MM-kisat: Viimeisen kierroksen lohkoarviot

Tänään käynnistyy viimeinen lohkokierros. Tunnetusti jokaisen lohkon pari pelataan samalla kellonlyömällä, ettei vuoen 1982 kisojen tyylistä kikkailua enää tapahdu, missä kaksi joukkuetta käytännössä pelaavat kolmannen halukkaan ulos. Kuluneet kisat ovat olleet yksiä maalirikkaampia vuosiin ja sisältäneet todellista vuoristorataa. Pikainen lohkoanalyysi ja odotukset seuraavaksi:

 

A-lohko

 

Otteluparit: Kamerun - Brasilia ja Kroatia - Meksiko

Yleiskuva: Kamerunin joukkuepoliittiset häiriöt sekä Meksikon heikko karsintarupeama lupasivat Kroatialle ja Brasilialle helpon tien jatkoon. Kamerun ei ole saanut peliään käyntiin ollenkaan häviämällä molemmat pelit. Kroatia jäi tuomarivirheiden vuoksi tappiolle vaisua Brasiliaa vastaan mutta otti näyttävän voiton toisessa ottelussaan Kamerunia vastaan. Ennakkoluuloton Meksiko sekoitti tyylikkäästi lohkon ennusteen taivuttamalla Brasilian maalittomaan tasapeliin.

Vaihtoehdot: Heikkouksistaan huolimatta voidaan olettaa päätöskierroksella Brasilian voittavat Kamerunin. Toinen jatkopaikka kisataan siten Meksikon ja Kroatian välillä. Kroatia tarvitsee voiton, Meksikolle riittää tasapeli. Suurinumeroisella voitolla Meksiko voi vielä nousta lohkonsa voittoon.

Ennuste: Brasilia voittaa Kamerunin ja vie lohkon. Meksikon hyvä puolustusesiintyminen Brasiliaa vastaan tuskin toteutuu uudestaan ja Kroatian kova hyökkäysosasto rankaisee, joten Kroatia jatkaa jatkopeleihin.

 

B-lohko

 

Otteluparit: Australia - Espanja ja Hollanti - Chile

Yleiskuva: Espanjan totaalinen sulaminen Hollantia vastaan avauskierroksella laittoi koko lohkon vapaasti otettavaksi. Hollanti näytti kompuroivan Australia vastaan mutta lopulta nousi lohkon kärkeen. Chilen uuden sukupolven nousu näytti paperilla jäävän ensi kisoihin liian vaikean lohkon myötä mutta Espanjan kompastuttua joukkue on myös oikeutetusti pelannut itsensä jatkopeleihin.

Vaihtoehdot: Hollanti ja Chile ovat varmistaneet jatkonsa, joten ottelussa kisataan lohkovoitosta. Chile tarvitsee voiton, Hollannille käy tasapelikin maalieron vuoksi. Lohkokakkonen saa vastaansa todennäköisesti Brasilia, joten lohkovoitolla on myös panosta.

Ennuste: Hollanti ja Chile pelaavat molemmat kovatempoista vastahyökkäyspeliä, joten ottelun ratkaisuna on se miten ne saavat toisensa pelaamaan siten kuin itselleen sopii parhaiten. Ottelusta tulee tuskin varovainen, koska jatkopelit on jo luvattu mutta lohkovoitto on tärkeä. Tasapeli ja Hollanti lohkovoittajana jatkoon ja Chile kakkosena.

 

C-lohko

 

Otteluparit: Japani - Kolumbia ja Kreikka - Norsunluurannikko

Yleiskuva: Ennen kisoja lohko näytti täydeltä kysymysmerkiltä. Kolumbia oli selvästi ennakkosuosikki mutta ilman Falcaota kisoihin lähteneen joukkueen tulivoima saattoi hetkeksi jäädä kyseenalaiseksi. Sittemmin he ovat lyöneet viisi maalia kahdessa pelissä ja ottaneet lohkonsa haltuun. Japanista ja Kreikasta ei ollut haastajaksi, ja viimeistään heidän välinen maaliton tasapeli viime kierroksella osoitti, ettei kummallakaan ole oikein aseita näissä kisoissa. Paperilla vahva Norsunluurannikko sen sijaan avasi vahvasti Kreikkaa vastaan ja taipui lopulta Kolumbiaa vastaan.

Vaihtoehdot: Kolumbia on maalieronsa turvin käytännössä lohkovoittaja vaikkei voittaisi Japania, joka on pakkovoiton edessä niillä reunaehdoilla, että parantaa samalla maalieroansa ja toivottava, ettei Norsunluurannikko voita Kreikkaa, jonka jatkovaatimusket ovat samat kuin Japanillakin.

Ennuste: Kolumbia voittaa lohkonsa ja Norsunluurannikko seuraa toisella sijalla.

 

D-lohko

 

Otteluparit: Italia - Uruguay ja Costa Rica - Englanti

Yleiskuva: Englanti sekoili tavanomaista pahemmin näissä kisoissa, sillä joukkue on jääny viimeksi alkulohkoon 1958. Takavasemmalta piikkipaikalle kiilasi kuitenkin Costa Rica, joka yllätti kaikki hyvällä pelisysteemillä, joka on aidosti parempi kuin osiensa summa. Kun Englannin ja Italian kompurointi olisi antanut tilaa Uruguaylle selvään jatkopaikkaa, Costa Rican nousu sekoitti lohkon yhdeksi mielenkiintoisemmiksi.

Vaihtoehdot: Englanti on ulkona jatkosta riippumatta tuloksesta. Costa Rica sen sijaan on jo jatkossa mutta voi tasapelillä varmistaa itselleen edullisen lohkovoiton. Italian ja Uruguayn ottelu määrittää siis suoraan kumpi menee jatkoon. Jos Costa Rica häviää, määrittelee lohkoykkösen paikan Italian ja Uruguay ottelun voittajan maaliero, jos he pelaavat tasan menee Italia jatkoon lohkokakkosena, joten Uruguaylla on pakko voitto.

