Otanta tapaninpäivän otteluista

Valioliigakausi lähestyy kovaa vauhtia puolimatkan krouvia. Joulu-tammikuun arvioidaan usein olevan loppukauden sijoitusten kannalta merkittävintä aikaa, pitkälti kovan otteluruuhkan vuoksi. Samalla, kun muu Eurooppa vetäytyy levolle ja ruokapöytien ääreen, pelaa valioliigaseurat kolme ottelua yhdeksässä päivässä. Tammikuussa käynnistyy FA Cupin kolmas kierros ja helmikuussa euroturnausten pudotuspelit. Lomaa ei siis jalkapalloilijoille ole tarjolla. Sarjan kuntokäyrän parempi kymmennikkö on hyvin erikoista katseltavaa. Onko tämä mielenkiintoisin valioliigakausi koskaan? Ainakin minun 10 vuotta kestäneellä aktiiviseurannalla.

Chelsea - Watford

Kauden alussa tämä otellu olisi tuntunut täysin merkityksettömältä joulukinkkujen sulattelulta. Chelsean piti olla ennakkosuosikki mestariksi, Watfordin taistellessa putoamisesta. Chelsea sijaitsee taulukossa tosin 15. sijalla kolme pistettä putoamisviivasta ja 11 nelossijasta. Viime kauden mestari on hävinnyt jo kolme kertaa enemmän pelejä kuin viime kaudella (9) ja viimeksi yhtä huono kausi oli 2011-12, jolloin André Villas-Boas valmensi joukkuetta aina maaliskuulle. Tällöin loppusijoitus oli 10 tappiota ja 6. sija. Tosin Roberto Di Matteo johti lontoolaiset ensimmäiseen mestareiden liiga voittoon.

Watford kävi kääntymässä Valioliigassa kaudella 2006-07 pudoten sukkana takaisin mestaruussarjaan. Seuraavan kauden nousuyritys typistyi murskatappioon nousukarsintojen välierässä Hull Cityä vastaan. Tämän jälkeen joukkue pysytteli tiukasti alemmassa keskikastissa. Watford meinasi päätyä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päättyessä selvitystilaan kunnes italilainen Pozzon perhe osti joukkueen. Ensimmäisellä Pozzon kaudella Gianfranco Zolan luotsaama joukkue jäi parin pisteen päähän suorasta noususta ja kampesi itsensä karsintojen finaaliin maagisella viime hetken voittomaalilla Leicester Cityä vastaan. Manuel Almunia torjui pitkäste lisäajalla annetun rangaistuspotkun, josta seurannut vastahyökkäys päättyy Troy Deeneyn toimittaessa pallon maaliin toisessa päässä. Crystal Palace kuitenkin vei finaalissa pidemmän korren ikivihreän Kevin Phillipsin maalilla.

Tällä hetkellä Watford viime kauden nousijoista korkeimmalla sijalla, peräti seitsemäntenä, pisteen päässä jaetusta nelossijasta. Kuten Leicester-blogauksena pohdin, on tämä viime vikkojen Watford nousu sekä hyviä tuloksia mutta myös muiden jatkuvaa ristiinpelaamista. Esimerkiksi: Watford on voittanut nyt neljä ottelua putkeen. Nykyinen kunto lähti 16 pisteestä 13. sijalta. Nyt edessä majailevista esimerksi Manchester United oli juuri tuolloin voittanut Watfordin ja oli vain pisteen päässä sarjajohdosta. Watfordin 12 pisteen aikana Man U on saanut kasaan kaksi ja Tottenham viisi.

Watfordin seuraavat neljä peliä ovat tosiaan: Chelsea (V), Tottenham (K), Man C (K) ja Southampton (V). Nämä neljä peliä tulevat vaikuttamaan vahvasti sekä Watfordin sarjasijoitukseen pitkässä juoksussa sekä myös Top 6:n kokonaisilmeeseen. Chelseasta on tällä hetkellä hyvin vaikea sanoa mitän. Guus Hiddink soitettiin jälleen hoitamaan kausi pakettiin ja Sunderland kaatuikin helposti. Tosin kuka nyt ei voita Sunderlandia tällä hetkellä? Watfordilla on pelivireessä hyökkäyspari Troy Deeney ja Odion Ighalo. Jälkimmäinen on tehtaillut jo 12 maalia, eikä loppua näy. Tapa jolla Nigerialiskärki laittoia Liverpoolin Mamadou Sakhoa laulukuoroon lähettää sellaisia signaaleita Chelsea puolustukselle, että virheisiin ei ole varaa ollenkaan.

