Hiljainen siirtoikkuna tuskin tuo Spursille apuja

Tottenham on ollut viimeaikoina kovin, no, Tottenham. Kauden kovin esitys oli Valioliigaa johtanutta Chelseata vastaan, jonka jälkeen otteet heikkenivät uudestaan. Palacea ei kyetty johtoasemasta huolimatta hoitamaan. Sama koski FA Cup -pelissä Burnleytä vastaan (joka meni uusintaan) ja nyt viime viikonloppuna samaisessa cupissa Leicesteriä vastaan. Itse toivoin Leicesterin tasoitusmaalin kohdalla, että Spurs putoaa FA Cupista, koska ottelumäärää ei tällä materialla voi enää lisätä. Kiireinen Cup-kimara on tehokkaasti osoittanut, ettei Tottenhamin suhteellisen pätevän ykkösavauksen jälkeen löydykään sitä syvyyttä.

 

Spursin fyysistä ilmettä ja mentaliteettia kehuttiin kovasti marraskuulta aina Sunderland voittoon asti. Tottenhamin tämän kauden 11 voitosta peräti seitsemän on päättynyt 2-1. Neljäsosa maaleistakin on tehty viimeisen vartin aikana. Marraskuussa kammettiin kolmessa ottelussa tappioasemasta voittoon. Joulukuussa asetelma kääntyi. Tottenham avasi maalilla mutta vastustaja palautti pelin tasoihin ennen Spursin voittomaalin tekoa. Palace tappio olikin vasta kauden toinen peli, jonka Tottenham hävisi tehtyään ensin maalin (edellinen oli Newcastle-tappio lokakuun lopussa). Se kertoo jotain hyvää tahdosta. Mutta valitettavan usein jouduttiin turvautumaan viime hetken yksilösuorituksiin. Muuten tasapelisarake olisi paljon suurempi kuin neljä ja sijoitus taulukossa todennäköisesti keskikastissa.

 

Uloskäynnillä alkaa olemaan jonoa. Étienne Capoue ei näemmä millään pysty ottamaan puolustavan keskikentän rooliansa haltuun. Puolustussuuntaan tapahtuu liikaa nukahtamisia, jota muutenkin hauraasti pelannut puolustuslinja ei kestä. Pelin avaaminen on myös liian staattista. FA Cupissa ongelma korostui, kun kolmen keskikenttälle Capouen rinnalle asettuivat Paulinho ja Mousa Dembélé. Molemmat ovat enemmän voimapelaajia ja pallonhallinnan säilymiseen pyrkiviä pelaajia, jotka joko antavat helpon sivuttaisen syötön taikka yrittävät painia pallon hyökkäyskolmannekselle. Näin edelleen korostuu se staattisuus mitä Tottenhamilla on ollu viimeiset pari kautta syvällä puolustavia joukkueita vastaan. Paulinho on sentään näyttänyt hieman virkoamisen merkkejä mutta Nabil Bentalebin ja Ryan Masonin itselleen ottamaan keskikenttään tulee olemaan vaikea päästä loppukaudella. Hyökkäyspäästä olisi uloskäynnille hyvä saattaa ainakin Aaron Lennon, joka ei koskaan saavuttanut potentiaaliaan, eikä oikein tunnu muutenkaan istuvan nykyiseen pelisysteemiin. Emmanuel Adebayorin sopimus päättyy kesällä, joten hänen kohdalla ei ole kiire. Näyttäisi myös siltä, että Roberto Soldadolle ei kannata kolmatta kautta enää tarjota, vaan yrittää myydä, kun korvaajat on selvillä.

