MM-kisat 2014: Die Maschine - Löw ja historian havinaa

Vuoden 2002 MM-kisojen finaalissa vastakkain asettuivat kaksi jalkapallouniversumin raskassarjalaista, Saksa ja Brasilia. Saksa oli raivannut tiensä finaaliin suhteellisen heikolla joukkueella, joka oli taktisesti ja teknisesti heikoilla. Kisat alkoivat vahvasti 8-0 voitolla Saudi Arabiasta. Tämän jälkeen Saksan tie jatkoi vahvasti puolustuksen kautta. Finaaliin mennessä joukkue oli päästänyt vain yhden maalin ja voittanut 1-0 -tuloksella suhteelisen helpot pudotuspelivastustajansa (Paraguay, USA ja Etelä-Korea). Finaaliin asteli kuitenkin Scolarin valmentama Brasilia, joka oli sekoitus kokemusta ja nuoria taitureita. Hyökkäyskolmikkona taituroi maagiset Rivaldo, Ronaldo ja Ronaldinho. Heistä sekä Ronaldo että Rivaldo olivat jo kertaalleen valittu maailman parhaaksi pelaajaksi, Ronaldon voittaessa sen vielä toistamiseen ja Ronaldinhon seuratessa perässä muutamaa vuotta myöhemmin. Saksalla oli ikääntynyt joukkue, jonka paras pelaaja oli aikansa paras maalivahti, Oliver Kahn. Kärjessä hääräsi nuori Miroslav Klose, joka teki ennätykselliset viisi puskumaalia turnauksessa. Brasilia voitti lopulta 2-0 viidennen mestaruutensa.

Völler kokeili vielä 2004 EM-kisoja mutta joukkueen jäätyä alkulohkoon alkoi joukkueen peli-identiteetin todellinen vallankumous ensin Klinsmannin ja sittemmin Joachim Löwin alaisuudessa. Saksan kotikisat vuonna 2006 esittelivät avauksessa pelanneen laitapakki Philipp Lahmin, johon monella tapaa tiivistyy modernin Saksalaisen jalkapalloilijan koko olemus, tekniikka ja ymmärrys siitä milloin pitää hyökätä ja milloin puolustaa. 2010 turnauksessa joukkueen selkärangan muodosti jo Thomas Müller, Sami Khedira ja Bastian Schweinsteiger, Toni Kroosin odotellessa vielä vuoroaan.

Brasilian ja Saksan voimasuhteet ovat tasoittuneet, ellei jopa kääntyneet Sakan puolelle, viimeisen 12 vuoden aikana. Saksa on sijoittunut kolmanneksi viimeisissä kahdessa MM-kisoissa, pudoten molemmilla kerroilla lopullista mestaria vastaan (2006 italia, 2010 Espanja). 2008 EM-kisoissa se hävisi finaalin Espanjaa vastaan ja 2012 tien katkaisi Italia. Saksan epäonnena on ollut viimeiset kymmenen vuotta Espanjan ylivoimainen dominanssi sekä ikivihreä Italia. Saksan vaarana oli juuttua Euroopan ikuiseksi kolmoseksi kunnes nykyinen sukupolvi olisi menetetty. Finaalipaikka on vain yhden pelin päässä, eikä tällä kertaa loppunelikossa ole Espanjaa taikka Italiaa. Olisiko vihdoin se kauan odotettu Saksan nousu Euroopan ykköseksi vihdoin tapahtumassa?