Liverpool - Leicester City

Sarjaa johtavalla Leicester Cityllä on edessään tiukka joulu. Ensin käydään Liverpoolin vieraana ja sitten kestitään Manchester Cityä. Liverpoolin peräsimeen kovin fanfaarein hypännyt Jürgen Klopp sai positiivisen ilmeen joukkueelle ensiotteluissaan. Tulokset eivät tulleet välittömästi mutta Eurooppaliigassa tuli jatkopaikka ja Chelsea sekä Manchester City kaatuivat. Tärkeämpää oli ehkä yleinen peli-ilme, joka huokui halua pelata uudelle valmentajalleen. Klopp on saanut kuitenkin kokea kuherruskuukauden olevan ohitse. Liverpool ei ole viimeisestä kolmesta pelistä ottanut kuin pisteen ja valahtanut yhdeksännelle sijalle.

Liverpoolin ongelmia on ollut keskushyökkääjän puutos Luis Suarezin lähdettyä Barcelonan riveihin toissa kesänä. Ehdoton valinta olisi tietenkin Daniel Sturridge, joka teki Suarezin kultakautena 21 maalia. Tämän jälkeen on loukkaantumiset vaivanneet. Viime kaudella seurasi katastrofaaliset Mario Balotelli sekä Rickie Lambertin hankinnat. Kaksikko sai aikaiseksi vain kolme liigamaalia. Tälle kaudelle päätettiin tilanne ratkaista hommaamalla kovalla rahalla Aston Villan Christian Benteke ja pienemmällä rahalla Burnleyn Danny Ings. Jälkimmäiseltä loppui kausi pahaan loukkaantumiseen ja Benteke kärsii selvää alennuskautta urallaan, eikä ole sattumaa että Klopp päätti avata tappio-ottelun Watfordia vastaan ilman keskushyökkääjää. Maalintekijän puuttuminen on ilmeinen. Joukkue laukoo verrattain paljon: keskimäärin 15 kertaa ottelussa (sijoitus neljäs), viisi suuntautuen maaliin(sijoitus kuudes). Kuitenkin laukaus/maalisuhde on vain 8 %. Yllättäen Liverpool päästää laukomaan vain kolmanneksi vähiten sarjassa. Silti päästettyjä maaleja on 20. Tämä tarkoittaa, että Liverpoolia vastaan tehdyistä laukauksista 13 % päätyy maaliksi (vrt. esim. Tottenham 7,2 %, Arsenal 7,4 % ja Crystal Palace 5,7 %).

Leicesterin kautta on hyvin vaikea arvioida tällä hetkellä. Kuten kirjoitin täällä, on sinipaitojen vire pitkälti ollut kiinni Jamie Vardyn sekä Ryad Mahrezin jatkuvista maaleista, joille ei näy loppua. Vardy ei ole toki tehnyt viimeiseen kolmeen otteluun kuin vain yhden maalin. Sen sijaan Mahrez on tehnyt kuusi ja ampunut itsensä maalipörssin kakkospallille, vain kahden maalin päähän Vardystä. Rahajoukkueiden on raportoitu kiinnostuksestaan kyseiseen kaksikkoon mutta on hyvin epätoidennäköistä, että he lähtisivät tammikuussa joukkueesta, joka tosissaan saattaa voittaa mestaruuden.

Claudio Ranierilla on toistaiseksi voinut peluuttaa vapautunutta joukkuetta, sillä maaleja on tullut. Pitää kuitenkin huolestua jonkin verran siitä, että vain yhdestä tappiostaan huolimatta, Leicester on onnistunut pitämään nollat vain kolmesti (näistäkin kaksi oli Newcastlea ja Swanseata vastaan). Lisäksi 24 päästettyä maalia tarkoittaa sijaa neljätoista. Kymmenen enemmän kuin niskaan hönkivällä Arsenalilla. Lisäksi yhdestätoista voitosta on peräti kahdeksan yhden maalin erolla. Ja 5-2 kotitappio Arsenalille syyksuussa on hyvä muistutus siitä kuinka puolustukset voittavat mestaruuksia. Sanon maali-iloittelusta vielä saman kuin edellisessä Leicester pohdinnassani: Vardy ja Mahrez ovat tehneet 76 % Leicesterin 37 maalista. Tuskin mahdollisen loukkaantumisen vuoksi maalit täysin tyrehtyvät mutta silloin ei ole varaa päästää 1-2 maalia joka pelissä.

