Levyn otettava osavastuu Spursin epäonnistumisesta

Seurasin ensimmäisen puoliskon eilistä cup-ottelua West Hamia vastaan. Ensimmäiset 20-25 minuuttia jaksoin olla innostunut siitä millä intensiteetillä Tottenham pelasi. Palloa pelattiin nopeasti keskikentältä hyökkäyspäähän, laitoja käytettiin, keskityksiä heitettiin boksiin ja vauhtia oli niin hyökkäys kuin prässipelissä. Ensimmäisen 45 minuuttia täyttyessä päätin lopettaa ottelun katsomisen sillä joukkue oli useista laukauksistaan huolimatta saanut vain yhden niistä kohti maalia. Tavallaan se vanha Spurs oli tullut takaisin mitä monet toivoivat. Villiä ja jännittävää, mutta samalla niin tajuttoman epätehokasta. AVB:n taktisesti taantuneeseen lateraalifutiksen verrattuna tämä oli toki yleisöystävällistä, lopputulos oli vain täysin sama.

Kulunut viikko on ollut yhtä mediamyllyä Tottenhamin ympärillä. Joka suunnalta tuntuu vuotavan erillaisia visioita siitä, että mikä oli todellinen syy Spursin epäonnistumiselle tällä kaudella. Olen ilmeisesti valikoinut Twitter-feediini toimittajia ja bloggareita, jotka ovat AVB myönteisiä. Näiden analyysien ja tietolähteiden perusteella kyse onkin Daniel Levyn epäonnistumisesta. AVB ei saanut pelaajia, jotka oikeasti halusi. Moutinhon piti korvata Modric jo 2012 elokuussa mutta Levy jäi painimaan siirtosummasta viimeiseen minuuttiin asti. David Villa oli jo tulossa kesällä mutta jotenkin Levy jätti hankinnan roikkumaan ja lopulta Villa oli toisen joukkueen pelaaja. Hulkia on myös väläytelty mutta kyseisen pelaajan hinta on jo ehkä Spurs-omistaja Lewisille jo liian iso.

Joka tapauksessa AVB:n todellinen pyrkimys näytäisi analyysien perusteella olleen peluuttaa 4-3-3 -systeemiä todellisilla maalejatekevillä nopeilla laitahyökkääjillä. Eriksenin tyyppisen kymppipelaajan hankinta tuli listalle vain siitä syystä, että pelaajamateriaali ei soveltunut haluttuun taktiikkaan. Townsend, Lennon, Sigurdson ja Chadli ei kykene olemaan tarpeeksi hyviä käännettyjä laitureita edes 4-2-3-1 -systeemissä. Tavallaan koko taktiikka kuihtui kasaan. Materiaalissa ei ollut ongelmia, vaan taktiikassa. AVB ei kyennyt muokkaamaan taktiikkaa pelaajien mukaan, vaan yritty työntää neliötä pyöreään reikään toistuvasti. Menestyneet ja hyvä valmentajat osaavat rakentaa taktiikan vahvuuksien perusteella. AVB:llä oli vain yksi suunnitelma, eikä mitään sen varalla, jos se epäonnistuu. Se oli AVB:n heikkous.

Mutta Spursin johtokunnan on otettava vastuu tästä. AVB palkattiin rakentamaan joukkueelle suunta ja identiteetti. Hankintoja yritetään nyt vyöryttää AVB:n niskaan. Mutta on vaikea uskoa hänen olleen niin naivi, ettei olisi esimerkiksi halunnut ratkaissut laitapakkiongelmaa kesällä Coentrao olisi voinut olla tarjolla, mutta Levy laski vain Bale rahoja. Tottakai AVB on hyväksynyt jokaisen pelaajakaupan, mutta tuskin osa näistä oli ne ensimmäiset vaihtoehdot. Levyn aikaisemmat bisnekset huomioon ottaen, on vaikea olla näkemättä Levyä toteamassa, että Moutinhoa et saa mutta voit valita vaikka Eriksenin ja Huddlestonen väliltä. Tarkoitan, että AVB todennäköisesti valitsi jokaisessa tilanteessa paremman vaihtoehdon monen pelaajan kohdalla, joista yksikään ei toteuttanut sitä todellista visiota.