Ennuste: Heikko englanti ei voita, joten Costa Rica ykkösenä lohkosta. Italian impotentti mutta johdonmukainen pelitapa antaa edun ja Italia lopulta jatkoon kakkosena.

 

E-lohko

 

Otteluparit: Honduras - Sveitsi ja Ecuador - Ranska

Yleiskuva: Ranskan vire on ollut sitten 2006 mm-kisafinaalin täysin alavireinen. Nyt joukkueen tasapaino on parhaimmillaan vuosiin ja hyökkäyspeli kulkee jopa ilman Ribérytä. Ranskan pelejä on helpottanut lohkossa majailevat Ecuador sekä Honduras, mutta 5-2 voitto Sveitsistä oli kuitenkin selvä osoitus laadusta ja tahdosta. Sveitsin jäätyminen sen sijaan oli pienoinen pettymys. Honduras jää täysin heittopussiksi mutta Ecuador yrittää sekoittaa pakkaa Enner Valencian johdolla loppuun asti.

Vaihtoehdot: Ecuadorin on saavutettava päätösottelussa vähintään sama tulos kuin Sveitsin. Hondurasin heikkouden vuoksi, Ecuadorin on käytännössä voitettava Ranska, joka joukkueen nykykunnolla ei näytä kovin todennäköiseltä.

Ennuste: Ranska menee puhtaalla pelillä lohkovoittoon. Sveitsi ei häviä Hondurasille, joten se jatkaa jatkopeleihin lohkokakkosena.

 

F-lohko

 

Otteluparit: Nigeria - Argentiina ja Bosnia - Iran

Yleiskuva: Argentiinalla oli hyvät lähtökohdat näihin kisoihin. Suhteellisen tasapainoinen joukkue murhaavalla hyökkäyskalustolla. Käytännössä Messi on nyt itsekseen kammennut joukkueelle kaksi voittoa, joilla jatkopaikka on varmistettu. Bosnian kaatuminen sekä Argentiinalla että Nigerialle oli selvästi pettymys. Nigerian ja Iranin ensimmäisen kierroksen maaliton tasapeli kieli, ettei kummallakaan ole mahdollisuuksia jatkoon. Iran ja Nigeria kuitenkin esittivät pirteämpiä otteita toisella kierroksella, Iranin pudotessa lopulta Messin yksilösuoritukselle. Kumpikaan tuskin jatkopeleissä pärjää kuitenkaan pitkälle.

Vaihtoehdot: Argentiina voittaa lohkonsa, jos ei häviä Nigerialle, joka menee jatkoon varmasti, jos ei häviä Argentiinalle. Iranin on voitettava Bosnia ja toivottava, että Argentiina voittaa Nigerian.

Ennuste: Argentiinalla on kovien odotusten vuoksi järkeä päättää lohkovaihe puhtaalla pelillä. Argentiina tuskin häviää Nigerialle, joten se menee jatkoon lohko ykkösenä. Jos Iran saa samanlaista vauhtia kentälle kuin Argentiinaa vastaan, on se vahvoilla kiilata Nigerian ohi. Bosnia kuitenkin yrittää pelastaa kasvonsa näissä kisoissa ja sen myötä Nigeria menee jatkokierrokselle lohkokakkosena.

 

G-lohko

 

Otteluparit: USA - Saksa ja Portugal - Ghana

Yleiskuva: Ghanan mahdollisuudet näyttivät alkuun heikoilta. Joukkue on pitkälti sama kuin neljä vuotta sitten ja heidät oli asetettu lohkoon, jossa Saksan piti olla ylivoimainen, Klinsmannin vetätmä USA pirteä ja Cristiano Ronaldon vuoksi oikukas Portugali. Lohko on edelleen avoin mutta Portugalin maaliero kahden ottelun jälkeen vaikeuttaa heidän jatkosuunitelmiaan. Ghana oli äärimmäisen pirteä Saksaa vastaan ja oli lähellä ottaa voitonkin. USA:n tasapeli taas Portugalia vastataan johtaa jännittävään päätöskierrokseen.

Vaihtoehdot: Saksa voittaa lohkonsa, jos ei häviä USA:lle. USA voittaa lohkon, jos voittaa Saksan. Jos peli päättyy tasan Saksa voittaa lohkon ja pudottaa samalla Portugalin ja Ghanan jatkosta. Portugalin ja Ghanan on kummankin voitettava, mikäli haluavat edes yrittää jatkoon. Molempien maaliero on kuitenkin niin huono, että niiden on toivottava, että USA kaatuu suurinumeroisesti ja oma maali pysyy puhtaana.

Ennuste:  Saksalla on varaa pelata puolivaloilla, joten se voittaa lohkon joka tapauksessa. USA Klinsmanin avulla pistää kampoihin Löwin germaanitikitakalle ja taistelee tasapelin siten lohkokakkosena läpi.

 

 H-lohko

 

Otteluparit: Etelä-Korea - Belgia ja Algeria - Venäjä

Yleiskuva: Venäjän joukkue saavutti huippunsa 2008 eikä se ole kehittynyt erityisesti sen jälkeen. Belgian piti mustana hevosena mennä heittämällä tästä lohkosta jatkopeleihin mutta on esiintynyt todella heikoin ottein ilman nuoruuden intoa. Etelä-Korea on tullut kisoihin samalla aneemisella otteella. Sen sijaan Algeria on nousemassa Belgia-tappiostaan huolimatta lohkonsa jännittävimmäksi joukkueeksi.

Vaihtoehdot: Belgia on jatkossa joka tapauksessa ja voittaa lohkonsa varmasti, jos ei häviä Etelä-Korealle. Etelä-Korean jatkohaaveet vaatii voiton sekä toivoa, että Venäjä voittaa Algerian mutta yhden pykälän pienemmällä ottelumaalierolla. Algeria menee jatkoon varmasti, jos voittaa Venäjän. Tasapelikin riittää, jos Etelä-Korea ei voita suurinumeroisesti Belgiaa.