Sivusilmäiltävänä

Bournemouth - Crystal Palace

Kaksi kuntokäyrän yläpään joukkuetta ottaa vastaan, kun Crystal Palace vierailee Bournemouthissa. Edellinen yskähteli alkukaudesta mutta viimeisestä seitsemästä on hävinnyt vain yhden. Bournemouth sen sijaan näytti Tyrone Mingsin ja Callum Wilsonin loukkaannuttua loppukaudeksi varmaksi putoajaksi. Eddie Howe on saanut kuitenkin joukkueelleen järjettömän tsempin päälle. Neljän tappion päätteeksi, Bournemouth ei ole hävinnyt viiteen otteluun, ja voittanut matkalla Chelsean sekä Manchester Unitedin. Viime kaudella säilymisen riitti 38 pistettä. Howen porukka on puolessa välissä tästä.

Stoke - Manchester United

Mark Hughesin projekti kääntää Stoken maine puolivuosisataa vanhaa jalkapalloa pelaavana joukkueena ei ole vielä lähtenyt täysin käyntiin. Viime kaudet oltu tasaisesti yhdeksäntenä. Hughesin uusin yritys on selvästi rakentaa joukkuetta jo Mestareiden liigan voittaneista, joita on joukkueessa jo huikeat viisi: Marko Arnautovic, Bojan, Marc Muniesa, Ibrahim Afellay ja Xherdan Shaqiri. Ailahtelevasti pelaava joukkie (joka ironisesti sisältää juuri paperilla sellaisia pelaajia joiden ei odoteta pärjäävän sateisena keskiviikkoiltana Stokessa), on kuitenkin ottanut vakuuttavan voiton Man C:stä muutama viikko sitten. Nyt vastaan astuu onnettomassa vireessä oleva Man U. Louis van Gaalin ryhmä ei ole voittanut neljään otteluun ja kärsinyt nöyryyttävät tappiot Norwichille ja Bournemouthille. Man U:n sekameteli soppa pystyy organisoidusti pelaamaan (toisiksi vähiten päästettyjä laukauksia) mutta maalinteko on ongelma. Wayne Rooney on hävinnyt pallon pinnalta, Antonio Martial ei hyvästä alusta huolimatta ollut sateentekijä ja Memphis Depay hakee edelleen askeliaan. Mitä ilmeisemmin, jos van Gaal ei voita seuraavia pelejään, väistää hän managerin pallilta. Istuuko José Mourinho siihen seuraavaksi?

Fun Fact: Jos unohdetaan viime kauden Manchester Cityn tuplavoitto Sunderlandista, on Cityn tulokset Pohjois-Englantilaisia vastaan kausilla 2010-2014: kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja neljä 1-0 vierastappiota. Yllätyksen paikka?

Rauhallista joulua jalkapallon seuraajille!

Tottenhamin kausi jäänyt kakkosvaihteelle

Tällä kaudella Pohjois-Lontoon ylpeys, Tottenham Hotspur, on hetkittäin pelannut huikeata jalkapalloa. Kovalla tempolla ja prässipelillä Spursin kauden hienoin onnistuminen on ollut voitto entisestä top 4 -arkkivihollisesta Manchester Citystä maalein 4-1. Niin ikään samalla tuloksella voitto irtosi myös silloin huikeassa vierasvireessä olleesta West Hamista, joka oli otteluun tultaessa voittanut vieraissa Arsenalin, Liverpoolin ja Manchester Cityn, ottaessa vielä kotivoiton Chelseasta. Syksyn myötä Spurs voitti lohkonsa Eurooppaliigassa mutta putosi liigacupista Arsenalia vastaan Flaminin kahdella maalilla. Tällä hetkellä liigan nuorimpiin lukeutuva joukkue istuu tiukasti tutulla paikallaan, viidentenä, kolme pistettä haparoivasta Manchester Unitedista.