 

Mauricio Pochettino on kunnostautunut nuorten ja nälkäisten pelaajien kouluttajana ja saanut hyviä tuloksia heidän kehityksestään tällä kaudella. Vaikka Sherwood oli se, joka nosti Bentalebin ja Harry Kanen joukkueseen, on heidän peli-ilmeensä ollut huimasti nousussa tällä kaudella. Jopa Andros Townsend on yhtäkkiä kunnostautunut kylmänä viimeistelijänä pilkulta. Kaikki hänen viisi maaliansa tällä kaudella on tulleet rangaistuspotkusta. Milloin Tottenhamilla viimeksi oli pelaaja, joka laukoi onnistuneesti viisi rankkaria putkeen? Vahvistuksen kannalta kuitenkin tärkeimmät paikat ovat keskushyökkääjä, laituri, keskikentän pohja ja keskuspuolustaja. Näillä eväillä Tottenham voisi hyvinkin kisata vielä kolmessa kilpailussa loppukauden. Hiljainen siirtoikkuna tosin näyttää jo siltä, ettei yksikään suurseura tee mitään hankintoja, joten karuselli ei lähde käyntiin.

 

Tarpeet olisivat siis:

 

Keskushyökkääjä: tammikuun huhuissa on väläytelty Burnleyn Danny Ingsiä, joka sopisi ikänsä vuoksi Pochettinon kasvatusperiaatteisiin. Pelaaja olisi suhteellisen halvalla ostettavissa kesällä loppuvan sopimuksen vuoksi. Tottenham oikeastaan tarvitsisi sellaisen pelaajan, joka Soldadon piti olla. Valmis, kokenut ja tuloksellinen. Toinen vaihtoehto oli Matteo Destro Romasta. Destro ei mahdu oikein Roman kärjettömään 4-3-3:n niin kauan kuin Francesco Totti pelaa vielä mutta on ollut suhteellisen tehokas aina, kun on kentälle päässyt. Nyt näyttäisi hänen osoitteensa olevan kuitenkin Milanossa. Yllättävä veto voisi olla Marseillesin André-Pierre Gignac, joka on pelannut tyydyttävästi viimeiset puolitoista kautta. Mutta 29-vuotiaana vaarana jäädä vain uudeksi Soldadoksi. Kesän ikkuna huomioiden kova veto olisi houkutella Lyonin Alexandre Lacazette, joka takoo tällä hetkellä maali per matsi tahtia Ranskan pääsarjassa. Vastassa olisi kuitenkin monet ykkösseurat euroopassa sekä kovana neuvottelija tunnettu Lyonin puheenjohtaja Jean-Michel Aulas. Tosin Spursin oma egoisti, Daniel Levy pyyhki hänellä pöytää Hugo Lloriksen hankinnassa. 

 

Laituri: kauden yksiä menestyjiä ollu Nacer Chadli on toistaiseksi pois kuvioista hänen isänsä kuoltua yllättäen. Lennonin aika on jo ohi, joten jäljelle jää ainoastaan Townsend ja Erik Lamela pelaamaan laitatontteja. Lamelakin vasta tekee paluuta loukkaantumisesta. Tämän vuoksi Pochettino on kokeillut paluuta kahden kärjen systeemiin, jossa Christian Eriksen on ottanut laitatontin (kuitenkaan siellä juuri oleilematta) ja Kanen pelatessa sitten toisen kärjen alla valuen laitasektoreille. Tämä on loppupeleissä epätehokas taktiikka, joten pelipaikalle tarvitaan kiireesti täytettä. Dnipron Yevhen Konoplyanka on ollut otsikoissa viime päivinä ja voisi olla oiva hankinta. Roma on kuulema jo saanut sovittua siirrosta ukrainalaisseuran kanssa mutta pelaaja odottaa Valioliigan kutsua. Evertonin Kevin Mirallasia on myös kosiskeltu mutta seura tuskin on myymässä avainpelaajansa vaikealla hetkellä. Besiktasista on kyselty turkkilaislaituria Gökhan Töreä mutta seura on kieltäytynyt tarjotusta summasta. Mikäli tilanne ei parane, voisi Pochettino jopa testata reserveissä vaikuttavaa entistä Barcelona-junnua Cristian Ceballosia.