Ennuste: Belgia tuskin jäätyy Etelä-Koreaa vastaan. Capellon Venäjä sentään osaa pelata organisoitua puolustusta, mutta Etelä-Korea päästi Algeriaa vastaan kuitenkin neljä maalia. Belgia voittaa lohkonsa. Algeria seuraa perästä, koska Venäjän hyökkäysvoima ei tuota tulosta näissä kisoissa.

 

Jatkoparit:

 

Brasilia - Chile

Kolumbia - Italia

Hollanti - Kroatia

Costa Rica - Norsunluurannikko

Ranska - Nigeria

Saksa - Algeria

Argentiina - Sveitsi

Belgia - USA

 

MM-kisat: B-lohko aikakausimurroksen näyttämönä

Toinen kierros on jo käynnissä ja muutamat jatkoennakkosuosikot ovat jo epäonnistuneet taikka esiintynyt hataralla pohjalla. Muutama huomio B-lohkosta näin juhannuksen kunniaksi:

Hollannin vastahyökkäyspeli

Joudun ottamaan sanojani takaisin Hollannin heikkouksista. Louis van Gaal osoitti äärimmäistä taktista neroutta kaatamalla Espanjan. Alkujaan paperilla liioittelulta näyttänyt 5-3-2 ryhmittymä osoittautuikin dynaamiseksi kokonaisuudeksi, jolla samaan aikaan pystyttiin pysäyttämään Espanjan peli mutta myös luomaan ylivoimaa keskialueelle sekä hyödyntämään hyökkääjien nopeutta sekä tekniikkaa vastahyökkästilanteissa. Kolmen topparin linja nollasi lähes täysin yksinäisen kärjen, Diago Costan, yritykset murtautua läpisyöttöihin, mikäli ne edes onnistuivat. Hollannin puolustuslinja ajoi pelaajia laidoille, jonne tilanteet haluttiinkin. Osittain siksi, että wingbackeina pelanneet Blind ja Janmaat putosivat hyökkäyspaineessa varmistamaan topparien selustaa, näin Espanjan dynaaminen hyökkäyskolmikko ei kyennyt muodostamaan haluamaansa ylivoimaa laitasektoreille sekä rakentamaan tuttuja tikitaka syöttökolmioita. Toisekseen laitahyökkääjinä pelanneet Silva ja Iniesta, eivät ole puhtaita laitureita. Heidän tendensinä on nimenomaan pyörittää peliä lyhytsyötöillä ja hakea linjojen läpi syöttyöjä ja juoksuja leikaten enemminkin sisään kuin pyrkien levittämään peliä. Hollannin puolustus oli organisoitus ja päättäväinen. He antoivat Espanjan tulla 25-30 metrin päähän maallista ennen kuin suorittivat puolustavia toimenpiteitä.

Hollannin hyökkäysarsenaalin pelikunto oli minulle yllätys. Rafael van der Vaartin puuttuminen, Robin van Persien loukkaantumishistoria, Arjen Robbenin mielialat sekä Wesley Sneijderin katoaminen tutkan alle joutuessaan Interissä epäsuosioon ja siirtymään epäsuosissa Turkin liigaan, eivät helpottaneet esianalyysiä ollenkaan. Sen sijaan Arjen Robben varsinkin näyttää olevan erittäin nälkäinen. Vihlooko takaraivossa sitten seurajoukkuekauden totaalinen sulaminen Saksan mestaruuden varmistumisen jälkeen? Hollannin taktiikka sopii näille ikääntyville, mutta edelleen teknisille ja nopeille, pelaajille. Topparikolmikko kera de Jongin blokkaa vastustajan hyökkäyksen, syöttää pallon laitaan, josta pallo pelataan nopeasti pystyyn hyökkäyskolmikolle (on hyvä huomioida kuinka kolme maalia syötettiin selvästi laidalta tai keskialueelta pystypallona). Keskikentän keskustaa ei ole lainkaan perinteisessä mielessä. Sneijder rakentaa ylhäällä, de Jong partioit alhaalla.

Australia peli osoittautui hetkittäin haastavaksi Hollannille. Van Gaal lähti samalla avausmuodostelmalla peliin. Mutta Australia pyrki altavastaajana pelaamaan myös fyysistä vastahyökkäyspeliä. Hollanti joutui ottamaan ohjat käsiinsä, sillä teknisesti heikompi Australia ei kyennyt pelaamaan kontroloituja hyökkäyksiä Hollannin alueelle asti, vaan luonnollisesti peli oli rikkonaisempaa ja epätarkempaa kuin avaus ottelussa. Australian romuluisia puolustajia vastaan ei myöskään ollut järkevää pelata samanlaista pitkien pallojen peliä, sillä tekniset, mutta heiveröisemmät, Hollantilaiset hävisivät väistämättä pääpallotilanteet hyökkäyspäässä. Hollanti joutui siis rakentamaan enemmän peliänsä puolustuksesta kohti hyökkäystä. Tämä sopi Australialle. Tim Cahill on sikamaisin hyökkääjä mitä Valioliiga aikoinaan oli nähnyt, ja äärimmäisen hyvä tällaisessa puolustajien häiriköimisessä ja pikkusikailussa. Hollannin puolustuslinja toimi hyvin Espanjaa vastaan, koska he ottivat organisoituneesti vastaan. Australiaa vastaan Hollanti joutui nostamaan linjaansa pelinrakentelun vuoksi, tästä syystä he väistämättä olivat pois asemastaan menettäessään pallon omalla puolustusalueella. Australialla oli mahdollisuus vielä nousta 3-1 johtoon, mutta hermostunut boksipelaaminen päätyi huonoon keskitykseen ja vielä huonompaan rinnalla ohjailuun, joka meni suoraan maalivahdin syliin. Hetkeä myöhemmin Van Persie olikin vapautettu vauhtiinsa, ja löi tasoituksen sisään. Hollanti pystyy kyllä nousemaan tulivoimansa ansiosta tappioasemasta voittoon, mutta turnauksen edetessä vastustajat kovenevat, eikä samanlaista anteeksiantoa suoda mikäli joudutaan takaa-ajoon.

