At the Game: Spurs - WBA ja sivupolulla Fulhamissa

Viiden vuoden tauon jälkeen lentokone nousi Helsinki-Vantaalta kohti sumusaaria ja Tottenhamin kohtalon hetkiä. Matka sisälsi perinteistä kulttuurikierrosta niin Tate Britainnissa kuin The National Theaterissa ja ihmismassan ihmettelyä parlamenttitalolla sekä Camden Townissa. Pubeissa tuli norkoiltua ja oluita tägättyä. Kohokohtana oli kuitenkin legendaarinen White Hart Lane, mahdollisesti viimeistä kertaa ennen kuin uuden stadionin rakentaminen käynnistyy.

Jalkapalloa Thamesin rannalla - Fulham v. Nottingham Forest

Oma stadionbongaus on rajoittunut lähinnä muutamaan eteläsuomalaiseen osoitteeseen sekä Tottenhamin kotikenttään Pohjois-Lontoossa. Spursin pelin siirryttyä lauantailta maanantaille, päätettiin matkakumppanien kanssa etsiä mahdollista muuta jalkapallotoimintaa kyseisellä päivälle. Vaihtoehtoja oli hyvin vähän tarjolla alasarjoissa. Suurin osa lontoolaisista olivat vierasmatkalla taikka meidän näkökulmasta liian kaukana (Charlton oli yksi vaihtoehdoista). Itseäni kiinnosti käydä Fulhamin klassisella Craven Cottagella, stadionin erityisyyden vuoksi. Pääkatsomo on ex-valioliigaseuran mittakaavassa hyvinkin pieni ja sen kulmaa koristaa muutama kerroksinen puutalo.

Aloitimme matkamme lähes pari tuntia aiemmin Camden Lockin markkinoiden kulmilta ja matkasimme ensin Northern Linella Embankmentin asemalle, josta vaihdoimme Disctrict Linelle. Hetken jouduimme olemaan tarkkana sillä kyseisellä linjalla on viisi eri päätepysäkkiä. Wimbledoniin kulkeva juna saapui pienen odottelun jälkeen ja aloitimme matkan kohti Lontoon keskustan lounaisreunaa. Samaan junaan hyppäsi aseman läheisen poikakoulun oppilaita ja siitä seuranneilta hyvin tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Olihan juna ajamassa kohti Fulhamin sekä Kensingtonin alueita, jotka eroavat demografialtaan hyvin paljon Tottenhamin High Roadin rujoudesta. Porvarillista charmia kesti kuitenkin vain puolet matkasta, kun junaan hyppäsi lähemmäs kolmekymmentä maltaiselta tuoksuvaa miestä kasuaaleissa viikonloppuasusteissaan. Muutamalla taisi Stone Islandin logotkin vilahtavaa väkijoukossa. Epäilimme, että kyseessä oli Nottinghamin kannattajia, ja saimme vastauksen suhteellisen nopeasti.

Forest till I die,

Forest till I die,

I know I am I'm sure I am I'm Forest till I die

Hetken ehdittiin jo iloita käynnissä olleen päiväpelin livetuloksesta. Derby County oli tappiolla Sheffield Wednesdayta vastaan, ja fanit päättivätkin laululla muistuttaa pässilogolla varustettua joukkuetta, että heidän faninsa ovat sheep shaggerseja. Hetken joukkio pohti millähän asemalla ovat jäämässä pois mutta sen selvetessä julistivat vielä vaunulle, että We are Notingham Forest and we drink what we want. Pääjoukkion keskellä seisoi lukioikäinen koulupukuun sonnustautunut nuorimies, joka oli seissyt samalla paikalla Embankmentistä lähtien. Ilmeisesti vieraan kaupungin jalkapallokannattajat eivät olleet mikään uusi ilmiö hänelle.

Fulham ei ole vuosiin ollut kovinkaan kovassa huudossa jalkapallon suhteen, ja valioliigasta putoamisen jälkeen on tunnelma ollut vaisua stadionilla. Kolmen vierekkäisen paikan saanti lippuluukulta, vain puoli tuntia ennen ottelun alkua, ei aiheuttanut suurempaa vaivaa. Ystävällinen henkilökunta ohjaa meidät vaivatta aina oikeaan suuntaan ja löydämme itsemme Riverside Standin taakse. Täällä Thames virtaa vain kymmeniä metrejä katsomon selustasta. Innokas selostaja kertoo stadionille ottelupäivän kokoonpanon sekä muita asioita. Ruudulla pyörii Sky Sportsin tuottamaa materiaalia menneistä hetkistä. Juomme oluemme ja nousemme katsomoon. Siellä vastaanottoa ei niinkään tee Fulhamin kannattajat vaan päädyssä majaileva suhteellisen iso Forestin vierasporukka. Paikkojamme ympäröi muutama paikallinen sekä Forest-kannattaja mutta erityisesti korvaan pistää vahva skandinaavinen poljento puheessa.