 

Keskikentän pohja: Capouen, Dembélén ja Paulinhon pelien kehityksen ollessa jäissä, jää tontille ainoastaan Mason, Bentaleb ja Benjamin Stambouli. Jälkimmäinen näyttää hankitun siksi, koska Southampton ei suostunut luopumaan Pochettinon ykköstoiveena olleesta Morgan Schneiderlinistä. Stamboulia ei vielä voi flopiksi kutsua ja hän on hetkittäin näyttänyt positiivisiakin otteita. Aika on vielä hänen puolellaan. Mutta loukkaantumisten vuoksi pelipaikalle ei oikein ole kunnon kakkosvaihtoehtoa. PSG:n lupaus Adrien Rabbiottia huhuttiin lainalle aiemmin, mutta kiinostus on nähtävästi kuivunut kasaan. Markkinoilla ei tällä hetkellä oikein ole selvää kohdetta, joten tämän pelipaikan vahvistus todennäköisesti menee kesälle.

 

Keskuspuolustaja: kauden alussa vanhasta kaartista Younes Kaboulista tehtiin Spursin kapteeni ja Jan Vertonghenin heikot otteet edellisellä kaudella sai miehen jäämään joukkueeseen. Edellisen kauden hankinta Vlad Chiricheș ei kyennyt kehittymään vaaditusti Valioliigan tempoon ja uskaliaasta palloa pelaavasta topparista tuli liian usein vaarallinen lähinnä omaan päähän kenttää. Nuori lupaus Eric Dier tuotiin tulevaisuutta varten ja joutuikin loukkaantumisten vuoksi nopeasti tositoimiin. Sisään tuotiin vielä Federico Fazio, jonka piti varmistaa että syvyyttä löytyy linjasta. Tässäkin tapauksessa viimeksi mainittu pelaaja oli lähinnä hankinta, koska ykkösviahtoehdot eivät toteutuneet. MM-kisojen aikana oli jo huhuja, että mainio meksikon maajoukkuetoppari Héctor Moreno on Pochettinon toiveissa. Hän kuitenkin loukkaantui, joten Pochettino siirsi toiveensa entiseen seuraansa Villarealiin ja maamieheensä Mateo Musacchioon. Levyn painiessa liikaa rahasta, jäi hankinta tehtyä. Chiricheș ja Kaboul todennäköisesti poistuvat viimeistään kesällä joukkueesta ja Dier on näyttänyt hyviä otteita viime aikoina, joten vahvistusta tuskin tehdään tässä ikkunassa.

 

Siirtoikkuna sulkeutuu vasta toinen päivä helmikuuta. Levyllä voi hyvin olla takataskussa muutama idea, joita kaikessa rauhassa tutkitaan. Edelleenkin uskon, että mikäli Tottenham hoitaa itsensä Liiga Cupin finaaliin ja pysyy sarjataulukon vauhdissa mukana voittamalla lauantaina West Bromwichin, saattaa Levy nähdä mahdollisuuden glooriaan tällä kaudella ja investoida joukkueeseen. Mikäli toinen näistä tavoitteista ei toteudu, voi hän hyvillä mielin säästää hankinnat ensi kesään ja nähdä tämän kauden transitiona. Tosin ilman mestareiden liigaa, on vaarana että Vertonghen, Lloris ja Eriksen voivat hakeutua toisiin kuvioihin.

