AVB ja vertical football

Viime kauden piti olla välikausi, minkä aikana AVB saa aloittaa joukkueen rakentamisen oman näköisekseen. Tätä hän ei oikein saanut tehdä Chelseassa, ei sillä etteikö olisi kyennyt ostamaan niitä pelaajia, joita taktiikka vaati, mutta seuran sisäiset voimahahmot harasivat vastaan, eikä nuori mutta lupaava valmentaja kyennyt hallitsemaan itseään marginaalisti nuorempia supertähtiä.

Tottenhamin kausi sujui suhteellisen samalla pelityylillä kuin Redknappin alaisuudessa. AVB oli ymmärtänyt, ettei uutta systeemiä kannattanut ajaa yli-innokkaasti sisään, varsinkin kun Levyn tyylin mukaisesti joukkueen lopullinen runko oli auki vielä elokuun loppuun asti. Pelattiin siis 4-2-3-1:stä.

Puolustuslinjaa rotatoitiin rajusti viime kaudella. Ainoastaan Walker aloitti jokaisen pelin oikeana laitapakkina. Toppareina rotatoivat Kaboulin loukkaantumisen jälkeen Gallas, Dawson, Caulker ja Vertonghen. Vertonghen vaihteli myös pitkin kautta vasemman laitapakin paikkaa Assou-Ekotton sekä Kyle Naughtonin kanssa.

Keskikentän dynaaminen kaksikko oli puoleen väliin kautta Sandro ja Dembele. Sandron loukkaannuttua paikan otti Parker ja vaihtomiehinä varsinkin loppukaudesta Livermore, Carroll sekä Holtby.

Hyökkäyskolmikossa aloitettiin Bale vasemmalla, Lennon oikealla ja Dempsey keskellä. Sigurdson tuli pääsääntöisesti vaihdosta. Balen aloitettua siirtymistä enemmän pelin keskiöön peluutti AVB laidoilla jotain aina kolmikosta Lennon, Dempsey ja Sigurdson, Holtbyn saadessa muutaman startin sekä jämäminuutteja.

Kärjessä aloitti Defoe suurimman osan ajasta, Adebayorin muutaman kerran esiintyessä kentällä samaan aikaan tai aloituksesta käsin.

Defoe toteutti yllättävän hyvin AVB:n vaatimaa prässipeliä ja usein seurasi pallonmenetyksen jäljiltä vastustajaa omalle puolusalueelle asti. Adebayor taas oli aivan liian laiska tähän, vaikka muuten olisi ollut teknisesti parempi yksinäinen kärki systeemiin, sillä ideana on saada pallo riistettyä vastustajalta ja siirtää se nopeasti hyökkäysalueelle. Defoe ei taas pärjää tällaisessa hold-up pelissä fysiikkansa ja pelityylinsä vuoksi. Bale yritettiin aluksi laittaa kymppipaikalle tai jopa tukikärjeksi, tekemään tätä työtä, mutta ongelmana oli samantien hyökkäyskolmikon epäbalanssi. Kymppipelaajan olisi pitäny kyetä jakamaan pallo Balelle laitaa. Nyt tätä vaihtoehtoa ei ollut ja peliä ei saatu levitettyä ollenkaan, kun vasemmalla laidalla ei pelannut juuri koskaan luonnollisesti vasenjalkaista pelaajaa. Onko sitten ihme, että Bale omaksuttuaan taitonsa, alkoi itse tekemään maaleja.

Mitä tämä uusi kausi tuo tullessaan? Vaikkakin Espanyol pelissä pelattiin vielä 4-2-3-1 taktiikalla, antoi se hyvää viitettä siitä minkälaisella sykkeellä AVB haluaa ns. vertical footballinsa toimivan.

ESPN FC:n kolumnissaan Michael Cox sanoo AVB:n pelaavan tarkoituksenmukaista hyökkäävää jalkapalloa, jonka tarkoituksena on saada pallo nopeasti vastustajan päätyyn. Cox erottaa tällä AVB:n hyökkäävän tyylin Brendan Rodgersin Liverpoolin pseudo-Barca maisen pallonhallintapelistä. AVB:lle pallonhallinnalla ei ole itseisarvoa, ellei se johda maalintekotilanteeseen. Cox myös argumentoi, että AVB:n Porton menestyksen taustalla oli voimakkaiden ja nopeiden keskikenttäpelaajien ja hyökkääjien, kuten Radamel Falcaon, puhdas voima, jolla vastustajan puolustus jyrättiin, ennen kuin se ehti organisoitumaan. Tällä on ratkaiseva ero tiki-taka jalkapalloon, ja tyylissä voidaan nähdä viitteitä Jose Mourinhon vastahyökkäys jalkapalloon, jota hän toteutti Chelseassa ensimmäisellä kierroksellaan, vaikkakin AVB:n taktiikka on astetta esteettisempää.