Ottelussa itsessään ei ollut kummoista panosta. Molemmat joukkueet istuivat alemmassa keskikastissa, vaikka molemmilta olisi materian kannalta voinut odottaa parempaa. Varsinkin Forest-kannattajat ovat vuodesta toiseen joutuneet pettymään, kun lupaava kausi romahtaa aina kasaan ja sijoitus kauaksi nousijapaikoista. Fulham sen sijaan on hämmentä paketti. He omaavat samaan aikaan Moussa Dembéléssä (huom. ranskalainen Dembélé) todellisen tulevaisuuden lupauksen ja lisäksi tasaisen divarisuorittajan ex-Cardiff -pelaajassa Ross McCormackissa. He ovat yhdessä tehneet peräti 36 maalia 45 pelissä. Fulhamin koko saldo on 65 maalia (liigan neljänneksi paras). Päästettyjä maaleja on sen sijaan 79 (liigan toiseksi huonoin), joka selittää onnettoman 21. sijan.

Fulham pyöritti peliä suuren osan ajasta mutta ei kyennyt tekemään todellisia ratkaisuja. Forest iskikin kaksi maalia ensimmäisellä puoliskolla, Fulhamin osuessa vapaapotkusta tolppaan aivan viime minuutilla. Toisella puoliskolla Fulham pääsi kaventamaan heti alkuun mutta vierailijat käyttivät taas valkoisten heikkoa puolustusta hyödykseen saaden takaisin kahden maalin marginaalinsa. Ottelun edetessä Fulham menetti uskonsa ja lupauksestaan huolimatta Dembele valui ottelun ulkopuolelle. Hänen kehityksensä kannalta olisi siirto tärkeää sellaiseen joukkueeseen, joka kisaa korkeammalla tasolla ja kykenee jalostamaan nuoria pelaajia (Daniel Levy, pro tip). Championshipin kausi päättyy jo ensi viikonloppuna, joten mitään radikaalia ei putoamiskamppailussa enää voi käydä (Fulhamilla kahdeksan pisteen kaula) mutta ensi kautta ajatellen näyttää hyvin selvältä, että Dembélé ei enää jatka Craven Cottagella otteitaan.

Kolea ilta Pohjois-Lontoossa - Spurs v. West Bromwich Albion

Jotain ironiaa siinä oli, että viiden vuoden tauon jälkeen päädyttiin taas The Lanelle katsomaan juuri West Bromwich Albionia. 2011 keväällä tosin Spurs oli juuri pudonnut mestareiden liigasta neljännesvälierissä Real Madridia vastaan, eikä kummoista mahdollisuutta takaisin top 4:n näyttänyt olevan. Manchester City oli vihdoin saanut rahavirtansa ohjattua oikeisiin pelaajiin. Vielä edellisellä kaudella Spurs oli onnistunut loppukauden vierasvoitolla jättämään Manchesteriläiset viidennelle sijalle.

Vaikkakin Spurs on viittä vuotta myöhemmin aivan eri tilanteessa, oli silti lievä pettymys mielessä, kun päätösvihellys tuli. Viimeksi tasapeli tarkoitti, että Spurs jäi viisi pistettä nelossijasta ottelun jälkeen, ja silloinen top 4 oli lähes mahdoton saavuttaa enää tässä vaiheessa kautta. Tällä kertaa tasapeli tarkoitti jääntiä seitsemän pistettä mestaruussijasta, ja pelin lopullista menetystä. Spurs kuitenkin käytännössä tulee pelaamaan mestareiden liigaa ensi kaudella ja hyvin todennäköisesti saavuttaa parhaan sijoituksensakin liigassa.

We got Alli,

Dele Alli,

I just don't think you understand

He only cost five mil

He's better than Özil

We got Dele Alli

Ottelun alla oli kiirinyt jo tieto Allin valinnasta vuoden nuoreksi pelaajaksi. Tämä tarkoitti sitä, että viimeisen viiden vuoden aikana neljästi oli valittu vuoden nuoreksi Spursin pelaaja. Todellisuudessa hyvin moni oltaisiin voitu tästä joukkueesta valita nuoreksi pelaajaksi ikänsä vuoksi. Harry Kane, Christian Eriksen, Erik Lamela sekä Eric Dier olisivat voinut kaikki saada edelleen palkinnon. Vaikkakin ehkä oleellisemmat vaihtoehdot olivatkin Kane tai Alli. Hänen voittoansa alusti varmasti nopea nousu valioliigan eliittiin. Kyseessä on kuitenkin edelleen vasta 20-vuotias pelaaja, joka edellisellä kaudella pelasi kaksi sarjatasoa alempana. Kuitenkin Allilla on jo nyt kasassa huikeata 107 sarjapeliä ja 32 tehtyä maalia. Valitettavasti Allin heikot hermot veivät voiton hänestä ja palkintoa tuli tahraamaan tarpeeton loppukauden pelikielto. Kommentin jo aiemmin kaudella, että tämän kaltainen toiminta pitää saada pelistä pois, tai sitten siitä tulee lopulta sanktiota. Nyt on vaarana, että hänestä tulee merkitty mies, jota tuomarit seuraavat ja vastustaja yrittää kuumentaa.