Liiga Cup voi tuoda pokaalin Lanelle

Helmikuun 24 päivä 2008 Tottenhamin pelaajat astuivat Wembleyn nurmelle kovana altavastaajana kovassa vireessä ollutta Chelseata vastaan. Chelsea oli sillä hetkellä ollut tappioton kaikissa kisoissa sitten joulukuun puolivälin ja voittanut Tottenhaminkin tammikuun alussa rutiininomaisesti 2-0. Spursin kausi oli alkanut heikosti Martin Jolin alaisuudessa ja tilalle oli kovalla rahalla hoidettu Sevillan Juande Ramos. Spursin kausi päättyi pokaaliin, sitä myötä eurooppaan ja kohtuulliseen liigasijoitukseen. Seuraavalla syksynä Ramos sai lähteä, kun Spurs oli avannut kautensa huonoiten sitten Titanicin uppoamisen. Kuitenkin ennen sitä kapteeni Ledley King sai kantaa pokaalin White Hart Lanelle. Ottelu alkoi tutuissa tunnelmissa, Drogban laittaessa 37. minuutilla vapaapotkun sisään. Hyvin kurinalaista keskikentän hallintaan perustunut puolustuspeli piti Chelsean kiinni voitossa pienestä marginaalista huolimatta. Kuitenkin laitapakki Wayne Bridgen käsipallo 68. peliminuutilla päästi Dimitar Berbatovin kylmän viileästi tasoittamaan ottelun. Chelsea ei saanut aikaiseksi viime hetken voittoa, joten ottelu siirtyi jatkoajalle. Vain kolme minuuttia oli kulunut jatkoaikaa, kun Jonathan Woodgate puski Jermaine Jenasin vapaapotkusta Tottenhamin johtoon. Ensimmäinen yrityksen Chelsean maalivahti Peter Cechi torjui refleksillä, mutta takaisin kohti Woodgatea, joka Shefkimäisesti toimitti klyyvarillaan pallon verkon perukoille. Muistan ottelun lopputunelmat elävästi, ja kuten usein kun Tottenham tekee aikaisin maalin, on loput minuutit yhtä tunteiden vuoristorataa ja sydänkohtausta toisensa perään. Tällä kertaa kuitenkin Spursin puolustuslinja kesti.

Joukkueesta, joka sinä iltana avasi Wembleyllä, ei ole jäljellä enää kuin yksi pelaaja, Lennon, jolla ei ole ollut juurikaan asiaa avaukseen viimeiseen kahteen kauteen. Chelsean porukasta sen sijaan Essien, Lampard, Mikel, Terry ja Cech esiintyivät viime kaudella vielä Chelsean paidassa ja sinä päivänä kärjessä häärännyt Drogbakin on tehnyt paluun. Seitsemän vuotta sitten tämä ryhmä oli vielä parhaassa iässä valmistautumassa neljän pokaalin tavoitteluun. Lopulta jääden kakkoseksi niin mestareiden liigassa, valioliigassa kuin tässäkin pelissä.   Spursin penkillä istuivat vielä 2013 lähtenyt Huddlestone sekä sittemmin takaisin joukkueeseen ostettu Kaboul. Tämä jo itsessään kertoo surullista tarinaa Tottenhamin keskinkertaisuuden vuosista, jolloin rahaa paloi lähes joka ikkunassa tuloksetta. Tämän porukan valopilkut olivat selvästi Woodgate - King topparipari, joka oli liigan parhaimmistoa mutta myös loukkaantumisherkkä, fanien suosikki Malbranque sekä ainoa maailmanluokan pelaaja Berbatov.

 Liiga Cup finaali 2008 avauskokoonpanot /Wikipedia

Tottenhamille arpaonni oli suosiollinen tässä vaiheessa kautta. Liigacupin välierissä astaan astuu englannin kolmannella sarjatasolla pelaavan Sheffield Unitedin. Ottelupari osuu Spursin näkökulmasta ruuhkaisaan ja merkittävään ajankohtaan kautta. FA Cupin jatko on katkolla Leicester Cityä vastaan ensi lauantaina ja sitä seuraavana viikonloppuna on vaikea vierasmatka Tony Pulisin West Bromwich Albionia vastaan. Nämä neljä ottelua voittamalla Spurs voi jatkaa edelleen sekä molemmissa cupeissa että pysyä ikuisessa kirissään top 4 -sijoitukseen. Tämän perään pelataankin jo kauden toinen Pohjois-Lontoon derby Arsenalia vastaan. Eurooppa Liigakin jatkuu helmikuun alkupuolella, ja jos Tottenham etenee Liiga Cupin finaaliin, voi sen päivän jälkeen jo hyvinkin arvioida mihin joukkueen paukut riittävät.