Hollannin voittaessa lohkonsa, eteen astuu joko Meksiko tai Kroatia. Jälkimmäisellä oli epäonnea avauspelissään Brasiliaa vastaan, edellinen näytti taas äärimmäistä kypsyyttä pelatessa mestarisuosikki Braisiliaa vastaan. Mikäli Hollanti pystyy pitämään pakkansa kasassa, nähdäkseni seuraava todellinen testi tulee vastaan vasta neljännesvälierssä.

Tikitakan kuolema?

Yleisen analyysin mukaan mikä tahansa superjuokkue elää noin neljä vuotta. Siinä ajassa pelisysteemin taikka avainpelaajien täytyy vaihtua. Espanjan kohdalla tämä on ollut selvästi pelisysteemin kuolema. Guardiolan Barcelonalle kumartanut lyhytsyöttö- ja pallonhallintapeli menetti jo viimeisten seurajoukkuekausien aikana tehoansa, sillä yhä useampi joukkue kehitti omaa systeemiään seuraavalle tasolle ja oppivat puolustamaan heitä vastaan. Samaan aikaan Espanjan puolustuslinja on heikentynyt syvyydeltään sekä sen keskikentän metronomi Xavi on ikääntynyt. Xavin pelisilmä on edelleen sukupolvensa parasta, mutta fysiikan pettäessä nopeatempoinen pallonsiirtely ja menetyksen jälkeinen terrieriprässi ei vain tahdo onnistua enää. Vicente del Bosque olisi voinut hienosäätää systeemiänsä tai jopa keksiä sen uudelleen sopeuttaessaan nuoria joukkueeseen ja vanhoja uusiin rooleihin. Sen sijaan hän ei reagoinut juuri mitenkään. Diego Costan houkuttelu joukkueeseen kieli kuitenkin tällaista taktiikan muuttamista suoraviivaisemmaksi. Sen sijaan Llorenten sekä Navasin jättäminen kotiin ei oikeastaan mahdollistanut tätä. Costa on selvä voimakärki, joka olisi pystynyt fysiikallaan repimään linjoja auki hyökkäävän keskikentän nousuille. Se vaatisi samalla laitojen levittämistä, jota nykyinen joukkue ei kykene tekemään. Mancinin ja Pellegrinin Manchester Cityssä käyttämä epäsymmetrinen 4-4-2 olisi saattanut olla vastaus Espanjan nykyiseen materiaan. Llorente targettina, Costa liikkuvana voimahyökkääjänä, Navas ajamassa päätyviivalle ja keskittämässä (kerrankin olisi ollut pitkiä pääpelaajia laatikossa). Keskikentän pohjalle Martinez ja Alonso (molemmat hyviä puolustamaan mutta kykenevät rakentamaan peliä), tai vaihtoehtoisesti yksi puolustava ja Xavi/Fabregas peliä tekemään (jälkimmäisen maalintekovainu sekä osaaminen suoraviivaiseen liikkeeseen toimisi tässä roolissa paremmin) ja vasemmalle laidalle sitten peliä tekevä laituri (Iniesta tai Silva, vapaat kädet täyttämään kärkien liikkeen aiheuttamaa tyhjää tilaa).

Espanjan peli ei hajonnut kuitenkaan pelkästään hyökkäyspään pelaajien epätasapainoon taikka pelikuntoon. Espanja hallitsi pelejään sekä Hollantia että Chilea vastaan. Espanjan ja kuten Barcelonankin systeemiin on kuulunut se, että palloa ei anneta vastustajalle, jauhetaan sitä kuuluisaa omaa peliä välittämättä 0-0 tuloksesta taululla. Uskoa on siinä, että mitä pidempään puolustava joukkue joutuu juoksemaan ympäriinsä vastustajan syöttöjen perässä sitä enemmän kasvaa väsymyksen myötä yksilövirheiden määrä, joka johtaa suoraan blokkipuolustustenkin koheesioon heikentymiseen. Yksi liikkuu väärään suuntaan, jolloin toisen pitää ratkaista täyttääkö tilan vai pitääkö oman tontin. Mitä rajumpia puolustuslinjan liikkeitä saadaan aikaiseksi aukeaa tila jonne pallo pelataan ja taustajuoksun tekijä sijoittaa sen varmasti maaliin. Tämä on toiminut niin kauan kuin varsinkin heikommat joukkueet eivät ole kyenneet ylläpitämään omaa kuntotasoansa ja keskittymistä läpi pelin. Nykyään Espanjan annetaan pelata ja väsyttää itsensä. Määritellään tietyt triggerit, jolloin vasta käydään kimppuun. Hollanti ja Chile käytti hyödykseen tätä ja iskivät nopeista hyökkäyksistä maalinsa. Espanja voi hallita peliä mielinmäärin, mutta sillä ei tunnu oikein olevan mitään suunitelmaa 2-0 tappioasemalle. Se ei näyttänyt Chileä vastaan siltä, että kykenisi kääntämään ottelua enää edukseen. Tämä on myös taktista naiviutta, joka juontaa helposti siitä, että kaiken voittaneet miljonäärit eivät tiedä mitä tehdä, kun suunitelma ei toiminutkaan.