Sherwoodin pelillinen idealogiaa on vaikea arvioida yhden ottelun perusteella. Se on vähintäänkin erillainen. Onko se parempi, riippuu puhtaasti siitä miten nopeasti joukkue omaksuu sen ja tuottaako se tulosta välittömästi. Tässä tilanteessa melkein täysin sama kuka joukkuetta valmentaa loppukauden. Hyvät vaihtoehdot on tarjolla vasta ensi mm-kisojen jälkeen. Pelkään pahoin, että koko kriisin suurin häviäjä on Erik Lamela, pelaaja josta oikeasti voisi tulla mitä vaan. Nyt hän on täysin ulkopuolinen: ei osaa kieltä, ei pääse edes kokoonpanoon ja ihmettelee varmasti miksi vaihtoi Rooman lämmön valtataistelujen ja bisnesjuonittelujen Pohjois-Lontooseen.

Levyn viikate heilahti - AVB ulkona

Villas-Boas oli pitkästä aikaan sellainen valmentaja, joka vaikutti hyvältä. Kokonaisvaltainen nuori visionääri, joka voisi viedä Tottenhamin seurarakenteeltaan ja pelitavaltaan nykypäivään ja siitä pidemmällekin. Projekti ei lähtenyt sitten käyntiin. Liverpool tappiota katsellessa, oli helppo nähdä taas kerran, että jokaisella osa-alueella oli ongelmia mutta vaikea oli enää ymmärtää mistä nämä ongelmat johtuivat. Alkukausi lähti käyntiin nykien uusien pelaajien ja taktisten epäonnistumisten vuoksi. Joulukukuuhun tullessa taktiset valinnat paranivat ja muutaman viikon näytti siltä, että transitiovaiheessa löydettäisiin jokin välimuoto, jolla pystytään pelaamaan. Materiassa ei pitäisi paperilla olla mitään vikaa, vaikkakin jotkin hankinnoista eivät ole potentiaaliinsa osunut. Mutta se, että viimekausien parhaat pelaajat hetkittäin näyttävät alasarjatason pelaajilta, on todella huolestuttavaa. Tämän tason pelaajilta luulisi löytyvän työetiikkaa vaikeina aikoina, mutta murskatappioissa Cityä ja Liverpoolia vastaan oli nähtäväsissä luovuttamisen mentaliteettia.

Joukkueteknisesti ongelmat ovat olleet selkeästi siinä, että Caulker myytiin, vaikkei Kaboul ollut vielä pelikuntoinen. Caulker on osoittanut Cardiffin paidassa, että pystyy hallitsemaan puolustuslinjaansa kovankin paineen alaisena ja paukuttanut hurjia tilastoja puolustuspelaamisessa. Dawson ei vaan pysty viime kauden sankaruuksistaan huolimatta ottamaan linjan johtajuutta haltuun. Toinen oli onneton Danny Rosen loukkaantuminen heti Assou-Ekotton lainaamisen jälkeen. Naughton ei ole osoittanut pariin vuoteen kykenevänsä pelaamaan tasaisesti edes luonnollisella pelipaikallaan, eikä Rose kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta ole vielä se valmis pelaaja, joka tämän tason joukkueessa voisi olla joka viikon avauksessa. Keskikenttä pakattiin myös liian samanlaisilla pelaajilla, jotka vuorotellen ovat huonossa pelivireessä tai loukkaantuneena, eikä aitoa rotaatiota ole edes saatu aikaiseksi. Ainoa ilo on ollut Holtbyn nousu viimeisen kuukauden aikana.