Tottenhamin todennäköinen avaus finaalissa 2015

Chelsean todennäköinen avaus finaalissa 2015

Vaikka eilinen ensimmäinen semifinaali kohtaaminen Chelsean ja Liverpoolin välillä päättyikin tasapeliin, oletan tässä kirjoituksessa, että Tottenham uusii finaalin vuodelta 2008. Molemmat joukkueet ovat muuttuneet tämän kauden edetessä rajusti. Chelsea on vuosien haparointien jälkeen vihdoin saanut korvattua avainpelaajat uusiin. Matic ankkuroi keskikenttää ja Fabregas jakelee palloja äärimmäisellä tarkkuudella yläkertaan. Kataloniasta palannut pelaaja on jo nyt saavuttanut 15 syöttöä kauden ollessa vasta reilussa puolivälissä. Kärkeen istunut Diego Costa ei ole joutunut käymään oppivaihetta englantilaiseen jalkapalloon ollenkaan ja on iskenyt jo 17 maalia, mikä on paras tulos sitten Didier Drogban 2009-10 kauden (29 osumaa), jolloin viimeksi Chelsean keskushyökkääjä teki enemmän maaleja kuin muilla pelipaikoilla pelaavat.

 

Tottenhamin nuortunut joukkue onnistui kuitenkin voittamaan uudenvuodenpäivänä Chelsean 5-3. Fabregas joutui jatkuvan keskikentän häirinnän kohteeksi ja Eriksenin älykkäät juoksut antoivat Kanelle enemmän tilaa kuin Mourinho olisi ikinä suonut. Kauden todellisia yllättäjiä oleva Chadli juoksi aina varman Ivanovicin väsyksiin. Ainoa tappio ottelussa oli todellisen nousun joukkueeseen tällä kaudella tehneen Ryan Masonin loukkaantuminen. Hänen poissaollessaan joukkueen positiivinen liike keskikentältä hyökkäyssuuntaan on heikentynyt. Mason ei ole mikään sateentekijä ja 23-vuotiaaksi suhteellisen vanha aloitaakseen kasvamisen ykkösjoukkueeseen, mutta hänen tahtonsa pelata joukkueelle on ollut täysin eri maailmasta verrattuna kalliisiin import-pelaajiin. Dembele vaihdettiin kyseisessä ottelussa kentälle ja sopi siihen tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Dembelen habapelaamisen idealogiaan kuuluu eräänlainen paineen imemin itseensä. Useita kertoja, kun hänellä oli pallo hallussa, Chelsean pelaajat pyrkivät prässäämään ja riistämään palloa häneltä. Vedettyään 2-3 pelaajaa pois paikoiltaan hän käytti fysiikkaansa ja paini itsensä läpi hyökkäyskolmanneksellä ja luovutti pallon Eriksenille tai laidoilla hääränneille Chadlille tai Townsendille. Tässä vaiheessa Chelsean keskikenttä oli liikkunut väärille sektoreille ja yhtäkkiä heidän boksin ympärillä oli tilaa operoida. Dembelen heikkoudet ovat tulleetkin esiin sen jälkeisissä peleissä niin Crystal Palace tappiossa kuin Sunderland voitossa. Nämä joukkueet istuvat ja antavat Tottenhamin pitää palloa. Tällaisessa tilanteessa Dembeleltä loppuu yhtäkkiä paukut. Syvältä ei lähde hyviä avaavia syöttöjä ja peli taantuu staattiseksi siirtelyksi keskikentän poikki. Jostain syystä mies ei enää edes lauo päästyään hyökkäyskolmannekselle, joka tarkoittaa usein täysin nonfactor esiintymistä tällaisissa peleissä.