Epsanjan pelisysteemi kaatuu siis siihen, että se päästää maalin (voi kuulostaa bubismilta, mutta mestarijoukkueiden on kyettävä kääntämään ottelunsa missä tahansa tilanteelta). Sekä Hollantia että Chileä vastaan keskikentän prässi petti toistuvasti. Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä mitä puolustajat tekevät tällaisessa tilanteessa. Alba ja Azpilicueta laitapakkeina ovat usein pitkän pallokontrollijakson jäljiltä ylempänä kentällä eivätkä välttämättä ehdi takaisin omalle alueelleen. Casillas sai avauspelistä Hollantia vastaan paljon kuraa niskaansa. Olisin itse suopeampi Ikerille. Egopoliittisista syistä Mourinho pudotti miehen penkille hyväksyttävää syytä toissa kaudella. Jostain syystä Ancelotti ei kuitenkaan palauttanut miehelle kuuluvaa statusta: Madridin sykkeeksi ja joukkueen ykköstorjujaksi. Iker on joutunut siten epävarmuuksien tilaan viimeisten kahden kauden aikana. Nyt se näkyi kentällä. Ei sillä etteikö Ramosin ja Piquen yhteistyö olisi auttanut asiaa ollenkaan. Casillas näyttää epävarmalta maalilla lähes kaikissa näissä päästetyissä maaleissa mutta onko epävarmuus pelkästään omaa pelivireen ja itseluottamuksen heikentymistä? Katsoessa Piquen ja Ramosin liikkeitä molemmissa Robbenin maaleissa, on selvää ettei Iker voi luottaa topparipariinsa. Robben pistää puolustajat juoksemaan kohti maaliansa, kylmästi kuollettaa palloon, suorittaa rytminvaihdoksen, jonka jälkeen, neljä vuotta sitten maailman eliittiin kuuluneet, topparit sortuvat junioritason virheisiin ja täydelliseen kommunikaation puutteeseen. Kumpikaan ei yritä haastaa Robbenia tai leikkaamaan hänen vetolinjalleen. He peruuttavat, jolloin liika tila on täysi mahdottomuus maalivahdille arvioida. Maalintekoalue kasvaa tuollaiselta sektorilta liian suureksi parhaimmallekkaan torjuta.

Espanja jää alkulohkoon. Chile ottaa sen paikan jatkopeleissä. Chile on tällä kertaa paljon enemmän kuin hipstereiden suosima nichéjoukkue neljän vuoden takaa. Marcelo "El Loco" Bielsan ultraoffensiivinen pelisysteemi oli jännittävää katsella ja toi kaikkien huulille sanan "prässi", jota tähän päiväänkin asti viljellään turhankin löyhästi. Nyky-Chile nousee kuitenkin tästä vastustajan fyysiseen härnäämiseen perustuvasta suoraviivaista hyökkäävästä jalkapalloilusta, yhdistettynä vahvoihin ja kokeneisiin nuoriin pelaajiin kuten Arturo Vidal ja Alexis Sanchez. Jos Chile olisi ollut melkein missä tahansa muussa lohkossa, olisi heidät voinut veikata jatkoon. Espanjan romahdus takasi Chilelle lopulta helpon tien. Viimeisen kierroksen Hollannin kohtaaminen tulee testaamaan molempien joukkueiden tahtoa. Lohkokakkoseksi jääminen todennäköisesti tarkoittaa Brasilian kohtaamista seuraavalla kierroksella, ja tässä vaiheessa turnausta se voi olla liiankin kysymysmerkki kummallekaan halutavaksi. Toisaalta kuten cup-kilpailut hyvin tuntevat valmentajat usein toteavat: ne kovimmat on kohdattava joka tapauksessa, viimeistään finaalissa.

MM-kisat: Haastajat ja mustat hevoset

Aiemman tekstini esittelemistä maista Brasilia, Espanja ja Saksa ovat usean vedonlyöntitoimiston kärjessa. Valikoimani Italia ei ole aivan kärjessä mutta sisältää historiansa vuoksi mielestäni selkeän suosikin aseman. Katsastetaan pikaisesti myös kovimmat haastajat ja muutama musta hevonen.

 

Argentiina on asetettu aivan kärkikahinaan monien toimistojen listoilla. F-lohkon Argentiina on pätevöitynyt kisakävijä ja viime vuosikymmeninä ollut Etelä-Amerikassa Brasilian suurin kilpailija. Joukkue oli parhaimmillaan kesän 2006 kisoissa, jolloin paikallinen Xavi, Juan Roman Riquelme, pyöritti keskikentän pohjalta dynaamista hyökkäyspeliä. Serbia kaatui 6-0 ja matka jatkui neljännesvälieriin Maxi Rodiguezin kaataessa Meksikon lisäajalla. Kuten 2006 myös 2010 Argentiinan matka kaatui Saksaa vastaan neljännesvälierissä. Tänä vuonna mikäli molemmat voittavat lohkonsa, voivat ne kohdata vasta finaalissa. Argentiinan tulivoima on mieletön: Lionel Messi, Ezequiel Lavezzin, Sergio Agüero sekä Gonzalo Higuain. Puolustavampaan rooliin joko topparina tai keskikentän pohjalle on tarjolla monipuolinen Javier Mascherano. Laidoille Rodriguezin kokemus ja hyvän kauden pelannut Angel di Maria. Puolustuslinjan rungon ottanee kovassa huudossa ollut Ezequiel Garay sekä mainettaan parempi Martin Demichelis. Laitapakkina häärää alansa kovimman työmoraalin omaava Pablo Zabaletta. Argentiinan joukkue on sekoitus nuoruutta ja kokemusta yhdistettynä hyvään tekniseen osaamiseen sekä nopeuteen vastahyökkäyspelissä. Argentiina tulee varmasti kiilaamaan lohkonsa kärkeen, missä Bosniaa lukuunottamatta  tuskin on suurempaa vastusta. Vastaan seuraavalla kierroksella astelee todennäköisesti Sveitsi.