Ranskaa vastaan Löw muutti hienoisesti taktiikkaansa. Esimerkiksi ehkä turnauksen viihdyttävimmässä pelissä Ghanaa vastaan, joukkue avasi 4-3-3-systeemillä ilman keskushyökkääjää, Thomas Müllerin operoidessa eräänlaisena piilokärkenä. Lahm pelasi kyseisessä ottelussa keskikentän pohjalla Khediran ja Kroosin nostaessa peliään hyökkäyksen tueksi. Saksa tilastojen valossa dominoi ottelua, hallitsi palloa yli 60% ja suoritti yli 500 syöttöä. Ghana oli silti äärimmäisen vaarallinen vastahyökkäyksissä. Ghanan joka kolmas syöttö pelattiin Saksan puolustusalueella ja laukauksiakin oli enemmän. Ghanalaisten tarkkuus boksin ympäristössä niin syötöissä kuin laukauksissakin petti kuitenkin, ja peli päättyi tasan. Ranskan maalikone oli jo hyytynyt jonkin verran turnauksen edetessä mutta Benzeman, Valbuenan ja Griezmanin nopeita jalkoja ja halua pelata laatikossa ei voi aliarvioida. Keskikentän tulivoimaa edusti Cabaye ja Pogba. Vaihdosta löytyy vielä kliinisiä viimeistelijöitä kuten Loïc Rémy ja Oliver Giroud.

Löwin nikkarointi johti siihen, että Schweinsteiger ja Khedira ankkuroivat keskikenttää (esimerkiksi Khediran keskimääräinen sijainti oli 7-8 metriä alempana, hän yritti 20 syöttöä vähemmän ja suoritti enemmän puolustavia tapahtumia kuin Ghanaa vastaan). Götze jätettiin penkille ja Klose nostettiin kärkeen. Näin saatiin tiukka puolustus ja sen päälle hyökkäävä keskikenttä, jossa Kroos ja Müller ikiliikkujina jaksavat tehdä sitä tarpeellista perustyötä, juosta ja häiritä vastustajan syvää pelinrakentelua, samalla pitäen yhden miehen puhtaasti targettina. Saksa pelasi 40% vähemmän hyökkäyspähn syöttöjä, keskittyi enemmän laitojen kautta rakenteluun sekä pitkiin pystypalloihin. Ranska on toki paperilla paras joukkue mitä Saksa oli näissä kisoissa kohdannut mutta Saksan taktinen taantuma oli selvästi suuniteltu juttu. Se lähti vanhasta idealogiastaan, konemaisesta kollektiivisesta puolustuspelaamisesta, ja siinä se oli äärimmäisen hyvä. Ilman Hummelsin erikoistilanne maalia peli olisi voinut olla perin erillainen, koska Klose oli pettymys, eikä oikein saanut vaadittua terävyyttä mitä suoraviivaisempi hyökkäys olisi kaivannut. Benzema olisi saattanut rankaista negatiivisesta taktiikasta, ellei Manuel Neuer kera Hummelsin ja Mertesackerin olisi pelannut niin hyvin (Saksan puolustajat suorittivat 16 onnistunutta purkua boksista). Benzemalla oli lopulta seitsemän laukausta, kaikki boksin sisällä. Näistä  kaksi torjuttiin, neljä blokattiin ja yksi meni hienoisesti ohi. Saksa kuitenkin johti 13. minuutilta loppun 1-0. Mitä muuta he olisivatkaan kaivanneet?

Vaikkei Brasilian otteet ole olleet kovinkaan vakuuttavia näissä kisoissa, voisi uskoa että Löw jatkaa samalla taktiikalla. Brasilian kärjen takaiseen hyökkäyskolmikkoon on tarjolla Oscarin tekninen pelinrakentelu ja Hulkin sekä Willianin suoraviivainen juoksuvoima. Jos lisäksi Paulinho avaa, pystyy Brasilia kontroloidussa hyökkäyksessä aiheuttamaan miesylivoimaa jopa boksiin. Tästä syystä istuva keskikenttä varmasti jatkaa. Saksan kypsyys näissä kisoissa on ollut ihailtavaa ja tämä ottelu on oikeastaan vain heille hävittävänä. Paineet on Brasilialla jo muutenkin, eikä Thiago Silvan ja Neymarin puuttuminen helpota asiaa. Brasilia todennäköisesti nostaa monen Saksalaispelaajan seurakaverin Danten puolustuksen keskiöön. Willianin olisi sen sijaan pitänyt pelata jo avauksessa joko Hulkin tai Oscarin tilalla heti toisesta pelistä lähtien. Ennen kuulumatonta ei toki olisi, että Chelsean malliin Ramires nostetaan toiselle laidalle hyökkääjäksi. Neymarin ollessa sivussa, Brasilia tarvitsee jonkun ottamaan vastuuta pelistä. Tällä hetkellä sellaisen löytyminen tuntuu epäilyttävältä.