 

Pystyykö Tottenham uusimaan esityksensä mahdollisessa finaalissa Chelseata vastaan? Paljon riippuu siitä miltä loukkaantumistilanne näytää, hankkiiko Daniel Levy vahvistuksia ja pystyykö Pochettino jatkamaan positiivista kehitystä joukkueen pelisysteemissä. Tällä hetkellä on jo selvä, että pelaajien fysiikka on paremmalla tasolla kuin lähes millään muulla joukkueella. Tämän vuoksi Tottenham on voittanut 10 pistettä tällä kaudella maaleilla, jotka on tehty 89+ minuuteilla. Tämän vuoksi varsinkin Christian Eriksen on todella kovassa vireessä otteluiden loppuja kohti. Kun vastustaja väsyy, Eriksen saa entisestään tilaa tehdä taikojaan. Tästä syystä hän tulee olemaan yksiä tärkeimpiä pelaajia loppukaudesta.

Pochettinon Spurs - 5 plussaa

Spursin 5-3 kotivoitto Chelseasta oli poikkeuksellinen. Viimeksi voitto tuli keväällä 2010, kaudella jonka päätteeksi Spurs sijoittui neljänneksi ja matkasi kohti ensimmäistä mestareiden liiga -pelejä. Se mikä teki ottelusta kuitenkin erityisen poikkeuksellinen oli Spursin maalimäärä. Jose Mourinhon Chelsean pahin tappio oli ollut 3-0 tappio Middlesbroughlle kaudella 2005-06. Realin peräsimessä meno oli ollut hetkittäin julmaa kuten Dortmund voimiensa huipulla näytti Lewandowskin pistäessä neljä maalia Lopezin selän taakse. Ehkä hänen henkilökohtaisesti raskain tappio oli ensimmäinen El Classico, jossa Barcelona vei Realia 5-0 Camp Noulla. Tämä uudenvuoden päivän Chelsean no show saattaa tosin kostautua myöhemmin kaudella. Nyt Chelsea johtaa liigaa ainoastaan C-kirjaimen vuoksi, koska City ja Chelsea ovat päätyneet hämmentävään tasatulokseen sarjataulukossa kaikilla käytössä olevilla mittareilla.

Pochettinon Spurs aloitti kautensa hyvin heikosti. Taktiikat eivät menneet läpi, selkärangat napsahtelivat tasaiseen tahtiin ja kunto ei tuntunut riittävän mihinkään. Everton voitosta lähtien suunta on ollut ylöspäin, tasaisesti yskähdellen, mutta silti. Tulos tuli lopulta, ehkä parhaimmalla kokonaispelillä mitä joukkue on pelannut moneen vuoteen. Tämän voiton myötä päätin tehdä viisi positiivista huomiota.

1. Kauden kehittynein pelaaja: Nacer Chadli

Viime kauden Bale-rahoilla ostettiin useita pelaajia, joiden piti kääntää Spurs yhden miehen showsta todelliseksi liigajyräksi, jolla on tarjota jokaiselle pelipaikalle syvyyttä. Soldadon floppaamista harva olisi voinut ennustaa, ja muiden kehittymättömyys (varsinkin Paulinhon) pystyttiin huomaamaan suhteelisen aikaisessa vaiheessa. Sen sijaan täysin kolmos luokan rotaatiopelaajaksi pudonnut Nacer Chadli on kesän jäljiltä täysin eri pelaaja. Miehen peruskunto on muuttunut habapelaajasta atleettiseksi ja viime kauden vasemman laidan Adros Townsend imitaatiot (tarkoittaa pelitaktiikkaa, jossa käännettylaituri leikkaa sisään ja yrittää eurogoalia 25-metristä) ovat jääneet historiaan. Chadlin viimeistely on tällä hetkellä kylmää ja hän pelaa useissa tilanteissa käytännössä tukihyökkääjänä tekien taustajuoksuja boksiin, joko antaen tilaa Harry Kanelle tai tulee toisessa aallossa iskien irtopalloihin kiinni. Niin hyvässä vireessä hän oli ennen loukkaantumista, että Pochettino vaihtoi taktiikkaa kokonaan hetkellisesti 4-4-2:n peluuttaen Erikseniä vasemmalla, palauttaen kuitenkin systeemin takaisin 4-2-3-1:n ja pudottaen Soldadon pois joukkueesta.