Kuten aina, jossittelulle on taas sijaa. Katsotaas hieman tilastoja. Tottenhamin häviö Newcastlelle esti mahdollisuuden nousta Top 4:n ensimmäisen kerran sitten 24.08.2014. Spursin helmasyntinä on ollut tällä kaudella niin johtoasemasta pistemenetykset ja kyvyttömyys voittaa pahimpia kilpakumppaneita. Ottelut Arsenalia, Liverpoolia, Evertonia, Leicesteria ja Chelseata (toki ei mikään haastaja enää) vastaan tuottivat viisi tasapeliä (joista kolme päättyi 0-0 ja kaksi 1-1). Tämän lisäksi Spurs on menettänyt jo 11 pistettä johtoasemasta (tuloksena neljä tasapeliä ja yksi tappio). Näillä pisteillä liljanvalkoiset istuisivat mukavasti sarjakärjessä 37 pisteellä. Perää pitäisi Leicester (34), Man City (32), Arsenal (32) ja Man U (29).

Tämä 11 pisteen häviäminen johtoasemasta merkittävää sikäli, että koko viime kaudella Tottenham pudotti pisteitä johtoasemasta 10. Nyt kautta ei ole pelattu kuin vasta alle puolivälin. Yksi mieleenpainunut tapahtuma viime kaudella oli se, että peräti viisi ottelua kääntyi tappiosta voitoksi ja kaksi tasapeliksi. Lisäksi seitsemässä ottelussa menetettiin johtoasema mutta voitto kammettiin silti. Näistä kolme oli kuuluisia late show with Eriksen. Joukkue ylipäätään hoiti viimeisen 20 minuutin aikana otteluissa yhteensä 20 pistettä. Pochettinon Spursin suurin ase oli viime kaudella järjetön kunto, jolla pystyi painimaan vastustajan väsyksiin. Mutta tällä kaudella yllättäen näyttäisi siltä, että jaksaminen ei ole aivan samalla tasolla. Syys-lokakuussa Spurs voitti 4 ja pelasi kahdesti tasan. Lokakuusta eteenpäin saman ottelumäärän tulos on kaksi voittoa, kolme tasapeliä ja yksi tappio. Onko vauhti hiipumassa? Niin ikään viimeiseen kuuden ottelun aikana Spurs on onnistunut maalinteossa toisella puoliskolla vain kahdesti, ja nekin tulivat samassa 4-1 voitossa West Hamista. Sen sijaan neljä maalia on päästetty toisella puoliskolla johtaen viiden pisteen menetykseen.

Tutkitaan vielä keskinäisyysmenetelmällä jakaumaa menetetyistä pisteistä. Tämä ystäväni pohtima järjestelmä perustuu siihen, että pisteitä menetetään joka tapauksessa ja kaikkia kilpailijoitaan (tässä yhteydessä Arsenal, Leicester, Liverpool, Man City ja Man U) ei tarvitse voittaa, mutta pisteitä ei saisi menettää joukkueille, joita vastaan kilpailijat pärjää. Tämän perusteella esim. Man U -tappio ja Arsenal tasapeli olivat hyväksyttäviä, sillä muutkin ovat kompuroineet. Lisäksi West Ham voitto oli hyvä, koska kilpailijakunta on pärjännyt tätä vastaan huonosti. Sen sijaan huonoimmat pistemenetykset ovat olleet Chelsea (ainoastaan Arsenal menettänyt pisteitä), Everton (ainoastaan Liverpool menettänyt pisteitä) ja Swansea (vain Man U menettänyt pisteitä). Näiden suhteelliset pistemenetykset voidaan korvata, joko voittamalla näitä joukkueita keskinäisissä otteluissa tai toivomalla näille pistemenetyksiä Spursin pärjäämissä ottelupareissa.

Oletetun Top 6-joukkueiden pistemenetykset joukkueittain

Kokonaisuudessaan Top 6:n lopullisista sijoituksista on tässä vaiheessa vielä vaikea tehdä arvioita. Keskinäisiä kohtaamisia tällä oletetulla ryhmityksellä, on vielä vähän. Liverpoolin kunto on Jürgen Kloppin hyvän alun jälkeen jälleen heikko ja heillä edessä tammikuun puoliväliin mennessä kolme ottelua kilpailijoita vastaan. Kuten on myös sarjajohtajalla Leicesterillä (yksi näistä on keskinäinen peli). Nämä tulevat määrittämään sen, että haastaako Liverpool Spursia ja haastaako Leicester mestaruudesta.