MM-kisat: Ratkaisun sankarit - osa 2

Perjantaina pelattavan pudotuspelikaavion "vasen" puolisko sisältää kaksi hegemoniaottelua, jossa auttamattomasti kaksi kovaa putoaa pois. Oikealla puolella kaaviota kohtaavat ensin Argentiina ja Belgia ja myöhemmin illalla Hollanti ja Costa Rica. Kyseiset ottelut eivät nostata samanlaista intoa paperilla ja alkujaan tuntuu, että suosikit Argentiina ja Hollanti olisivat jo varmistaneet kohtaamisensa välierässä. Tarkastellaankin näiden otteluparien ratkaisuyksilöt.

Eden Hazard

Chelseaan aikoinaan kovalla rahalla siirtynyt superlupaus Eden Hazard on malliesimerkki siitä mitä Belgian junioritoiminnassa tehdään oikein. Hyvällä peliälyllä, erinomaisella tekniikalla ja nopeudella lahjottu hyökkäävä keskikenttämies vois ottaa keskikentän yläkolmikosta minkä tahansa pelipaikan. Vasta 23 vuotias pelaaja, jopa näytti sen verran vahvaa mukautumista Mourinhon vaatimaan pelitapaan, että hänellä oli varaa pudottaa ja lopulta myydä Juan Mata pois joukkueesta. Hazardin pelivire kuitenkin oli vaikuttava tekijä Chelsean yleiskuntoon. Jokaisessa pelissä, jossa Chelsea menetti pisteitä, oli Hazard näkymätön. Nyt sama ongelma on iskemässä Belgian joukkueeseen, joka näyttää toivoneen hänestä omaa Messiä tai Neymaria, ellei peräti saman pelipaikan edustajaa, Kolumbian James Rodriquezia.

Belgia asettuu seuraavaksi Argentiinaa vastaan, joka ei ole vielä tässä turnauksessa esittänyt kovinkaan inspiroituneita otteita. Argentiinan tapa päästää kolme maalia Nigeriaa vastaan lohkovaiheessa kielisi sitä, että aktiivisella hyökkäyspelillä maaleja olisi tulossa. Hazard saa riippumatta Argentiinan systeemistä (kolmen tai neljän alempi puolustuslinja) vastaansa pelipaikkansa parhaimmistoon kuuluvan Pablo Zabaletan. Hänen kohtaamisessaan on Hazardin kannalta kaksi hyvää puolta. Ensinäkin Zabaleta tekee huomattavasti nousuja ja hakeutuu jopa vetopaikkoihin keskialueelle, silloin selustaan jää huomattavasti tilaa. Toisekseen Zabaletalla on toisinaan haasteita pitää päätään kylmänä ja turhautuminen heikentää hänen peliään. Belgian hyökkäyspelin rakentelu on ollut samanlaisessa taantumuksessa kuin Argentiinalla. Palloja heitellään yli keskialueen ja yksilösuorituksista toivotaan ratkaisua. Belgian puolustus tulee auttamattomasti olemaan pommituksen alla. Tästä syystä Hazardin kyvyt hallita hyökkäyspään peliä ja tehdä oikeita ratkaisuja itsensä ja joukkueen eteen nousee entistä suurempaan merkityksen.

Lionel Messi

Messi räväytti itsensä Pep Guardiolan Barcelonassa koko maailman tietouteen. Vikelä jalkainen laituri on tällä hetkellä teknisesti ehkä maailman paras pelaaja, jonka pallokontrolli on ylivoimainen. Ei ole siis yllätys, että itse Maradona tituleerasi silloin nuorta Argentiinalaista uudeksi Maradonaksi. Yleensä hyvä kärkipelaaja tekee keskimäärin urallaan 0.33-0.66 maalia per ottelu. Messi kykeni pitämään parhaimpina vuosina tuon luvun 1,2 maalissa per ottelu. Argentiinassa oli huomattu superlahjakkuuden syntyvän mutta kasvuhäiriöstä kärsinyt 12-vuotias Messi siirtyi Barcelonan akatemiaan, joka oli halukas maksamaan hoitojen kustannukset. Argentiinan maajoukkue on ollut vahva viimeiset 10 vuotta, jonka aikana hyökkäyspotentiaaliin on kasvanut tasaisesti niin Higuain, Lavezzi kuin Agüerokin. Seuraava superlupaus Erik Lamela odottaa vielä vuoroaan kehityksen tyssätessä. Mutta koko kansakunta on superätähdistään huolimatta kääntänyt katseensa Lionel Messiin.

