se on pyörinyt lähempänä nollaa kuin yli kymmentä. Spursille on ollut ominaista romahtaa muutaman kerran kaudessa, 2013-14 ollessa tässä suhteessa legendaarisin: Tappiot Citylle maalierolla -10, tappio Liverpoolille maalierolla -9 ja tappio Chelsealle maalierolla -4. Nuo viisi ottelua tuottivat 47 % Spursin päästetyistä maaleista koko kaudella!
Pikakelataan nykyiseen tilanteeseen. Toiseksi vähiten tappiota liigassa (3), vähiten päästettyjä maaleja (19), kolmanneksi eniten nollapelejä (9) ja Spurs on päästänyt vain kolmesti yli yhden maalin (tuloksena yksi tappio ja kaksi tasapeliä). Newcastle ottelun alla kirjoitin Spursin kuntokäyrän hiipumisesta ja kuinka joukkue oli lupaavista tuloksistaan huolimatta pudottanut johtoasemista jo 11 pistettä. Tämän ottelun jälkeen johtoasemasta ei ole pudonnut yhtään pistettä ja tuloksena on seitsemän voittoa, yksi tasapeli ja yksi tappio (sarjaa johtavaa Leicesteriä vastaan). Näiden otteluiden maaliero on Spursille suotuisa: 19 tehty ja viisi päästettyä.
Oleellinen ero viimeisiin kausiin on Alderweireldin hankinta. Hänen asettauduttuaan maamiehensä Jan Vertonghenin rinnalle, on Spursilla käsissä valioliigahistoriansa paras topparipari. Alderweireld saattaa olla yksiä kauden hankintoja ellei jopa paras puolustaja koko liigassa. Hän on tuonut varmuutta koko alakertaan mutta myös peli-iloa viimekaudet murjottaneelle Vertonghenille. Hän on kahden erikoistilannemaalinsa lisäksi syöttänyt kaksi ilmiömäistä Dele Allin maalia diagonaalipalloilla keskikentältä vastustajan boksiin.
Vertonghen näyttää olevan nyt poissa mahdollisesti koko loppukauden. Chirichesin lähdettyä kesällä ja Fazion seurattua nyt tammikuussa, jäljelle puolustukseen on enää Itävallan maajoukkuetoppari, 23-vuotias, Kevin Wimmer. Hän on tähän mennessä saanut vastuuta lähinnä cup-otteluissa ja osoittautunut päteväksi kakkosmieheksi. Vertonghenin loukkaannuttua Crystal Palace -ottelun 74. minuutilla, vaihdettiin hänet kentälle liigadebyytilleen. Tämän jälkeen Spurs ei ole päästänyt maaliakaan. Ensi sunnuntaina vastaan asettuu toki astetta kovempi Manchester City, joka on haparoinut, varsinkin vieraissa, tällä kaudella.
Jos Spurs voittaa Manchester Cityn sunnuntaina, ottaa se edelleen askeleen kiinni top 4 -sijoituksesta, mutta ehkäpä voidaan jo hieman puhua mestaruushaaveista, vaikkakin voitto olisi ennenaikaista. Pochettino on itse todennut, että on puhuttava vähemmän ja teoilla näytettävä missä mennään. City peli on Spursille tärkeä jo viime vuotisen hegemonian vuoksi, sillä City oli Spursin aiemmpi kisaaja nelossijasta kunnes tiet erkanivat. Viime voitostakin on jo vajaa kaksi vuotta. Tällä hetkellä apuja näyttää tulevan ainakin sen puolesta, että joukkueella ei ole juurikaan mistä pelata. Pellegrini on lähdössä, eikä otteet kentällä näytä kovin innostuneilta. Lisäksi pelistä on sivussa ainakin Fabian Delph, Kevin de Bruyne, Jesus Navas, Eliaquim Mangala, Bacary Sagna, Wilfired Bony ja Samir Nasri. Sen sijaan David Silva tehnee paluun ja Vincent Kompanykin saattaa esiintyä.