2. Pochettinon juniorimylly tuottaa jo tulosta

Southampton on yksiä klassisimpia juniorikasvattamoja sumusaarella, joka on pystynyt varsinkin uusimmalla valioliiga oleskelullaan kilmpailemaan rahaseurojen kanssa vahvan oman materian kanssa. Edes avauspelaajien menettäminen kesällä ei tuntunut missään. Uudet lupaukset odottivat vuoroansa ja seura teki muutaman onnistuneen täsmäoston. Nyt Pochettino on saamassa samaa sanomaa Tottenhamissa läpi, joka on tähän mennessä tunnettu lähinnä hyvänä junioriseurana, mutta jonka menestymispaineet ovat olleet niin korkeat, etteivät nuoret yleensä siellä lyö läpi. Ledley King on varmaan viimeinen erityisen menestynyt Spursissa kasvanut ja uransa pelannut pelaaja. Masonin nopea nousu ja Bentalebin jatkuva kehitys on lyönyt ällikällä monet seuraajat paitsi mainion Spursin junioritoimintaa seuraavan Chris Millerin, joka kirjoittaa myös mainioita bloggauksia. Nuorempi kaarti sopii hyvin Pochettinon peli-idealogiaan kahdestakin syystä, he ovat todennäköisesti valmiimpia omaksumaan uusia asioita (toisin kuin jo johonkin systeemiin kasvatetut pelaajat) ja heillä on myös enemmän ruohonjuuresta asti kasvanutta seuraidentiteettiä kuin ulkopuolelta siirtyneillä. Chelseaa vastaan tehdyistä viidestä maaleista neljän iski omasta akatemiasta nousseet pelaajat. Harry Kanesta on tullut tämän tahdon erityinen ilmaisu. Loputon työmäärä ja tahto voittaa pelejä. Jopa silloin, kun hänellä oli lyhyt kuiva kausi liigassa, hän pelasi kovalla tasolla, antaen aina vaihtoehdon muulle joukkueelle. Mikä parasta, hän pelaa sellainen poikamainen innostunut hymy naamalla, joka on puuttunut viimeisten vuosien väkinäisestä pelaamisesta.

No PL forward has covered more distance in one match than Harry Kane this season. Second place? Kane again. pic.twitter.com/UauGj55wn4
— Hotspur Related (@HotspurRelated) December 19, 2014

3. Eriksenistä kasvamassa dominantti pelaaja

Eriksen oli viime kaudella ainoastaan ainoa onnistunut hankinta ja hänkin heräili vasta Sherwoodin otettua ohjat ja annettuaan enemmän vapautta tanskalaispelintekijälle. Kuitenkin tälläkin kaudella nähtiin usein pelejä, joissa hän oli täysin näkymätön tai katosi hetkittäin täysin. Hän ei tuntunut alunperin istuvan oikein Pochettinon aggressiiviseen prässipeliin. Hintelän oloinen ja aikaa pallolla tarvinnut pelintekijä jäi yleensä junasta, kun vastustaja lähti vastahyökkäykseen. Eriksen jäi Chelsea-pelissä tehoitta mutta pelasi selvästi oikeilla ratkaisuilla tehdäkseen tilaa muille. Hän erikoistui ns. kakkospalloissa (avainsyöttöjä syöttöön, joista jääkiekossakin jaetaan syöttöpisteitä), joista syvemmälle pelannut Luka Modric oli oiva. Esimerkiksi Rosen tasoitusmaali tuli tällaisesta linjan läpi pelatusta pallosta, jonka Chadli laukoi tolppaan. Lisäksi hän veti Chelsean kauden avainpelaajan, hetkittäin maailman parhaaksi tituleeratun keskikentän pohjalla pelanneen, Maticin itseensä luoden älyttömästi tilaa linjojen väliin, jossa Kanen oli hyvä juosta.