Messin ura maajoukkueessa ei ole kuitenkaan ollut niin räväkkä kuin olisi saattanut odottaa. Messillä on selkeä identiteettiongelma varsinkin maajoukkueen peli-ideologioiden kanssa, sillä hän ei tahdo oikein millään istua kokonaisuuteen. Onko se sitten systeemistä johtuva ongelma vai Messin omaa tahtoa ratkoa pelejä mielensä mukaan? Usein on todettu, että Messin maagisuus on kiinni siitä millaisia pelaajia hänen ympärillään on Barcelonassa. 2006 kisojen Juan Roman Riquelme oli lähimpänä sellaista pelaajaa, joka olisi kuin Xavi. Messin saama tuki ja myös suojaus on vapauttanut hänet pelaamaan miten tahtoo. Argentiinan peleissä näissä kisoissa ongelmana on ollut nimenomaan tällaisen keskikentän kontrollin ja lyhytsyöttörakentelun puute. Palloa ei oikein saada pelattua tehokkaasti hyökkäysalueelle. Välimatka keskikentältä hyökkäyskolmikkoon on usein liian pitkä, eikä kukaa täyty linjojen välisiä tyhjiä tiloja. Vasta Angel di Marian pelatessa aktiivisemmin laidalla Sveitsiä vastaan, saatiin aikaiseksi näitä mies ylivoimia, jonka ansiosta Messille avautuu tilaa (vaikkei hän toki sitä aina edes tarvitse). Messi on ratkonut otteluita yksinään tässä turnauksessa, siitä osoituksena 1-0 kaukolaukaus Irania vastaan ja täydellinen syöttö Di Marialle Sveitsiä vastaan. Mutta tärkein huomio on se, että Messi ei ole Maradona. He ovat kaksi toisiaan muistuttavaa mutta silti erityyppistä pelaajaa. Ratkaiseva ero on siinä, että Maradona oli selkeästi johtaja, joka inspiroi itseään heikompia pelaajia maagisiin suorituksiin niin maajoukkueessa kuin Napolissa. Messi ei tunnu oikein inspiroivan edes maailmantähtiä.

Keylor Navas

Costa Rica nousi yllättäen kisojen kovimmaksi mustaksi hevoseksi voittamalla D-lohkon. 3-1 voitto Suarezittomasta Uruguaysta sekä rohkean ja ennakkoluulottoman pelin seurauksena hampaaton Italia taipui 1-0. Kurssi on ollut hieman alavireinen sen jälkeen. Englantia vastaan joukkue pelasi maalittoman tasapelin ja Kreikkaa vastaan jouduttiin käymään rankkareilla katsomassa jatkoon menijä. Costa Rica on selvästi ainoa joukkue, jolla ei ole supertähtiä joukkueessa. Arsenalin junioriosaston Joel Campbell aloitti vahvoilla otteilla ensimmäisen pelin. Sen jälkeen Fulhamista tuttu Bryan Ruiz on ottanut ohjat tekemällä maalit sekä italiaa että Kreikkaa vastaan. Olisi toki mielenkiintoista nostaa jompikumpi hyökkäyspotentiaalin pelaaja mutta Hollantia vastaan hyvät kisat pelannut Navas joutuu erityiseen rooliin.