Oletetun Top 6-joukkueiden keskinäiset ottelut

Tämän kauden valopilkku on ollut keskikentän kaksikko Eric Dier sekä Dele Alli. Edellinen on teknisesti keskuspuolustaja ja jälkimmäinen 19-vuotias superlupaus, joka pelasi vielä englannin kolmosdivaria viime kaudella. Pochettino päätti kesällä, että muovaa Dierista keskikentän pohjan. Kokeilu näytti aluksi hataralta mutta osoittautunut onnistuneeksi. Alli taas joutui kovan paikan eteen koko aikuisosaston ollessa sairastuvalla alkukaudesta ja mukautui huimalla vauhdilla pääsarjafutikseen. Moussa Dembélé palasi joukkueseen vielä sopivasti Dierin ollessa pelikiellossa nostaen vihdoin tasoansa. Tässä on eräs avaintilasto kuvaamaan penkin leveyttä: Dier on pelannut jokaisessa Tottenhamin pelissä tällä kaudella poislukien Liverpool-pelin ollessaan pelikiellossa. Tämä tekee yhteensä 1900 minuuttia. Harry Kanella minuutteja on 1813. Allillakin 1402. Kenttäpelaajista enemmän on vain Toby Alderweireldilla, 1980 minuuttia.

Viime pelit onkin näyttänyt siltä, että joukkueen selkärankana, ja ikikasvoina, hääräävät Alderweireld-Vertonghen-Dier-Kane ovat vaikuttaneet väsyneiltä. Keskittyminen ei tunnu riittävän loppuun asti ja puolustuksessa tapahtuu virheitä, keskikentällä harhailee syötöt ja hyökkäyksessä laukaukset ovat villejä tai huonoilta sektoreilta. Alli on eitämättä lahjakas ja halukas mutta myös hiomaton timantti, joka tarvitsee kilpailua rinnalleen. Dembélé, Mason ja Bentaleb toisivat todellista syvyyttä ellei loukkaantumiset ja puolikuntoisuus vaivaisi. Selvää on ainakin se, että Kane tarvitsee apuja tammikuun ikkunasta, vaikkakin maaleja on tullut jo jonkin verran tällä kaudella.

Väsymys ja keskittymisongelmat näkyvät hyvin vertaillessa West Ham -voittoa sekä Newcastle-tappiota. Pochettinon korkealta prässääminen kulki hyvin West hamia vastaan: Spursin tulos vastustajan kenttäpuoliskolla oli yhdeksän taklausyritystä, syötönkatkoja 10 ja irtopallojen keruu  21 kertaa. Newcastle vastaan samat luvut olivat kolme, kuusi ja 18. Lisäksi katsoessa vetoalueita huomataan, että Newcastlea vastaan keskimääräinen vetoetäisyys on korkeampi. West Hamia vastaan Spurs laukoi 22 kertaa, joista 14 lähti rangaistusalueelta (64%). Newcastlea vastaan lauottiin 20 kertaa, joista seitsemän lähti rangaistusalueelta (35%). Kun katsotaan vielä, että Newcastlen kaikki laukaukset tulivat Spursin rangaistualueella, ja ainoastaan kaksi meni ohi maalin, oli kliinisyys kiitettävää. Spursin maalia kohti suuntautuneista vedoista vain kaksi tuli rangaistusalueelta ja toinen oli Dierin maali. Newcastlen maalivahti Rob Elliot torjui ansiokkaasti lopulta seitsemän kertaa. Osa oli hyviäkin torjuntoja mutta Spurs helpotti tilannetta kaukolaukauksillaan.