Edelleenkin kysymyksenä on sitten kuka ottaa vastuun loppukaudesta tai seuraavista vuosista. Chelsea sai Benitezin kaltaisen kokeneen ja menestyneen valmentajan hoitamaan kunnialla vuosi sitten kauden loppuun. Ketä tällä hetkellä olisi vapaana? Entä sellaisia, jotka haluaisivat hypätä isolla rahallakaan kriisiseuran puikkoihin? Peli-idealogiaan sopivia olisi tällä hetkellä ainoastaan Laudrup, jonka viehätys Walesissa on ollut laskussa tämän kauden tai Pochettino, joka tuskin lähtee Southamptonista. Todennäköisesti jostain puskista ostetaan ulos Juande Ramos -tyyppinen uusi epäonnistuminen. Celta Vigon Luis Enriqueta on uumoiltu, mutta mies epäonnistui Romassa täysin muutama vuosi sitten, eikä tarttunut huhujen mukaan Barcelonan pestiin, jota Villanovan sairastuttua uudestaan tarjotiin hänelle. Tim Sherwood todennäköisesti ottaa vastuulleen liiga cup -pelin West Hamia vastaan. Levy on todennäköisesti kyllä jo päättänyt vaihtoehtonsa ja käynyt neuvotteluja epävirallisesti jonkin aikaa, tuskin kovinkaan pitkään odotellaan ratkaisua.

AVB:n otteet vajaassa puolessatoista kaudessa ovat olleet ristiriitaisia. Pelilliset ongelmat ovat olleet aina näkyvillä, mutta silti Spurs saavutti viime kaudella valioliiga-ajan piste-ennätyksen, aloitti tämän kauden toiseksi parhaalla pistetuloksellaan ja on liigan paras vierasjoukkue. Kotijoukkueena toki pohjalla. Silti AVB:n otteluiden voittoprosentti oli 54, mikä on paras potkut saaneelta spursvalmentajalta sitten 1899. Potkut onkin ehkä merkki siitä, että mitkä Levyn ambitiot ovat. Paras valmentaja vuosikymmeniin ei vain ole näillä sijoituksilla tarpeeksi hyvä. Mitä seuraavaksi?

Kolme ottelua, seitsemän pistettä. Spurs kriisissä?

Murskaavan City tappion jälkimainingeissa totesin ystävälleni, että jos City johtaa puolen tunnin pelin jälkeen ottelua 2-0, maaleilla jotka tulivat puhtaasti puolustuksen organisoinnin sekoilusta, ei yhdenkään joukkueen voinut olettaa nousevan siitä. En nähnyt ongelmaa edes siinä tappion suuruusluokassa. Se oikeastaan vaan osoitti paremmin ne joukkueongelmat kuin niukka tappio olisi koskaan voinut. Tottenhamin maaliero oli joka tapauksessa huono, ja se johtui tehtyjen maalien vähyydestä, eikä niinkään päästettyjen maalien määrästä.

Kolme ottelua myöhemmin AVB on kehittänyt taktiikkaansa, ja vapauttanut pelaajiaan enemmän kurinalaisuudesta. Tämä on tuottanut kaksi tehtyä maalia jo seuraavissa kolmessa pelissä. Päästetyt maalit näissä otteluissa kuvastavat osittain sitä, että aktiivisuutta on lisätty, mutta myös sitä että puolustuslinjan loukkaantumisien vuoksi Tottenham ei ole voinut pelata koko kautta juurikaan parhaalla avauksellaan. Dawson toki on hetkittäin hyvä taistelija, mutta auttamattomasti liian hidas korkeaan linjaan. Sunderland pelissä eräänä hetkenä hän viittoili käsillään linjaa suoraksi ja nostamaan sitä. Muut puolustajat asettuivat toiveen mukaan ja nostivat linjaa, mutta Dawson jäi heti jälkeen muutaman metrin. Johtajuus löytyy, mutta oma tekeminen uupuu. Samaan aikaan Dawsonin ominaisuuksilla varustettu Steven Caulker myytiin Cardiffiin ja esimerkiksi Crystal Palacea vastaan tuotti viisi taklausta, viisi syötönkatkoa, kaksi blokattua laukausta ja masiiviset 19 pallonpurkua (tilastot F365: Numers and Stats).