Enspanjan liigan Levantesta tuttu torjuja Keylor Navas on noussu näyttävillä torjunnoillaan kesän siirtoikkuna uutisiin. Useampi suurseura näyttäisi olevan nyt miehen perässä. Ennen Kreikka pelin toisen puoliajan lisäaikaa Navas ei ollut päästänyt yhtään pelitilanne maalia (ja se ainokainenkin oli rankkari avauspelissä). Tosin se Kreikka pelissä päästetty maali oli muuten vahvalla kädellä torjuneelle Navasille heikko suoritus. Laukaus keskelle, jonka hän torjui suoraan Sokratisin jalkaan. Costa Rica oli erityisen jyrän alla ottelussa, koska luottopakki Oscar Duarte oli ajettu ulos. Tämä korostaa entisestään Navasin roolia Hollantia vastaan. Jollain 5-4-1 johdannaisella systeemillä peliin lähtevä joukkue joutuu nyt miettimään hollantia vastaan tarkasti wingbackien nousut, koska keskuskolmikkoon joutuu pelaamaan Duarten sijaan korvaava "kylmä" pelaaja. Costa Rican paras mahdollisuus on yrittää estää Hollantilaisten nopeat vastahyökkäykset ja ajamaan laukaukset kaukosektoreille, jotka Navas nappaa helposti. Jos linja pettää pitkin ottelua, on paineet Navasin harteilla pitä Costa Rica MM-kisa joukkueena mahdollisimman pitkään.

Arjen Robben

Robben on kisannut jo 10 vuotta korkealla tasolla. PSV:stä aikoinaan Chelseaan siirtynyt laituri oli tärkeässä roolissa Chelsean kahdessa mestaruudessa vuosina 2004-06, vaikkakin kehitystä haittasi muutama suurempi loukkaantuminen. Sitten hän siirtyi Real Madridiin, jossa saavutti yhden liigamestaruuden. Pérezin palattaua Realin puheenjohtajaksi, sai Robben väistyä uusien Galácticojen Cristiano Ronaldon ja Kakán alta. Uusi koti löytyi Bundesligasta Bayern Münchenin paidasta. Tänä aikana suoraviivainen, nopea ja tekninen vasen laitalinkki muuti hiljalleen oikealle puolelle kenttää puhtaaksi laitahyökkääjäksi. Robben on urallaan käytännössä voittanut kaiken seuratasolla mitä voitettavissa on ollut mutta Hollannin maajoukkueen materiasta huolimatta arvoturnauksissa on jäänyt saavuttamatta se taso ja unelma mikä puuttuu.

Ennen kisoja Hollannin maajoukkue näytti ikääntyneeltä hyökkäyksessä ja kokemattomalta puolustuksesta. Robbenin ja Van Persien heikot kaudet sekä aina mahdolliset loukkaantumiset varjostivat turnaukseen lähtemistä. Louis van Gaal näyttää saaneen Robbenista parhaimman irti nykyisellä taktiikallaan. Robben on pelannut selvästi vapaammassa roolissa keskemmällä samalla, kun pelisysteemi rakentuu wing backien nousujen ja diagonaalipallojen varaan. Robben on muutenkin aivan käsittämättömän nopea ikäisekseen mutta varsinkin tämä systeemi, jossa vastustajan annetaan nousta syvälle omalle puolustusalueelle on luonut miehelle älyttömästi tilaa tehdä pystyjuoksuja. Robbenin pallonkuoletustekniikka on aivan maailman luokkaa. Yleensä tekninen osaaminen ja nopeus ei yhdisty näin äärimmäisesti samassa pelaajassa. Robben tuntuu vapaamman pelipaikan ja itseluottamuksen myötä myös karistaneen yhden perisynneistään, joka osittain on psykologisesti kytköksissä hänen vasempaan jalkaansa. Jos hän pelaisi puhtaasti vasemapana laiturina, olisi hän maailman paras siinä, että juostaan päätyviivalle jonka päätteeksi joko keskitetään tai ajetaan itse sisään ja haetaan lyhyempää syöttöä pilkulle tai maalivahdin alueelle. Oikealle siirrettynä Robben on saanut nostettua omaa maalimääräänsä mutta samalla hän on usein päätynyt tekemään heikkoja ratkaisua heikon oikean jalan vuoksi. Hän, kuten niin moni muukin yksijalkainen pelaaja, pyrkii aina asettamaan itsensä vahvemmalle jalalle ja pelaamaan sitä kautta. Rutiinista poikkeaminen tuntuu olevan hankalaa, ja siitä syystä älykäs puolustaja osaa puolustää häntä. Jos Robben saisi purettua uransa loppupuolella pakkomielteistä vasenjalkaisuuttaan, kisaisi hän maailman parhaan pelaajan tittelistä.