4. Puolustuslinja alkaa stabiloitumaan

Tottenhamin puolustus on ollut surkuhupaisaa katseltavaa tällä kaudella. Vertonghen näytti pitkään menettäneen mielenkiinnon, Fazio näytti vain uudelta Dawsonilta, Chirichesin kikkailut omalla puolustusalueella pisti sydämmen kammiovärinään ja kapteeniksi valittu Kaboul tuntui kadottaneen täysin dominanssinsa, jonka joskus ennen pitkää loukkaantumistaan omasi. Ei ole siis ihme, että takanelikkoa vaihdeltiin jatkuvasti, eivätkä loukkaantumiset auttaneet asiaa yhtään. Nyt Walkerin palattua hyvävireisenä, Rosen ja Daviesin hoitaessa vasentatonttia ja Vertonghenin ja Fazion istuttua keskelle, on tulokset olleet jo parempia. Vaikkakin hazardeja on sattunut pitkin otteluita on syytä huomata, ettei Fazio ja Vertonghen parivaljakko ole hävinnyt kuin yhden 15 pelaamastaan pelistä. Fazio on yllättävän kovassa vireessä. Hänen täytyy vain parantaa päätöksentekoaan, joka oli ällistyttävän heikko esimerkiksi Hazardin maalia edeltäneessä neppailussa, jossa hän yritti pelata itsensä keskikentällä läpi Chelsean prässin. Kuitenkin, jos tämä topparipari kehittyy ja saa hyvän suojaajan eteensä (Pochettinon toivoman Southamptonin Morgan Schneiderlinin), voi loppukausi olla rauhallisempi.

5. Pelaajien henkinen ja fyysinen kehitys on silmiinpistävää

AVB onnistui Harrylta perityn joukkueen lastaamaan täyteen erinäisiä habapelaajia, joiden kääntöympyrä tuntui lähenevän puoliperävaunua ja joiden lähtönopeus oli kuin 100 kiloisella pubifutaajalla. Ei ollut yhtään ihme, että pelkkään voimapelaamiseen rakennettu joukkue oli pitkälti tönkkö, eikä kyennyt luovaan liikehdintään hyökkäyskolmanneksella. Viime kaudella kävi entistään ilmi, etteivät he jaksa edes pelata kovalla tasolla pelejä loppuun saati edes puoliakaan prässätä, vaikka sekin periaatteessa kuului AVB taktiikkaan. Tässä myös Pochettinon Spurs rämpi pitkään alkukauden. Puolustuslinjan sekoilut johtuivat pitkälti siitä, ettei taktiikka toiminut. Hyökkäys ei prässännyt, joten vastustajan oli helppo pelata linjojen väliin, jolloin yleensä hitaat ja korkealla pelaavat topparit joutuivat väistämättä juoksukisaan, jossa eivät edes pitäisi olla. Vuoden vaihtteseen mennessä jotkin pelaajat, Chadli ja Dembele etunenässä, ovat selvästi atleettisemman oloisia. Lisäksi Eriksenin intensiteetin kesto pitkälle loppuvihellykseen saakka on tuottanut useita voittoja vaikeissakin peleissä. Nyt Chelseaa vastaan kääntyi vielä henkinen puoli. Spurs ei ollut voittanut yhtään nykyistä top 4 -joukkuetta sitten huhtikuun 2013 (jolloin Manchester City kaatui 3-1, uskoisitko moista tulosta nykyään?). Vaikeita pelejä tulee väistämättä eteen, mutta Everton voitosta lähtien Spurs ei ole enää nöyristelly.

Spurs voi hyvinkin tämän illan jälkeen kisata edelleenkin neljästä suorituksesta (FA Cup, Liiga Cup, Eurooppaliiga sekä valioliigan top 4). Kausi on yhtäkkiä kääntynyt päälaelleen ja kaikki on mahdollista. Ja sitähän yksikään Spursia seuraava ihminen pelkää eniten.