Saavuimme hyvissä ajoin ennen ottelua kannattajien viralliseen pubiin, Bricklayers Armsiin, joka olikin vuorattu eri maiden ja kaupunkien kannattajaryhmien lipuilla sekä huiveilla, unohtamatta alueelta revittyä irtaimistoa aina WHL:n vessakylteistä alueen katukyltteihin. Menimme sisäpihan puolelle, jossa oli käynnissä lauluvirittelyt. Allin palkinnon vuoksi hänelle laulettiin hyvin paljon mutta myös Moussa Dembélé sai ansaitusti laulunsa. Siirryimme hyvissä ajoin stadionille, jossa oli ystävällinen palvelu portilla ja meidän ohjattiin henkilökohtaisesti oikealle ovelle. Vielä yksi ylihintainen matsikalja ja paikoille pääkatsomon alalaitaan, jälleen lähelle kotikannattajien katsomoa. Tunnelma oli täysin päinvastainen Fulhamista. Täällä kotikannattajat lauloivat korviahuumaavalla volyymillä, vieraiden jäädessä toistuvasti jalkoihin. Edes WBA:n tasoitettua, ei annettu juurikaan tilaa heidän iloitteluille.

Ottelu alkoi hyvin samantapaisessa tunnelmassa kuin Stoke-ottelu viikkoa aiemmin. Spurs pyöritti ja painosti. Läpimurtoa ei tuntunut löytyvän syvällä istuvan WBA-puolustuksen taakse. WBA:n maalille kutsuttiin ensimmäistä kertaa sitten tammikuun Boaz Myhill, joka teki muutaman tärkeän torjunnan, mm. onnistui ohjaamaann Kanen vedon tolppaan. Lisäksi Eriksenin vapaapotku putosi yläriman päälle. Vapauttava osuma tuli, kun Craig Dawson ohjasi Eriksenin vaikean vapaapotkun omaan maaliinsa. Usko stadionilla oli vahva puoliajalla. Olisi vain ajan kysymys kunnes portit aukeaisivat kunnolla. Kuitenkin toinen puoliaika alkoi haastavasti. WBA nosti hieman intensiteettiänsä ja Spurs alkoi turhautumaan jatkuvaan kovaan peliin. Pallo kävi vielä kertaalleen tolpassa Lamelan yrityksestä ja rankkariakin ehdittiin huutaa mutta ottelu näytti kulkevan kohti tilannetta, että maalin tekee enää korkeintaann WBA, ja 1-1 osuman tullessa Dawsonin puskiessa kulman sisään, pettymys alkoi jo nousemaan mieliin.

Viimeiset kierrokset käsillä

Mitä sitten viikon takaisen sekä viime viikonloppuiset kierrokset merkitsivät top 4 -kisalle? Spurs on käytännössä varma osallistuja ensi kauden mestareiden liigassa. Leicesterin tasapeli eilen tarkoittaa sitä, että Spursin on voitettava Chelsea tänään, jos mielii pitää kisaa vielä hengessä. Todellisuus on kuitenkin se, että ensi viikonloppuna Evertonista tuskin on kummoista vaivaa Leicesterille, ja joukkue pääsee viimeistään nostamaan pokaalin kotikentällään. Arsenal pelaa vielä keskinäisen ottelun Manchester Cityn kanssa, joten siinä voidaan vielä sauma Man Unitedille nousta neljännelle sijalle. Putoamiskamppailu käydään enää Newcastlen, Sunderlandin ja Norwichin välillä. Riippuen FA Cupin tuloksesta, on eurooppaliiga paikat vielä osittain jakamatta. Mutta näillä näkymin Chelsea ei pelaa euroopassa ollenkaan ensi kaudella. Tämä voi olla jopa onni Antonio Contelle. Liverpool oli parhaimmillaan sen kauden, kun Rodgers sai rauhassa käyttää joukkuettaan ilman euroopan tuomia lisäotteluita. Päättyipä kausi nyt Spursille miten vaan, on se selvästi ensimmäinen vuosikymmeneen, joka pystyy näyttäytymään kannattajilleen johdonmukaisena kehityksenä.