Sarja on todella tasainen ja yllätyksellinen tänä vuonna. AVB on siinä mielessä ehkä missanut joitain mahdollisuuksia olla mukana jopa mestaruustaistossa, mutta suhteessa muihin joukkueisiin saanut kohtuutonta kritiikkiä osakseen. Mourinhon nykyinen Chelsea on heikoimmin kautensa avannut Mourinhon joukkue koskaan (30 pistettä 15 ottelusta). Moyesin ManUlla on kasassa 14 pistettä ja 15 maalia vähemmän kuin vuosi sitten Fergusonilla. Manchester Cityn vieraskunto on Southampton tasapelin jäljiltä edelleenkin onnetont. Joukkue on menettänyt johtoasemasta kahdeksan pistettä vierasreissuillaan tällä kaudella. Sen sijaan AVB Tottenham tuotti ennätysmäärän valioliigapisteitä viime kaudella, ja nykyinenkin kauden alku on toiseksi paras valioliigassa. Ainoastaan Arsenal on parempi vierasjoukkue kuin Tottenham tällä hetkellä. (F365: Numers and Stats)

Siinä, jossa viikolla pelattu Fulham ottelu vaati onnea ja yksilösuorituksia, oli Sunderland peli jo askel parempaan suuntaan. Tosin, jos pallo olisi viety pilkulle Sandron käsipallon seurauksena, tämän postauksen tunnelma olisi hyvin erillainen. Vaikkakin taas noustiin takaa voittoon, oli Tottenham todella huono maalin edessä. Ensimmäisen puoliskon staattisen siirtelyn jälkeen toisella puoliskolla joukkue sai varmaan ensimmäistä kertaa luotua jatkuvasti Defoen ja Paulinhon juoksujen myötä maalinteko paikkoja boksin sisältä. Defoella oli neljä laukausta ja Paulinholla kolme, jotka olisi pitänyt kaikki saada selkeästi maalia kohti. Kerrankin boksiin myös pelattiin sellaisia palloja, joita Soldado on odotellut jo kohta puoli kautta. AVB:n siirryttyä aitojen kärkien käyttöön, kentän koko leveys on vihdoin saatu käyttöön. Townsendin tulo vaihdosta vasemmalle laidalle tuotti heti tulosta.

Koko joukkueen pelistä uhkuu entistä enemmän itseluottamusta. Holtby pystyy pelaamaan todellisella intensiteetillä lähes koko ottelun. Hän osallistui kaikkeen, prässiin, rakenteluun, juoksuihin, läpisyöttöihin ja laukauksiin. Naughton pelasin selkeästi parhaimman pelinsä vasempana laitapakkina, vaikka hänen oikea jalkaisuutensa tuottaa edelleen ongelmia. Tämä mahdollisti Chadlin pelaamisen selkeämmin hyökkäyksen tukena, lihaksena olemisen sijaan.Chadlin hieno pudotus Walkerin vapaapotkusta Paulinhon tasoitukseen osoittaa sen, että miehen pääpelivoimaa pitää kyetä hyödyntämään erikoistilanteissa.

Seitsemän pisteen jälkeen vastaan tulee Liverpool, joka on tähän mennessä pelannut yli odotustensa. Gerrard ja Sturridge ovat toki loukkaantuneina, mutta Suarez näyttää olevan sellaisessa vireessä, että pystyy ratkomaan yksinään otteluita. Pelistä ei todellakaan tule helppoa. Mutta jos puolustuslinjaan saadaan parhaat mahdolliset miehet ja keskikentän pohjalle Sandro #beastmode'ssa, voidaan ehkä kyetä hillitsemään Poolin hyökkäyspelaamista. Torstainen Anzi-peli eurooppa liigassa, määrittänee jonkin verran sunnuntain kokoonpanoa. Mikäli joukkue pystyy tämän kaltaiseen peliin, olisi syytä saada Soldado takaisin. Tulevissa peleissä ei ole mahdollisuutta tuhlata tällaista määrää maalintekopaikkoja.