Tottenham - Newcastle tilastot (WhoScored.com)

Tottenham - West Ham tilastot (WhoScored.com)

Spursin seuraavat neljä ottelua ovat Southamptonia (sarjasijoitus 12.), Norwichia (18.), Watfordia (7.) ja Evertonia (10.) vastaan. Everton vieraissa tulee olemaan ensimmäinen ottelu Spursin kauden toisella puoliskolla. Näille yksikään kilpakumppani ei ole hävinny kertaakaan (keskimääräiset otetut pisteet: Southampton 2; Norwich 2; Watford 3; Everton 2,2) , joten edellisten kierrosten pettymysten vuoksi voitot ovat pitkälti pakollisia, jotta Spurs pysyy mukana Top 4 -kisassa. Joulukausi on yleensä sarjan loppullisen muodostumisen kannalta äärimmäisen tärkeä. Nyt se on sitä myös Spurssille, jos aikoo kääntää positiivisen peli-ilmeensä todellisiin tuloksiin.

Leicesterin nousu eliittiin hataralla pohjalla

Kuluneen kauden kaksi erityistä kummastusta on ollut Jamie Vardyn järjetön maalimäärä ja Chelsean alennustila. Näillä kahdella on vielä yhteys siinä, että Leicester City keikkuu nyt sillä paikalla, jossa Chelsean pitäisi kaiken järjen mukaan sijaita. Vardy ohitti viime viikonloppuna Ruud van Nistelrooyn ennätyksen peräkkäisissä otteluissa tehdyistä maaleista. Erona toki Vardyllä oli se, että hänen ottelunsa sijoittui saman kauden sisään, kun Nistelrooyn onnistumiset sijoittui kahden kauden ajalle. Toisekseen Vardystä kukaan ei tiennyt mitään ennen vuotta 2012, kun hän siirtyi silloin päättömältä kuullostaneella miljoonan punnan summalla non-league joukkueesta englannin mestaruussarjaan Leicesterin riveihin. Ei ole siis yllättävää, että häntä käytetään nyt mannekiinina niin englantilaisen jalkapallon kiiltokuvana (mudista noussut proper football man) kuin todisteena siitä, että ulkomaalaiset managerit eivät ymmärrä antaa mahdollisuuksia paikallisille. Koko diskurssi on hyvin ohiampuvaa, koska se ei yleensä ota kantaa mihinkään todelliseen laatu- tai kulttuurikeskusteluun ja on vielä hyvin xenophobista. Se on yleensä merkki kansallisen jalkapalloidentiteetin vääristymästä ja sen aiheuttamasta kriisistä. Englanti on niin hyvä kuin se voi olla, eikä se ansaitse ilman rakenteellisia muutoksia yhtään sen enempää. Tähän on haettu sitten syyllisiä sitten ulkomaalaisista, joka on nykyaikana muutenkin hyvin suosittua. Näiden kansakunnan ihannoimien aitojen jalkapalloilijoiden ongelmana on yleensä ymmärtämättömyys ympäröivästä maailmasta ja trendeistä. Esimerkiksi Vardynkin kuvaa himmentää kyseenalainen kielenkäyttö kasinolla ennen kauden alkua. Ja ei nämä ei ole yksittäistapauksia, kuten voidaan todeta jo pelkästään Leicesterin kohdalla.

Viime kaudella Nigel Pearson suoritti yhden valioliigahistorian hienoimmista nousuista. 29 pelatun ottelun jälkeen joukkue oli tiukasti kiinni jumbosijalla hävittyään 18 peliä ja voitettuaan vain neljä. Viimeisen yhdeksän pelin aikana Leicester otti seitsemän voittoa ja yhteensä 22 pistettä (pelaten kerran tasan ja häviten vain Chelsealle). Kausi päättyi lopulta sijalle 14. Pearson joutui kuitenkin väistymään kesäisen skandaalin vuoksi, jossa julkisuuteen oli vuotanut video joukkueen pelaajista käyttäytymässä rasistisesti Thaimaassa (yllättäen Vardy ykkösjoukkueen pelaajana ei kärsinyt samaa kohtaloa kuin nämä skandaaliin sekaantuneet). Pallille hommattiin pikavauhtia pitkän uran valmennuksessa tehnyt Claudio Ranieri. Roomalaislähtöinen herrasmies on valmentanut useita seurajoukkueita, tosin ilman kummoista menestystä. Palkintokaapin merkittävimmät pokaalit ovat ainoastaan Italian ja Espanjan cupit. Lisäksi hän valmensi viimeksi Kreikkaa, mutta katastrofiksi kääntyneet EURO 2016 -karsinnat tarkoitti lähtöpasseja. Tämän vuoksi harva uskoi, että hän olisi oikea henkilö valmentamaan mahdollista putoamiskandidaattia. Toisin kuitenkin kävi. Elokuun jälkeen sarjataulukko oli erikoinen. City veti, perässä Crystal Palace, Leicester ja Swansea. Seuraavien kierroksien aikana kovaa alkukauden vireyttä esittivät myös West Ham, mutta tultaessa kiireiselle joulukaudelle, nämä muut kisaajat ovat pudonneet kyydistä. Leicester ei näytä sen sijaan luovuttamisen merkkejä.