 

Ranskan kultainen sukupolvi dominoi lyhyen aikaa kansainvälistä jalkapalloilua 1998 kotikisoissa sekä 2000 europeleissä. Tämän jälkeen joukkue on sukeltanut, lukuunottamatta tietenkin surullisen kuuluista 2006 mm-finaalia, joka lopulta muistetaan vain Zidanen viimeisenä otteluna. 2010 mm-kisoissa joukkue kykeni tekemään vain yhden maalin. Laurent Blancin piti johdattaa maajoukkue uuteen auringonnousuun mutta vuoden 2012 europelit jäivät taas pettymykseksi. Ranskalla on tällä hetkellä paras joukkue vuosiin. Joka peliapaikalle on hyviä korkealla tasolla pelaavia taitureita. Joukkuetta tosin on vaivannut vudoen 2006 pettymyksestä lähtien selkeä suunnan puute, Domenech menetti pukukopin kesken 2010-kisoja, eikä Blanc saanut käännettyä kurssia. Materia on verrattain nuorta. Laitapakit Evra ja Sagna tuovat varmasti rauhallisuutta puolustuspeliin. Topparit Koscielny, Sakho (loukkaantumisistaan huolimatta) sekä Varane (nuoresta iästä huolimatta) ovat edustaneet kunniakkaasti seurajoukkuekauden aikana. Keskikentän ankkurilla, Yohan Cabayella, on hyvä syöttöarsenaali ja hyvä potkutekniikka maalintekoon toisesta aallosta. Kärkiosasto Giroud, Remy ja Benzema ei ole maailman huippua mutta sopivan erillaisia sekä tehokkaita pelaajia, jotta vaihdoilla voidaan vaikuttaa otteluun. Ranskan mahdollisuudet näkyvät pitkälti oikeanlaisen taktiikan tasapainossa sekä henkisessä kestävyydessä. E-lohkosta ponnistava Ranska päätyisi lohkovoitolla todennäköisesti Bosniaa vastaan seuraavalla kierroksella.

 

Belgia on ehkä näiden kisojen hipsterivalinta. Siinä missä viime kisojen Marcelo Bielsan Chile oli ultraoffensiivisella prässipelillään ehkä vähän yltiöromantismiin ja vitsikkyyten kaatuvan kannattajan valinta, on Belgia selvästi oikea musta hevonen. Belgia, jonka vielä Hodgsonin valmentama Suomi kykeni voittamaan, on mennyt älyttömästi eteenpäin ja malliesimerkki siitä, miten pelaajia kasvatetaan väkimäärältään pienessä valtiossa. Joukkueella on asettaa maaliin kaksi kovaa pelaajaa, Courtois sekä Mignolet. Puolustuslinja rakentuu pitkälti Vincent Komppanyn ympärille. Toppareiksi tai laidoille on tarjolla myös Vertonghen, Vermaelen ja Alderweireld, unohtamatta ikiliikkuja Daniel van Buytenia. Huipputason laitapakkien puute on lievä särö kokoonpanon syvyydessä, vaikkakin Vertonghen on yllättävän pätevä vasemmalla tontilla. 4-2-3-1 taktiikan pohjaa ankkuroi todennäköisesti Dembele ja Defour sekä tarjolla Fellaini ja Witsel. Hyökkäyspään tulivoimaan on tarjolla Eden Hazard, Kevin de Bruyne, kevin Mirallas, superlupaus Adnan Januzaj sekä voimakärki Romelu Lukaku. Benteken loukkaantuminen jättää pahan aukon tosin hyökkäykseen, sillä se jättää Lukakun ainoaksi puhtaaksi kärkipelaajaksi. Mirallas pystyy paikkaamaan roolissa, mutta se vaatii hieman taktista muunnosta, johon nuori joukkue ei välttämättä taivu täysin. Belgian D-lohkossa pelaavat myös Algeria, Venäjä ja Etelä-Korea. Venäjän nykysukupolven piikki tapahtui jo 2008 EM-kisoissa, joten heidän haasteetta on vaieka arvioida. Etelä-Korea on taantunut sitten omien kisojensa, joten Belgialla on nyt todellinen sauma jatkopeleihin lohkovoittajana. Jatkopelissä vastaan asettuu todennäköisesti Portugal, joka mittaa jo todellisen tason, sillä hyvästä joukkueesta huolimatta, arvoturnaukset vaativat myös henkistä kokemusta.

 

Näiden valintojen jälkeen joku kysyy varmasti, että missä on Hollanti? En usko Hollantiin, enkä koskaan ole uskonutkaan. Joukkueen pelityyli on taantunut liikaa sitten 2002 MM-kisojen. Joukkueen puolustuslinja ei ole tarpeeksi tasokas. Heistä nimekkäin, Ron Vlaar, pelaa Aston Villassa. Muut ovat nuoria, lahjakkaita eitämättä, ja kokemattomia. Arjen Robben ja Wesley Snejder ovat huippunsa jo kokeneet ja muu hyökkäyskalustokin ikääntyy. Robin van Persien loukkaantumishuolet ovat palanneet, Dirk Kuytin aurinko on laskenut ja Klaas-Jan Hunterlaar ei oikein koskaan noussut täysin siihen mihin oli mahdollisuudet. Joukkueella on kuitenkin juniorinostoistaan tunnettu, ehkä Capellon ja Hiddinkin lisäksi, parhaimpiin kuuluva projektivalmentaja, Louis van Gaal. Häntä ei pidä aliarvioida.

 

Entä Aasia ja Afrikka? En kyennyt nostamaan Etelä-Amerikan ja Euroopan ulkopuolelta yhtään selkeää yllättäjää. Norsunluurannikolla näyttää olevan vahva hyökkäys Gervinhon, Salomon Kaloun, Didier Drogban ja Wilfried Bonyn muodossa sekä raudanluja keskikentän pohja Yaya Touren ja Cheik Tiotén muodossa. Puolustuspelaamista en osaa arvioida. Ghana on kantanut hyvin Afrikan kunniaa viimeisissä kisoissa mutta kokonaisuudessa mantereen jalkapallon kehitys on ollut pettymys. Lähes jokaisessa maajoukkueesta löytyy seurajoukkueiden kärkiin ponnistaneita nimiä, mutta yhtenäistä Etelä-Amerikan ja Euroopan dominanssia ei ole kyetty ravistelemaan vielä. Japani, Etelä-Korea ja lähi-idän maista Iran ovat materialtaan keskinkertaisia ellei jopa heikkoja.