MM-kisat: ratkaisun sankarit - osa 1

Arvoturnausten joukkueet erottuvat aina jossain määrin seurajoukkueista. Siinä missä seurajoukkue modernissa maailmassa voi hankintojen avulla kyetä rakentamaan parhaan mahdollisen kokoonpanon olemassaolevilla resursseilla, maajoukkue voi rakentua vain sille maalle pelaamaan oikeutetuista pelaajista. Näiden pelaajien taso vaihtelee tietenkin ikäluokittain. Siksi puhutaankin yleensä kultaisista sukupolvista, kun kasaan on saatu joukkue, joka on erityisen lahjakas. Belgialla sanotaan nyt olevan käsillään tällainen sukupolvi. Katsojat toki hakevat itselleen yksilöistä sankareita, pelaajia jotka antavat kasvot joukkueen peli-identiteetille ja peräti kansakunnalle. Katsotaan keiden nähdään olevan ratkaisuasemassa turnauksen lähentyessä loppua.

 

James Rodriquez

 

Kolumbia haukkoi henkeä kesäkuun alussa, kun Radamel Falcao ilmoitti, ettei kykene toipumaan loukkaantumisestaan ja siten jättäytyi kisajoukkueen ulkopuolelle. Suuri osa huomiosta oli kiinittynyt viimeisen kolmen kauden aikana kovaa tahtia maaleja takovaan äärimmäisen taitavaan sekä voimakkaaseen kärkipelaajaan. Odotukset laskivat, analyyseissä uskottiin Kolumbian menevän verrattain helposta lohkosta jatkoon mutta hyökkäyksen organisointi koettiin kuitenkin haasteelliseksi. Tämä tuntui jo sikäli erikoiselta pessimismiltä, jo ennen King Jamesin nousua, koska joukkueen pikkipaikalle oli tarjolla samantapainen Jackson Martinez, jonka maalintekotahti FC Portossa ei ole mitenkään hävettävää. Martinez ei ole saanut lopulta kummoisempaa roolia näissä kisoissa, vaikka startissaan Japania vastaan sai kaksi maalia.

 

Rodriquez siirtyi kovalla rahalla viimekesänä Ranskan liigassa pelaavaan Monacoon, jossa tahkoi yhdeksän maalia ja 12 syöttöä kauden aikana. Tässä turnauksessa hän on toistaiseksi ainoa pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa neljässä pelissä, tapahtuma jota ei ole käynyt sitten 2002 MM-kisojen, jolloin sekä Rivaldo että Ronaldo onnistuivat samassa. Hän näyttää tällä hetkellä sellaiselta pelaajalta, jolla ei oikein ole mitään erityistä heikkoutta. Hän liikkuu pitkin kentän leveyttä rakentamassa peliä, kykenee käyttämään molempia jalkojaan, syöttöarsenaali on laaja ja laukaukset vahvoja. Seuraava ottelu Brasiliaa vastaan on verrattain mm-tasolla kokemattomalle Kolumbialle lähinnä henkinen este. Mikäli Rodriquez pystyy ylläpitämään tasonsa vielä yhden ottelun sekä inspiroimaan muuta joukkuetta, voi Kolumbia mennä finaaliin asti.