Hankinnat tukevat tätä Coxin analyysiä. Lopulta, kun siirrytään 4-3-3 -taktiikalla pelaamiseen. Pohjakolmikon muodostaa Paulinho, Sandro ja Dembele, joista kaikki kykenevät taklaamaan, rakentamaan peliä ja itse viemään palloa hyökkäysalueelle. AVB käyttää todennäköisesti inverted wingereitä, eli luonnollisen jalan pelaajan käyttämistä vastakkaisilla laidoilla. Olettaen, että Bale jää, hän pelaisi oikealla, Soldado keskellä ja oikealla Chadli taikka Townsend.

Avaus kaudella 2013-14?

Viime kauden yksiä ongelmia oli, varsinkin Sandron loukkaantumisen jälkeen, että vaikkakin Parker kykeni vielä voittamaan palloja, hän ei suojannut puolustusta yhtä hyvin, ja Tottenham päästi vastustajan laukomaan ns. ykkössektorin paikoilta eniten kertoja koko top-6:sta. Parkerin pelinrakentelu oli myös hidastunut rajusti aikaisemmasta vuodesta. Olimme toki kaikki jo ihailleet Parekin kauniita 180-asteen kääntelyä aiemmalla kaudella, mutta jotenkin tällä kertaa hän ei ollut enää kovinkaan tehokas asian kanssa. Oliko sitten osa ongelma siinä, että Dembele ei ollut Modric. Vanha jako oli, että Parker taklaa ja antaa pallon Modricille. Jostain syystä tämä pelijako ei toiminut enää. Ajoittain tuntui, ettei Demebele uskaltanut lähteä pallon kanssa nousemaan omaan tyyliinsä, aivan kuin ei olisi luottanut siihen, että Parker hoitaa tilanteen, mikäli pallo menetetään. Loppukaudesta nähtiinkin hämmentäviä tilanteita, joissa Parkerista tuli Demebelen sijaan se box-to-box pelaaja, sillä erotuksella, ettei hän kyennyt jakamaan hyvää syöttöä enää puolustuksen paineessa, taikka kyennyt tekemään maalia, vaikka tilaa olisi ollut.

Tässä määrin AVB:n hakema nopea siirtyminen hyökkäykseen ei toiminut. Vastustaja ehti organisoitua, omat pelaajat olivat nousseet jo hyökkäysalueelle ja ruuhkauttaneet sen. Yhtäkkiä hyvää syöttölinjaa ei enää löytynyt ja jouduttiin pyörittämään palloa laidalta toiselle keskiympyrän kautta. Tämä tietenkin epämotivoi pelaajia, jotka pallonriistosta lähtien aloittivat kovan pystyjuoksun. Huddlestone auttoi äärimmäisen paljon tässä, sillä Modricin lisäksi hän on ollut yksiä parhaimpia pystysyöttöjen sekä puolenvaihtojen tuottaja joukkueessa. Ainoa ongelma oli, että hän ei kyennyt taklaamaan, eikä kunto kestäny vastahyökkäyksen puolustamista. Cox epäilee vielä artikkelissaan, ettei tätä syöttöaspektia ole mietitty tarpeeksi. Jonkun keskikentän kolmikosta pitäis kyetä ottamaan myös tämä rooli. Siinä missä Dembele ja Paulinho ovat vahvoja box-to-box pelaajia, pitäisi Sandron ottaa tämä rooli. Holtby ilmaisi halukkuutensa viime kaudella, että kokisi omakseen paikkansa alemmalla keskikentällä. Hän ja Tommy Carroll toisivat hyvää luovuutta alempaan pelinrakenteluun. Kuinka valmiita nämä juniorit ovat merkittävään rooliin, on vielä kysymysmerkki.

Kaikesta huolimatta, vaikka Bale lähtisi joukkueesta, on meillä jokaiselle pelipaikalle melkein kaksi vaihtoehtoa, jotka joko korvaavat lähes suoraan, taikka sitten nyanssieroillaan muuttavat taktiikkaa. Tätä ihailin aikoinaan Mourinhon vanhassa Chelseassa. Mourinhon uudessa Chelseassa sen sijaan tuntuu olevan ainoastaa viisi oikeata laitahyökkääjää. Mikäli Levy saa järjestettyä topparitilanteen kuntoon, on joukkue suht valmis. Ajaxin Toby Alderweireldia on huhuttu. Tämän hankinnan jäljiltä joukkueessa pelaisi neljä Belgialaista. Toiveena olisi omasta puolestani viimeaikaisten esitysten puolesta, että Danny Rose ottaa vasemman laitapakin paikan. Tämän lisäksi Adebayor tai Defoe tulisi saada myydä ja tilalle saada joku nälkäinen nuori kärki. Omapoika Harry Kane on lahjakas, mutta ei vielä valmis. Realin Alvaro Morataa on huhuttu. Espanjan U-21 hyökkääjä ja viimeisten nuorten kisojen maalikuninkaan hankinta olisikin hienoa, mutta käytännössä tarkoittaisi, että Balesta luovuttaisiin toiseen suuntaan.