 

Sen sijaan Balkanin savuista on nousemassa kaksi jännittävää joukkuetta, Bosnia sekä Kroatia. Molempien joukkueiden kokonaisuuksista löytyy kovan tason pelaajia kuten Kroatian Luka Modric ja Mario Mandžukić sekä Bosnian Edin Dzeko ja Miralem Pjanic. Tämän traumatisoituneen maanosan pelaajien tasonousu viimeisen vuosikymmenen aikana on sen verran hienoa, että toisinaan sitä miettisi millaisella joukkueella Yugoslavia lähtisi näihin kisoihin.

 

Näistä kisoista tulee todennäköisesti yllättävät ja mielenkiintoiset. Monet suurmaista ovat joko suorittaneet sukupolvenvaihdoksensa taikka lähestyvät sitä. Espanjan kaltaista dominanssia tuskin tullaan näkemään, jolloin paikka finaalissa on tarjolla viime kisaa suuremmalle määrälle ottajia. Tänä iltana Brasilia isännöi Kroatiaa. Neljän vuoden odotus on ohi, ja kesä on yhtä juhlaa seuraavan kuukauden. Nauttikaa!

 

MM-kisat Top 4: The Usual Suspects

Maailman katsotuin arvoturnaus aloittaa kuukauden mittaisen kestonsa ensi torstaina. MM-kisojen historiassa Amerikan mantereella pelatut kisat ovat päättyneet aina Etelä-Amerikkalaisen joukkueen voittoon. Brasilian aiemmat kotikisoissa 1950 ei pelattu varsinaista finaalia ollenkaan, vaan voittajan määräsi välieräjoukkueiden minisarja, jossa ykköseksi nousi Uruguay. Itse näen mestaruudestaiston ykkösinä Brasilian lisäksi aina vaarallisen Saksa, teknisen Italia sekä vuosia dominoineen Espanjan. Argentiina on vedonlyöntitoimistojen kärkipäässä ja joukkue varmasti pärjää hyvin näissä kisoissa. Argentiinan ongelmana on kovan hyökkäyskaluston ailahtelevuus. Lionel Messi ei oikein koskaan ole kyennyt toisintamaan seurajoukkueessaan menestymistä maajoukkueeseen. Syitä on varmasti monia, aina pelisysteemeistä siihen, ettei Argentiinan keskikentällä häärää Xavin, Iniestan ja Fabregasin kaltaisia pelintekijöitä, jotka rakentaisivat tilaa Messille.

 

Brasilia lähtee ykkössuosikkina ja voittaa varmasti A-lohkon kärkisijan. Haastajana on lähinnä Kroatia, jonka uskotaan yllättävän näissä kisoissa. Sen sijaan Mexicon peli on ailahtelevaa ja Kamerun kompastelee joukkueen sisäisissä lakoissa. Sen sijaan jatkopeleissä tulee todennäköisesti heti ensimmäiseksi vastaan Hollanti tai Espanja. Selecaon joukkueessa on sekä kokemusta, vauhtia ja taitoa mutta itse koen joukkueen hieman epätasapainoiseksi. Keskikentän pohjalle joko ankkuriksi tai box-to-box -pelaajaksi on tarjolla useita vaihtoehtoja mutta hyökkäyspään tehokkuus on vahvasti kiinni Oscarin, Neymarin ja Hulkin maalinteosta. Oscar nousi kovaa vauhtia avainpelaajaksi Chelseassa viime kaudella Mourinhon menettettyä luottonsa Mataan sekä Hazardiin. Tulos olis ailahteleva. Neymaria vaivaa myös se, että superhinnastaan huolimatta, ei kyennyt sulautumaan täydellisesti Barcelonan peliin. Nuori ikä painaa kumpaakin. Hulkin ongelmana on ollut siirtyminen Venäjän liigaan, joka on jarruttanut voimakkaan laitahyökkääjän kehitystä. Kulkiessaan erirytmistä kautta, itselleen haasteettomassa sarjassa, voi Hulkin pelikuntoa vain arvailla. Tämän lisäksi kärjessä häärää eurokentillä epäonnistunut Jo sekä vain Brasilialaisille tunnettu Fred (joka tosin laukoi joukkueensa viime kesänä Confederations Cupin voittoon). Nuori, hieman epätasapainoinen joukkue voi joutua keskittymään kurinalaiseen kokonaispeliin, jonka myötä haluttu lopputulos voidaan saada, mutta odotettu vauhdikkuus saattaa jäädä uupumaan.

Saksan nousua on odotettu jo vuoden 2006 kotikisoista lähtien. Guardiolan johtaman Bayernin ylivoima koti- sekä eurokentillä nähtiin vahvana voimasuhdemuutoksena Espanjasta Saksaan. Saksalaiset kuitenkin kompastelivat ja lopulta Espanjalaiset mittelivät keskenään Mestareiden liigasta. Kova kausi verottivat ennen kisojen alkua ensin Dortmundin ankkurin pois lopullisesta ryhmästä ja nyt hyökkääjä Marco Reussin. Saksalla on kuitenkin keskimääräistä parempi ja syvempi pelaajamateriaali, joten Joachim Löw voi heittää suoraan korvaavat pelaajat muuttamatta radikaalisti taktiikkaansa. Joukkue ei ole nimennyt kuin yhden varsinaisen keskuhyökkääjän, Miroslav Klosen, joille nämä kisat ovat varmasti viimeiset. Saksalainen tiki-taka on kuitenkin kasvattanut sellaisia kylmiä isojen pelien ratkaisijoita kuten Mario Götzen ja Lukas Podolskin (poikkeuksellisesti parempi esittäjä maajoukkueessa kuin seurakentillä) sekä varsinkin Bayern kaksikon Thomas Müllerin ja Toni Kroosin. Saksan edessä G-lohkossa potkivat myös Portugal, USA ja Ghana. Lohko on astetta tasaväkisempi kuin Brasilialla, mutta avausvoitto Portugalista määräisi jo suunnan. Lohkovoitolla eteen saattaisi asettua Belgia tai Venäjä. Tässä mielessä Saksan tie jo neljän parhaan joukkoon on suhteellisen helppo.