 

Neymar

 

Brasilia on klassinen hyökkääjätähtien luvattu maa. Teknisen taituruuden ja ns. "luovan" pelaamisen DNA:lla varustetut keltapaidat ovat olleet vuosikymmeniä koko maailman katsojien ihastuksen kohteena aina Pelén astuessa maailman näyttämölle. 2000-luvulla Brasilia on tuottanut enemmän hyviä puolustajia sekä keskikentän pohjapelaajia kuin supertähtiä. 2002 joukkueessa oli maalikuningas Ronaldo (orig.), maailman kovin hyökkäävä laitapakki Roberto Carlos, Rivaldo ja nuori nousukas Ronaldinho. 2006 mukana oli Ronaldo, Ronaldinho ja Kaka, joka nousi seuraavalla kaudella maailman parhaaksi pelaajaksi. 2010 mukana olivat enää uran taitteen kokenut Kaká sekä Robinho, joka ei koskaan noussut luvatulle tasolle. Näissä kisoissa kaikki katseet kohdistuvat 22-vuotiaaseen Neymariin.

 

Neymarin ympärille rakentuu kaikki joukkueen liike. Keskikentän pohjalle asettuu Luis Gustavo, jonka tehtävänä on ankkurina suojata puolustusta sekä luoda hyökkääjille vapaus toimia dynaamisesti. Brasilian heikkoutena on kunnollisen keskushyökkääjän puuttuminen, joka nostaa Neymarin paineita maalintekijänä entisestään. Hänen vahvuutenaan olisi kuitenkin saada pelata vapaasti 4-3-3 systeemissä vasemman laitahyökkääjään tonttia. Hän nopea pallon kanssa, äärimmäisen hyvä harhautuksissa sekä läpisyöttöjen pelaamisessa. Näissä kisoissa hän on myös toki osoittanut vaarallisuutensa laukauksissa, mutta Brasilian hyökkäyspään ongelmat (Hulkin ruosteinen suoraviivaisuus, Fredin non-factor otteet ja Oscarin katoaminen kuvasta kesken ottelun) rajoittavat hänen omaa peliänsä sekä pakottavat hänet ottamaan kohtuutottoman suurta vastuuta harteilleen. Brasilian joukkue on yleensä ollut hyvä astin lauta supertähdille, nyt sellaista tasoa ei taustalla ole.

 

Ottelu Kolumbiaa vastaan tulee tosissaan mittaamaan Brasilian pelin tason. Neymaria ja Brasiliaa koskee tavallaan sama ensimmäisen "kovan" pelin jännitys kuin Kolumbiaa ja james Rodriquezia. Neymarilla ja Brasilialla vain on enemmän hävittävänä.

 

Thomas Müller

 

Saksa on varsinkin Joachim Löwin aikana ollut äärimmäisen kasvoton joukkue. Toki joukkue on täynnä maailman parhaimmistoon kuuluvista pelaajista, mutta Löw on rakentanut niin organisoidun ja puhtaan pelisysteemin, jossa yksilöt tavallaan sulautuvat yhdeksi organismiksi. Näin Saksa on klassisestikin pelannut. Se muistetaan usein mekaanisesta joukkuepelistä. Ainoa poikkeus on, että Löw on saanut myös pelin näyttämään äärimmäisen viihdyttävältä. 2010 turnauksessa viisi maalia iskenyt Müller on noussut viimeisen neljän vuoden aikana yhdeksi maailman parhaaksi ja jossain määrin aliarvostetuksi pelaajaksi. Näiden kisojen Müller on osoittanut miksi Saksa pelaa kärjetöntä 4-3-3-systeemiä, vaikka Espanja jo ontuili saman kanssa EM-kisoissa 2012. Kyse on nimenomaan siinä, että Fabregas ei ole yhtä hyvä kuin Müller niin sanotussa false nine roolissa.

 

Müller aloitti kisat hattutempulla Portugalia vastaan ja sen lisäksi osunut vain voittomaalilla USA:ta vastaan, mutta hän kahdessa muussa pelissä antanut maaliin johtavan syötön. Vasta 24-vuotias pelaaja on kuuluisa siitä, että hän ratkoo yleensä aina kovia otteluita. Siinä missä kovien tilastojen pelaajat tahkovat maaleja ja syöttöjä sarjakausilla heikoimpia vastaan, jäätyvät he sitten kovissa ratkaisevissa peleissä. Müller on viimeisten kausien aikana useasti tehnyt maalin juuri silloin, kun tarve. Müllerin neroutta on välillä äärimäisen hankala edes hahmottaa. Häneltä oli aikoinaan kysytty haastattelussa, että mikä on hänen omasta mielestään hänen paras ominaisuutensa jalkapalloilijana. Tähän mies vastasi, että ei oikein koe olevansa millään osa-aluella erityisen hyvä mutta hän tuntuu haistavan tilanteita. Müller on kykeneväinen spektaalelimaisiin maaleihin sekä ruuhkatilanteiden läpi harhautteluun mutta monet hänen maalinsa ovat juuri sellaisia mitä legandaarinen Pippo Inzaghi teki. Sellainen peli ei vaadi mitään erityistä tekniikkaa tai nopeutta. Vain kykyä lukea peliä ja liikkua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