Härkäviikon liigakatsaus

Joulunpyhät ovat kiireistä aikaa englantilaisille seuroille. Nyt nekin, jotka eivät pelaa euroopassa, joutuvat pelaamaan kahta ottelua viikossa pitkälle kevääseen FA Cupin tullessa vielä mukaan kuvioihin. Joulun odotuksen starttaa keskellä viikkoa pelattava liigakierros. Kierroksella ei ole hegemoniapelejä juurikaan. Martinez vastaan Moyes voidaan ehkä lukea sellaiseksi, vaikkei yleensä Evertonin ja ManUn kohtaamisessa ole ollut kummoisia jännitteitä. Chelsea pelaa vieraissa Sunderlandia vastaan, ja kysyä voikin, että kuka tulee paikalle. Sunderland on ollut sekoiluistaan huolimatta välillä hyvä ja epäonnekas. Chelsea taas yhdessä ottelussa maaginen ja toisessa täysin kateissa. Newcastle on voittanut jo neljä ottelua putkeen, jatkuuko vire Swansean vieraana? Tottenham vierailee managerittoman Fulhamin vieraana. Ykkösjoukkueen päävalmentaja Meulensteen ottaa ohjat, ja voidaan arvuutella tuleeko heti takkiin, vai klassinen suoritustason ylinousu uudella valmentajalla.

Kiinitetään hetkeksi huomio tämän hetkisen top4:n suorituksiin, ja yritetään löytää joku mittari niille. 

Arsenal johtaa sarjaa neljällä pisteellä. Arsenal on pelannut 13 ottelustaan yhdeksän tämänhetkistä alakymmenikköä vastaan (71% pisteistä) ja tehnyt niitä vastaan 22 maalia (81% kaikista). Yläkymmeniköstä Arsenal on pelannut vieraissa vain ManUa vastaan, ottelun jonka hävisi. Kotivoitot Liverpoolista ja Tottenhamista näyttivät silloin paremmilta kuin nyt, kun molempien seurojen otteita on seurattu pidemmin. Southampton kaatui lopulta yllättäen helposti Borucin sekoilun seurauksena. Arsenal kohtaa joulukuusa vielä kotona Evertonin ja Chelsean sekä Manchester Cityn vieraissa. Muut tiukat ottelut sijoittuvat helmi-maaliskuulle, joka on ollut Arsenalille yleensä se hetki, jolloin pudotaan parissa viikossa kaikista mahdollisista pokaalikilpailuista, paitsi neljännen sijan pokaalista. Joulukuun tulos sekä tammikuun siirtomarkkinat määrittävät Arsenalin mahdollisuudet mestaruuteen.

Chelsea seuraa Arsenalia toisella sijalla. Joukkueella on ollut yllättäviä suoritusongelmia. Yhdessä ottelussa peli soljuu ja seuraavassa on vaikeata jopa saada aikaiseksi laukausta maalia kohti. Chelsean kärjet ovat tehneet joukkueelle liigamaaleja vuonna 2013 vain viisi kappaletta. Se ei ole hyvä merkki. Chelsea on pelannut 13 ottelustaan alakymmenikköä vastaan kuusi ottelua (59% pisteistä) ja tehnyt niissä 18 maalia (67% kaikista). Chelsean on voittanut vain kolme peliä (kaikki kotona) nykyisestä yläkymmeniköstä. Näistä yksi on huono vieraskuntoinen Manchester City, kompasteleva Southampton sekä kymmenikköön vasta viime kierroksella noussut Hull. Ilman Hullin nousua ja Chelsean onnekasta tasapeliä WBA:sta, olisi WBA yläkymmenikössä, jolloin Chelsea olisi voittanut vain kaksi nykyisestä yläkymmeniköstä. Vierasrintamalla Chelsea on hävinnyt Evertonille sekä Newcastlelle ja pelannut tasan Tottenhamin ja ManUn vieraana. Chelsea kohtaa välittömistä kilpailijoistaan joulukuussa Liverpoolin kotona ja Arsenalin vieraissa. Muuten Chelsean vaikeammat ottelut ovat ripoteltu tasaisesti, eikä kovinkaan pahaa sumaa tule muodostumaan.