Espanjan haasteena on päivittää pelityylinsä. Joukkue on veivannut samaa pallonhallintapeliänsä jo viimeiset kuusi vuotta. Tämän aikana joukkueen avainpelaajat ovat voittaneet kaiken mahdollisen mutta myös ikääntyneet. Real Madridin ja varsinkin viimeisen kahden kauden Barcelonan kompastelu on osoittanut, että Espanjalainen jalkapallo tarvitsee uusia ideoita ja nälkäisiä pelaajia. Espanjalaisilla on ollut tapana viime aikoina pelata älyttömän teknistä ja kurinalaista peliänsä. Tämä on johtanut ennalta-arvattavuuteen. Tämä laiskuus ja haluttomuus rikkoa oman tekemisensä rajoja tunnetaan suomessa nimellä Gijonin ihme. Mixun Huuhkaajat näyttivät kuinka, jos kurinalaisuuteen vastaa kurinalaisuudella, kaikki on mahdollista. Tästä huolimatta. Espanja voittaa lähes kaikki pelinsä. Se rutiininomaisesti poistaa tieltään itseään heikommat. Sen sijaan viime kesän Confederations Cup osoitti, että vertaisiaansa vastaan taktiikka ei toimi. Espanjan epätasapaino liittyy taasen puolustuspelaamiseen. Pique ja Ramos aloittavat toppareina, ja ovat eliittiä parhaina päivinä. Jos jomman kumman pelivire ei ole kohdallaan tai eteen tulee loukkaantumisia, tilanne vaikenee. Javi Martinezia peluutettiin usein Athletic Bilbao vuosinaan peliä rytmittävänä topparina, mutta se ei ole se pelipaikka, jossa hän haluaa pelata. Laitapakkina hääräävä Albiol voi ottaa paikkansa keskustasta, mutta maailmanmestari vaatii jokaiselle tontille todellisen pelimiehen, ei hätäpaikkaajaa. Hyökkäyspää tarvitsisi myös enemmän dynamiikkaa, jonka Diego Costa toisi hyvin. Kärjettömistä 4-3-3 taktiikoista voisi hyvin siirtyä vahvaan 4-2-3-1:n. Costan tekniikka ja fysiikka pystyisi repimään vahvempiakin linjoja auki, jolloin keskikentän ja laitojen pelaajat saisivat kunnolla tilaa nopeatempoisessa pelissä, sen sijaan että syötellään keskenään, jonka päätteeksi Xavi yrittää läpisyöttöä. Espanja avaa Hollantia vastaan, ja tämän ottelun lopputulos voi ratkaista hyvinkin miten tiukaksi lohko menee. Tasapeli, ja tämän jälkeen joko Chile tai Australia yrittävät kampittaa suosikkeja ja varastaa jatkopaikan. Lohkovoitolla B-lohkosta eteen astuisi joko Kroatia tai Meksiko.

Italia on hävinnyt kartalta sitten 2006 mestaruuden. 2008 EM-kisoihin joukkue ei selvinnyt ja MM 2010 se ei voittanut otteluakaan. Viime EM-kisoissa Italia selvisi finaaliin asti, mutta Espanja näytti sille mistä tuulee 4-0 voitolla. Vedonlyöjät eivät näe Italiaa kärkikahinoissa. Mutta jotain mielenkiintoista tässä joukkueessa kuitenkin on. Maalia vartioi yksi maalman parhaista maalivahdeista, Gianluigi Buffon. Puolustuslinjassa häärää Barzagli, Abate, Bonucci ja Chiellini. Kurinalaista puolusta vartioi vielä pelipaikkansa parhaimpiin kuulu AS Roman luottopelaaja Daniele de Rossi ja joukkueen sykkeenä tuottaa värikästä syksyään elävä Andrea Pirlo. Italia on osittain kärsinyt heikoista kärkipelaajistaan. Inzaghi oli todellinen superkärki, jonka tuuletukset merkityksettömistäkin maaleista näyttivät pelaajan reaktioista päätellen ratkaisseen mestaruuden. Balotellin piti olla se Italian uusi suunta. Vahva, tekninen maalintekijä, joka pystyi ratkaisemaan millä tahansa hyökkäyssektorilla. Balotellin lahjakkuus ei ole ollut kyseenalaisena, mutta pelaajan asenne kentällä ja sen ulkopuolella on työntänyt hänet liian usein pois siitä mitä hänen todella pitäisi tehdä. Sen sijaan tässä ryhmässä on kaksi uutta tulokasta. Loistavan kauden Torinossa pelannut ja ensi kaudeksi Dortmundiin siirtyvä Ciro Immobile näytti harjoitusotteluissa, että hän voi nousta tämän turnauksen yllättäjäksi. Laidalta tuli tukea tuo Napolin Lorenzo Insigne. Mikäli puoluspelaaminen on tiivistä, keskikentän metronomi Pirlo jaksaa tikittää ja Balotelli pysyy rauhallisena, voi nuoremman polven hyökkäyskalusto yllättää kovimmatkin joukkueet. Italian D-lohkossa kisaavat myös heittopussiksi odotettava Costa Rica, mutta myös vaarallinen Uruguay (jo pelkästään Cavannin sekä Suarezin tulivoiman takia) sekä uudistunut Englanti. Lohkovoitolla D-lohkosta vastaan asettuisi vaikean C-lohkon kakkonen. C-lohkosta on vaikea nostaa ennakkosuosikkeja. Kakkossijan voi yhtä hyvin napata Kolumbia, Japani, Norsunluurannikko taikka Kreikka.