Rakenteiden jatkuvuuden puute vaivaa Spursia

Kun Rosicky sai hieman onnekkaasti pallon takaisin Tottenhamin boksin laidalla ja latasi sen takaylänurkkaan, katsoin pelikelloa ja huokaisin. Seuraavat 89 minuuttia taas summasi hyvin ne asiat, joita tästä kaudesta voi oppia.

Seura tarvitsee rakenteellista stabiliteettia

Sherwood on Tottenhamin yhdeksäs manageri samassa ajassa, kun Wenger on valmentanut Arsenalia. Levyn tapana on llut vielä repiä laivaa vastakkaisiin suuntiin jatkuvasti, joko vaihtamalla valmennusrakenteita taikka kokonaisvaltaisia valmennuksellisia näkemyksiä. Pragmaatikko valmentaja sekä modernitaktikko vaihtavat paikkaa vuorotellen. Toki nykypäivän huippujalkapallossa harva manageri saa pitkään istua peräsimessä heikoilla tuloksilla. Wengerin olemassaolo ei ole pelkästään Arsenalin stabiliteetin ydin, vaan koko hänen luoma seurarakenne, jossa jokainen sisään tuleva pelaaja tai akatemiasta nostettu juniori tietää mitä on pelata Arsenalissa.

Chelsean tapauksessa taas manageri on ollut jossain määrin alisteinen Abramovichin seurarakenteelle. Mourinhoa lukuunottamatta, pelaajat ja omistaja ovat ykkösmiehiä, ja manageri heillä töissä. Tämä on luonut ongelmia toki, mutta rahakas siirtopolitiikka sekä rungon avainpelaajien pitkä historia toteuttaa jatkuvuutta (Lampard, Terry, Ivanovic, Cole ja Cech). Entisiä huippusuorittajia on hitaasti korvattu uusilla tekijöillä (Joista Oscar, Hazard, Matic, Azpilicueta sekä Willian ovat suhteellisen nopeasti istuneet muottiin). Liverpoolin seikkailut Hodgsonin ja Dalglishin ajoivat joukkueen ulos kärkikamppailuista, mutta Rodgers sai rauhassa rakentaa uutta systeemiä. Liverpoolin siirtopolitiikka oli suhteelisen heikkoa aiempien managerian aikana, mutta joukkue pystyi suhteellisen hyvin pitämään runkopelaajansa tämän ajan, sekä lisäämään kriittisille paikoille uudet tekijät (merkittävät voitot on ollut Suarezin pysyminen, Lucasin nousu Meirelesin lähdettyä, Coutinho sekä Sturridge valmiina pelaajina). Manchester Citystä on vaikea sanoa, koska joukkueen materiaali on puolustuslinjaa lukuunottamatta (Komppany ja Zabaletta liigan parhaimpia, mutta muiden taso heittelee liikaa) liigan parasta ja kilpailee myös euroopan muiden kovien kanssa. Mancini kuitenkin rakensi hyvän perusrungon joukkueelle, jolla on hyvä balanssi. Seuraan myös tuotiin pitkänlinjan tekijä rakentamaan jatkuvuutta.

Tottenhamin nykyisessä, Harryn huippuajan, rungossa on enää jäljellä Lennon (taso ja lopputulos heittelee liikaa), Walker (epätasainen, eikä ratkaise laitapakkina otteluita), Kaboul (jatkuvasti loukkaantuneena, Dawson (aika jättänyt jo luottotopparin) ja Sandro (jota Harry ei edes tuntunut oikein arvostavan. Kaikki muut ovat käytännössä tulleet sisään viimeisten siirtoikkunoiden aikana. Tämä näkyy kentällä. Pelaajat eivät tunne toisiaan, eivät tiedä miten pitäisi toimia ja liikkua. Lopulta jatkuvasti vaihtuvat formationit ja taktiikat joko hidastavat peliä älyttömästi taikka ajavat heitä nopeissa liikkeissään toistensa sektoreille jolloin vaadittua pelin venyttämistä ja tyhjää tilaa taikka oikeanlaisia syöttölinjoja ei vain tapahdu. AVB tiukasti strukturoitu systeemi ei onnistunut pelaajamaterian hitaan ja yksinkertaisen pallonsiirtelyn vuoksi. Sherwoodin maaninen systeemi ei onnistu, koska kukaan ei oikeasti tiedä mitä pitää tehdä, jos vastaan astuu organisoitu puolustus.

Kesällä sisään tulee varmasti uusi manageri. Kuka hän on, vaikuttanee pitkälti parhaiden pelaaien kuten Lloriksen, Vertonghenin ja Sandron seurassa pysymiseen. Jos lähtöjä tapahtuu seuran kilpailullisen kyvyttömyyden johdosta, taikka pelaajan oman laadun puutteen vuoksi, ollaan taas tilanteessa, jossa korvaajia joudutaan hakemaan. Tällöin olisi hyvä, että mietitään runko uusiksi, nostetaan enemmän junioreita akatemiasta ja korjataan vain muutat kriittiset pelipaikat. Levyn haulikolla rahan ampuminen, on loputtava. TOP4 joudutaan unohtamaan toistaiseksi, ja annettava aikaa seuraavalle managerille useampi kausi rakentaa jatkuvuutta ja rakenteita, jotta jokainen liljanvalkoisen paidan päälleen vetävä pelaaja tietää mitä on pelata Spursissa.