Manchester City norkoilee kolmossijalla lähinnä maagisen kotikunnon vuoksi. Joukkue on tehnyt enemmän maaleja (29) kotona kuin yksikään muu joukkue yhteensä. Kaikissa kilpailuissa City on tehnyt 42 maalia 12 kotipelissä, joka on aivan tajuton luku. Ainakin, jos vertaa Cityn vieraskuntoon liigassa: vain kahdeksan tehtyä maalia kuudessa pelissä. City on pelannut alakymmennikköä vastaan seitsemän peliä (40% pisteistä) ja tehnyt niitä vastaan 17 maalia (46% kaikista). City näyttäisi pärjäävän keskivertoa paremmin siis yläkymmenikköä vastaan. He ovatkint voittaneet kotonaan Tottenhamin, Newcastlen, Evertonin ja ManUn sekä tietenkin nyt kymmenikössä majailevan Hullin (joka on ainoa joukkue, joka on päästänyt Etihadilla alle kolme maalia ottelun päättyessä 2-0). Vieraissa yläkymmeniköstä City on pelannut vain Chelseaa vastaan, häviten ottelun. Cityn vieraskunto on ongelma. Muutosta ei näillä näkymin nähdä. Joulukuussa City pelaa kotonaan toki Arsenalia ja Liverpoolia vastaan, jotka voivat olla haastavia otteluita. Vieraissa käyvät Southamptonin luona, jonka aktiivinen prässipeli voi häiritä Cityn jo haurasta vieraspelaamista. Cityn muut kovat pelit sijoittuvat kauden loppupuolelle maalis-huhtikuuhun, ja siihen mennessä on tietyt ongelmat voitu ratkaista, ja City voi marssia mestaruuteen.

Liverpool istuu vielä nelossijalla Hull tappiostaan huolimatta. Liverpoolilla on ollut suuria ongelmia kyetä pelaamaan samalla intensiteetillä kokonaisia otteluita. Joukkue onkin tehnyt 76% maaleistaan ensimmäisellä puoliskolla ja päästänyt 69% maaleistaan toisella puoliskolla. Kärkipari Suarez ja Sturridge on tehneet 64% Liverpoolin maaleista. Sturridge on loukkaantuneena ensi vuoteen asti. Tämä ei välttämättä ole ongelma. Hyökkääjien keskinäinen peli on hetkittäin olematonta, ja Coutinhon paluu pelikuntoon voi ainoastaan hyödyttää Suarezin peliä. Liverpool on pelannut otteluistaan alakymmenikköä vastaan seitsemän (79% pisteistä) tehden 18 maalia niitä vastaan (72% kaikista). Poolin kohdalla on jo hyvä huomata maali ja pistekeskittymät, mitkä voivat muodostaa kauden mittaan ongelmia. Mestaruustaistossa ei riitä vain heikompien lyöminen suurinumeroisesti, mestareidenliigapaikassa tosin se voi riittää. Olettaen että maalintekijät pysyvät pelikunnossa ja -vireessä. Yläkymmeniköstä Pool on voittanut vain ManUn kotonaan, maalilla joka tuli kulman jälkitilanteesta. Muut kohtaamiset ovat olleet vierastappio Arsenalille, sekä maalilliset tasapelit Evertonin ja Newcastlen vieraana. Toinen vierastappio tuli sopivasti Hullille viime kierroksella, jonka myötä Hull nousi yläkymmenikköön. Liverpool pelaa joulukuussa kilpailijoistaan Chelsean, Manchester Cityn  ja Tottenhamin vieraana. Vaikea pyhäruuhka voi merkata Liverpoolin suunnan kohti loppukautta. Muut yläkymmenikön ottelut jakaantuvat pitkin loppukautta.