 

Pirteästi liikkeelle, sittemmin hieman haparoinut, lähtenyt Ranska luo erityisen klassikko aseman seuraavaan otteluun. Kyseessä on samantapaista hegemoniaa kuin Kolumbian ja Brasilian välillä. Jos joku, Thomas Müller on sellainen pelaaja, joka kykenee ennakkopaineista huolimatta viemään joukkueensa jatkoon.

 

 

Karim Benzema

 

Kolumbian tavoin myös Ranskaa kohahdutti loukkaantumisesta johtuva poisjäänti ennen kisoja. Viimeiset kaudet kovassa vireessä ollu Franck Ribéry jäi kisakoneesta. Ranska on ollut EM-kisoista 2000 lähtien poukkoileva niin valmentajiltaan, pelaajamateriaaliltaan ja varsinkin pukukopin tunnelmaltaan. Nyt se on kuitenkin vahvimmillaan sitten Zidanen lopetettuaan uransa. Joukkueen materia on syvä jokaisella sektorilla, sillä on hyvä valmentaja ja äärimmäistä taitoa sekä tahtoa nuorissa pelaajissa. Benzema on antanut yleisön odottaa sitä hetkeä jolloin hän ottaa Ranskan ykköstykin paikan joukkueessa. Henryn jäätyä penkille 2010-kisoissa sekä lopetettuuaan maajoukkueuransa sen jälkeen, on kärkipaikalle ollut tunkua. Anelka, Cissé ja Giroud ovat olleet päteviä joukkuepelaajia mutta se jokin on puuttunut. Benzemalta se jokin on myös puuttunut aiemmin. Hän ei ole vuosiin kyennyt nousemaan Realissa kunnolliseen asemaan, koska hänen pääsääntöinen tehtävänsä on ollut tukea Cristiano Ronaldon tahtotiloja. Viime kaudella maalimäärät olivat liigassa nousujohteinen, mutta tärkeintä oli yleispositiivinen ilme pelaajassa. Uudistunut pelisysteemi tuotti 17 maalia ja 9 syöttöä.

 

Kuluvissa kisoissa Benzema on noussut kuitenkin Ranskan ykkösratkaisijaksi. Kolme maalia ja kaksi syöttöä kahdessa ensimmäisessä pelissä petasivat Ranskan tien jatkopeleihin. Tämän jälkeen meno on hyytynyt ja se voi myös olla ratkaisuasemassa joukkueen kohtalon kanssa. Liike on jähmettynyt viimeisimmissä peleissä, jolloin ei aukene edes tilaa keskikentän nousuille. Sulavasti liikkuva hyökkäysporukka takaisi vetopaikkoja Pogban ja Cabayen kaltaisille kaukolaukojille. Hitaasti soljuva peli ei myöskään sovi Benzemalle, joka on tottunut varsinkin Ancelottin Realissa kovatempoiseen vastahyökkäyspeliin, jossa hän on vahvempi. Pystyykö Benzema hilaamaan joukkuettaan mukanaan vaikean hetken yli? Hän ei ole juuri koskaan ollut sellaisessa tilanteessa. Häntä on ympäröinyt supetähdet joille hän tekee työtä. Nyt se työ olisi tehtävä itse. Saksa peli näyttää kuinka hyvin Ranska pystyy ylläpitämään positiivista ilmettään näissä kisoissa. Kaatuuko se Benzemaan vai kaatuuko hän muun joukkueen mukana ratkaisee ainakin jotain mitä hänestä tullaan muistamaan.