Yksi syy tähän nousuun on joukkueen kahden avainpelaajan huippuvire. Ennen tätä kautta heidän ainoaksi huippupelaajiksi olisi voinut määrittää, jo nyt matkaa jatkaneen veteraanin, Esteban Cambiasson sekä Riyad Mahrezia. Jälkimmäinen tuotti tällä kaudella kuusi tehopistettä (viisi maalia ja kolme syöttöä) ensimmäisessä kuudessa pelissä. Vardy on sen sijaan tehnyt vähintään yhden maalin kaikissa paitsi kahdessa pelissä tällä kaudella. Kaksikko on tehtaillut yhteensä 84 % Leicesterin maaleista. Tämä raaka tilasto voi osoittaa Leicesterin valitettavan kompastuskiven. Vardyn kärkiparina 4-4-2 -systeemissä hääräävä Shinji Okazaki on onnistunut vasta kahdesti maalinteossa, eikä Mahrezin takana syöttöpörssissä neljällä syötöllä oleva Marc Albrighton ole sateentekijä. Jos Vardy tai Mahrez loukkaantuu, voi joukkueen tulokset myös hyytyä. Kova jouluruuhka myös todennäköisesti pudottaa energiatasoja, koska rotaation mahdollisuus on häviävä.

Leicesterin tulevaisuus ei myöskään näytä erityisen hyvältä. Joukkueen 23 ykköspelaajan keski-ikä on 28.5 vuotta, ainoastaan West Bromwich Albionin on vanhempi (28.6). Tämä ei lupaa hyvää joukkueen jatkuvuudelle. Avauksen ikikasvoista nuorin on laitapakki Jeffrey Schlup iällä 22. Tämä tarkoittaa pitkälti sitä, että jos Leicester onnistuu pitämään vireensä kevääseen asti ja ottamaan Chelsealta vapautuneen top 4 -paikan, ei joukkueelle voi povata erityisen hyviä mahdollisuuksia mestareiden liigaan. Ringin laajuus ja laatu ei yksinkertaisesti riitä ottelumäärän lisääntymiseen ja pelien vaikeutumiseen. Rahan upottaminen uusiin tulokkaisiin on potentiaalinen miina (kuten Spurs 2013-14 ja Liverpool 2014-15 tietää hyvin). Kun tällaisessa tilanteessa epäonnistutaan, voikin joukkue joutua taloudelliseen syöksykierteeseen. Näin kävi Leeds Unitedille. Kaudella 2000-01 Leeds pelasi mestareiden liigaa, Kolme vuotta myöhemmin koitti putoaminen ja 2007-08 pelattiin jo englannin kolmos divaria. Leicesterillä, ei miljardööriomistajastaan huolimatta, ole varaa tämän kaltaiseen virheeseen.

Joulukuu tulee todennäköisesti kuitenkin määrittämään Leicesterin loppukauden kulun. Ensin käydään testissä alavireisen Swansean vieraana. Tämän jälkeen alkaa todellinen savotta. Chelsea (K), Everton (V), Liverpool (V) ja Manchester City (K). Leicester ei ole myöskään vielä pelannut yhtään vieraspeliä Top 6 -joukkueita vastaan, eikä myöskään voittanut yhtään Top 5 -kohtaamista (kaksi tasapeliä ja yksi tappio). Tässä mielessä sarjataulukko on hieman vinoutunut. Joka tapauksessa kyseessä on urheilullisesti mielenkiintoisin nousu valioliigassa vuosiin. Ensimmäistä kertaa ns. Big Sixin ulkopuolelta haastetaan ylänelikkoa, kun kautta on jo tämän verran pelattu.