Nelikkoa määrittelee seuraavat kysymykset:

• Miten Arsenalin itseluottamus kestää oikeasti kovissa peleissä, jotka määrittävät mestaruustaistoa?
• Pystyykö Chelsea tarpeeksi tasaiseen pelaamiseen, jotta voi kilpailla mestaruudesta?
• Saako Manchester City vieraskuntonsa samalle tasolle kuin kotikuntonsa?
• Miten Liverpool selviää hyökkäyspään loukkaantumisista? Sekä keskiinäisistä peleistä top4-kandidaattien kanssa?

Jos tehdään pikaisesti sama herkkyysanalyysi Tottenhamille, voidaan todeta Tottenhamin pelanneen alakymmenikköä vastaan kuusi ottelua (71% pisteistä), häviten ainoastaan West Hamille, joka Hammersin nykykunnolla näyttää pelkästään nololta. Näissä otteluissa Spurs on tehnyt seitsemän maalia (64% kaikista). Yläkymmenikköä vastaan tuloksena on kotona voitto Hullista sekä tasapelit Chelsean ja ManUn kanssa. Vieraissa tasapeli Evertonin vieraana sekä tappiot Arsenalia ja Manchester Cityä vastaan. Joulun alla Tottenham pelaa ainoastaan Liverpoolin kotona ja Newcastlen vieraissa. Uudenvuodenpäivänä kohdataan ManU jo toistamiseen. Tottenham on pelannut koko yläkymmenikön maaliskuun loppuun mennessä, joten ns. run-in on tänä vuonna helpompi. Jos joukkue selviää kunnialla joulukuusta ja tekee tarvittavat hankinnat tammikuussa, voi mahdollisuus top4-sijoituksella palata. Erona nykyiseen ylänelikkoon, joiden sijoitus ehkä hieman vääristää pelillisiä tuloksia, Tottenham on aidosti ollut huono, ja suunta voi olla vain ylöspäin. Otteet ManUa vastaan osoittivat, että Spurs pystyy henkisesti nostamaan tasoaan ja pelata uskaliaammin saaden tuloksiakin. Tämän viikon ottelut Fulhamia ja Sunderlandia vastaan ovat pakkovoittoja, ja hyvä tulos ensi viikolla Liverpoolia vastaan voi kääntää joukkueen kurssin.

AVB muuttaa taktiikkaansa rohkaisevalla tuloksella

ManUn hakatessa Leverkusenia 5-0 vieraissa viikolla, oli helppo uskoa, ettei Tottenhamin kausi vielä saisi kaivattua suunnan muutostaan. AVB yllätti tekemällä usean vaihdon avaukseen ja samalla muuttaen taktiikkaa ja pelisysteemiä. Aluksi näytti, että pelattaisiin normaalia 4-2-3-1:stä Dembelen ottaessa kymppipaikan, Paulinhon ja Sandron ankkuroidessa. Ensimmäisen puoliajan edetessä tuli selväksi, että AVB peluuttikin eräänlaista 4-4-1-1:stä, jossa Paulinho oli suoraan Soldadon alla tukihyökkääjänä. Samalla peliä levitettiin rajusti käyttämällä kerrankin oikeita laitureita oikeilla pelipaikoillaan. Chadlin esitykset vasemmalla olivat hänen parastaan tällä kaudella, vaikkakin kehitystä vielä tarvitaan. Lennon sen sijaan pisti Evran ongelmiin jo alussa muutamaan otteeseen.