Väärien aamunkoittojen seura

Harry nosti Spursin profiilia selvästi parissa kaudessa, kunnes alkoi spekulaatiot englannin maajoukkuepestistä. Sitten AVB, superlupaava jännittävä moderni manageri otti ohjat ja vei joukkueen debyyttikaudella piste-ennätykseen. Sherwood ei koskaan ollut ykkösvaihtoehto, mutta otteet ensimmäisissä  kuudessa pelissä näytti avanneen jotain lukkoja joukkueen sisällä. Cupin Arsenal tappio oli naivin taktiikan siivittämä, mutta myös hyväksyttävä. Otteet sekä Cityä, että Chelseaa vastaan sen sijaan tuotti samanlaiset peliesitykset kuin AVB:n Spurs. Pelin laatu oli valovuosia jäljessä, uskoa ei ollut mihinkään, ideat keskikentältä hyökkäykseen hitaita ja huonoja ja lopulta koko homma kaatui henkiseen romahdukseen.

Sherwood päätti Eurooppa liigan jatkuessa, että mennään Dniproon ottamaan suhteellisen vahvalla joukkueella voitto, jotta paluupeli kotona saataisiin levättyä. Samaan aikaan netin Spursblogistit pohtivat, että kannattaako taaskaan laittaa energiaa koko kilpailuun, jos se heikentää kisaa nelossijasta kotimaassa. Ratkaisuna oli tappio vieraissa ja heti sunnuntaina tappio Norwichia vastaan liigassa, vaikka avainpelaajia oli lepuutettu. Jotkut ajattelivat että voitto Dniprosta helpottaisi valmistautumista seuraavan kuukauden koville peleille, ja olisivat olleet valmiita uhraamaan Norwich pelin tuloksen. Toiset taas ajattelivat, että hylätään kilpailu ja keskitytään vain Norwich peliin. Molemmat osapuolet ajattelivat, että voitto ja tappio yhteensä olisi hyväksyttävä tulos. Sen sijaan tuli kaksi tappiota. Tämä kielii entisestään siitä, ettei Sherwood kaikesta positiivisesta ja innokkaasta epäteoreettisestä nostatuksesta huolimatta osaa valmistaa joukkuetta tärkeisiin peleihin.

Vaikka Cardiffista tuli voitto, tuli se myös kovan työn seurauksena. Yhtäkkiä helmikuun alussa tyhjentynt sairastupa on taas täyttynyt. Chelsea ottelu päättyi tilanteeseen, jossa toppariparina pelasi Vertonghen sekä Sandro. Dawson on varmasti poissa tämän viikon, Kaboul todennäköisesti saa pelioikeutensa takaisin myös sunnuntaiksi ja saa tietenkin pelata torstaina. Chirichesin jatkuvat loukkaantumiset rokottavat pahasti puolustuslinjaa, sillä Dawson on jo parhaat päivänsä nähnyt. Caulkerin myynti kesällä näyttää joka kierroksella entistä typerämmältä. Vaikka hän ei peliosaamiseltaan ole sen kummoisempi kuin Dawson, on hän myös todella paljon paremi siinä. Hän on tehnyt jo enemmän maaleja kuin koko Spursin toppariosasto yhteensä, toistuvasti kisaa kieroksittain parhaan puolustajan osa-alueilla kuten syötönkatkot, voitetut pääpallot, blokatut laukaukset sekä pallonpurut. Juuri sellainen pelaaja, jota täysin ilman johtavaa pelaava Tottenham tarvitsisi juuri nyt.

Nelossija on nyt menetetty tältä kaudelta. Mikäli otteet jatkuvat tätä vauhtia, joukkue voi jäädä ilman europelejä kokonaan ensi kaudella. Siksi nyt onkin noussut kyselyjä siitä, että pitäisikö yrittää sitten voittaa koko Eurooppa liiga. Dnipro voitettiin lopulta Adebayorin tahdolla. Riittääkö se Benficaa vastaan? Kuten viimeiset kaksi kautta olen sanonut aina näihin aikoihin, parasta olisi saada kausi jotenkin kunnialla suoritettua, jotta parhaimmat pelaajat jotenkin kokesivat järkeväksi jäädä seuraan.

Tuleeko Spursin peräsimeen ensi kaudeksi sitten Luciano Spaletti, Louis van Gaal tai Frank de Boer, toivoisin sitli Sherwoodin jatkavat seurassa linkkinä edustuksen ja akatemian välillä. Bentaleb on ollut hyvä esitys siitä, että seuran oma junioritoiminta on vahvaa ja monella tapaa olisi järkevämpää tukea sitä, kuin ostaa sadalla miljoonalla uusia pelaajia, joista vain Chirices on ollut loisto hankinta. Eriksenin taso on heitellyt, mutta on selvästi oikeanlainen pelaaja oikeassa vaiheessa kehitystä Tottenhamiin. Lamelasta ei voi sanoa vielä mitään. Sen sijaan Capoue on lähinnä ollut loukkaantuneena ja Chadli täysi pommi. Soldadosta voisi tulla vielä jotain oikealla valmentajalla, kuten myös Paulinhosta, joka näyttää usein siltä, ettei tiedä mitä pitäisi tehdä, vaikka on eitämättä lahjakas pelaaja.

Daniel Levyn pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan. Liverpoolin suurin onnistuminen viime kesän siirtomarkkinoilla oli selvästi Suarezin säilyttäminen ja viime kauden tammikuussa Coutinhon ja Sturridgen hankinnat. Levyllä on joko huonot scoutit, taikka ei halua luovuttaa omaa neuvotteluasemaansa oikeanlaisten pelaajien siirtojen yhteydessä, ja lähinnä ostelee jotain jonka saa helpolla ja vielä esittää sen jonain saavutuksena. Kaukana alkaa olemaan ne ajat, kun ikkunan viimeisenä päivänä sisään tuli Rafael van der Vaart.

Tämä viikko tulee ratkaisemaan pitkälti miten Spurs pelaa loppukauden: Benfica torstaina ja Arsenal sunnuntaina.