Walkerin vapaapotkusta tullut maali tuli tärkeässä vaiheessa, tosin ehkä helpostikin, sillä ManUn hyppäävän muurin alta maalin mennyt veto, olisi helposti katkottu. Tottenham pääsi vihdoin pelaamaan kaipaamaansa prässipeliä sekä vastahyökkäyspeliä, johon kokoonpanon pelaajat soveltuivat oivallisesti. Soldado pelasi huomattavasti paremmin ja aktiivisemmin alkuun. Pelasi itsensä avopaikaan ohjaamalla nopean pystypallon Paulinholle, joka pisti miehen yksin läpi oikealta. Ainoastan Pavluychenkomainen ratkaisu yläkatsomoon oli pettymys. Hetkeä myöhemmin Soldado pelasi Lennonin yksin läpi, jonka veto meni suoraan kohti ManU veskari De Gea:aa, eikä Lennon saanut löydettyä takatolpalla väijyvää Paulinhoa saatua torjunnasta pallon takaisin itselleen. Sitten Walker Jonjo Shelveyn -tyyliin järjesti Rooneylle avopaikan pudottamalla Valencian keskityksen suoraan Rooneyn jalkaan.

Toisella puoliajalla mentiin ensin ManUn viedessä peliä, Chiricesin ja Sandron katkoessa ratkaiseviä syöttöjä ja taklaamassa kovaa mutta oikein. Sandron eurogoal ylänurkkaan toi Spursin taas johtoon, mutta vain pari minuutta myöhemmin Lloriksen virhearvioinnin tuloksena Wellbeck kaatui nurmen pintaan ja pallo vietiin pilkulle. Peli oli sen jälkeen täysin avoin. Kumpi tahansa pystyi voittamaana ottelun ja loppua kohden Tottenham sai vapaapotkuja ja kulmia ja ManU pelaajat väsyneinä keltaisia kortteja. ManUn rikkeistä vihellettiin hyvistä asemista kahdeksan vapaapotkua Tottenhamille. Pitkästä aikaa näytti siltä, että Spurs on saanut vireensä takaisin, ja mitä parasta vauhtinsa. Palloa siirrettiin pelottomasti ja nopeasti hyökkäysalueelle ja aikaan saatiin vaarallisia tilanteita ja prässin avulla hyvää painetta.

Vaikka tasapeli ehkä oli hyväksyttävä tulos tästä ottelusta, oli kuitenkin ikävää nähdä ManUn molempien maalien johtuvan puolustusvirheestä, eikä heillä muuten ollut kovinkaan vaarallisia tilanteita tai pitkäkestoista pommitusta Spursin boksiin. Myös hyökkäyspään impotenssi on edelleen vallitseva ongelma. Soldadon itseluottamus on varmasti heikko tällä hetkellä, ja hän tarvitsee kipeästi pelitilannemaalin tai useamman, saadakseen uskonsa takaisin. Keskityksetkin ovat enimmäkseen heikkoja, ja erikoistilanteista yleensä saadaan veto aikaseksi ekaan mieheen taikka hävitään pääpallo. Mutta mikä tärkeintä, joukkueen tahto oli aivan toista luokkaa. Jopa monta ottelua täysin sumussa pelannut Dembele näytti heränneen Tromsön pakkasessa, jossa meinasi vaihdosta tullessaan tehdä kaksi maalia muutamassa minuutissa, ainoastaan tolpan estäessä toisen osuman. Mutta hän jatkoi esityksiään hyvin tähän peliin ja antoi Paulinholle aidon mahdollisuuden pelata ylempänä hyökkäyksen tukena, jotain mikä on tällä kaudella tehnyt Spurssista lähes poikkeuksetta vaarallisemman.

Seuraavat kaksi viikonloppua käytetään vieraskiertueella ensin Fulhamin vieraana ja sitten Sunderlandin. Paperilla kaksi helppoa peliä, joista voitot ovat pakollisia tässä vaiheessa kautta. Tällaiset ottelut ovat tosin edelleenkin arvelluttavia Tottenhamin kannalta. Näistä pudotetaan pisteitä joka kausi. Onneksi sentään Eurooppa Liigan lohko on jo voitettu ja viimeinen kotipeli Anzia vastaan voidaan käyttää puhtaasti harjoitteluun ja b-joukkueen testaamiseen.