Hullvatonta

1-0 kyseenalaisesta rankkarista. Onko Tottenham uusi Manchester United? Fergusonin ManU oli kuulu siitä, että heikollakin materiaalilla tai pelillä, voitto oli varma, joko pakottamalla ja uskolla tai tuomarin avustamana. Tottenhamin pelaajilta sen sijaan näytää usko puuttuvan tällä hetkellä voitoista huolimatta. Pelin taso näyttää siltä, että mikäli Tottenham päästäisi ensimmäisen maalin, ei voittoa voisi pitää varmana. Paras taktiikka on saada itse ensimmäinen maali ja käyttää vastustajan aktiivisempaa peliä heitä vastaan. Näin se toimi Aston Villaa vastaan. Ehkä tämä onkin syy siihen minkä takia Tottenham on kyennyt pelaamaan jo kuusi nollapeliä. Pelko omasta haavoittuvuudesta on niin suuri, että peli on turhankin varmistelevaa, joka taas rikkoo oman hyökäyspelaamisen riskinottoa. Hyvänä esimerkkinä tuntuu edelleen olevan se, että varsinkaan laitapakit eivät tee niitä taustajuoksuja, jotka loisivat tilaa laitureille.

Redknappin Tottenhamilla oli hetkittäin täydellinen hyökkäysrakenne. Parker voitti pallon, antoi Modricille viereen, joka toimitti sen eteenpäin van der Vaartille. Rafa oli kykeneväinen pitämään palloa, syöttämään tai laukomaan. Laidalla juoksivat tehokkaat Bale ja Assou-Ekotto vasemmalla sekä oikealla Lennon ja Walker. Kärjessä hääräsi Adebayor, jota kiinnosti. AVB joutui oikeastaan aika vaikeaan tilanteeseen menettäessään viime kauden kynnyksellä sekä Modricin ja van der Vaartin, pelinrakentelun sielun. Tätä ongelmaa ei saatu kiitettävästi korjattua. Dembele ei ollut Modricin korvaaja, vaan täysin erillainen pelaaja. Dempsey ei istunut suoraviivaisuutensa vuoksi pelisysteemiin ja lisäksi Sigurdson ei ole näyttänyt olevansa kymppipaikalla yhtä hyvä kuin van der Vaart.

FourFourTwo:n statszonen hyökkäyskolmanneksen syöttölinjoja katsoessa huomaa, että lähes kaikki onnistuneet syötöt on annettu selvästi keskiympyrän jälkeen, ja keskiympyrästä tai alempaa ylöspäin annettujen syöttöjen määrä on vähäinen ja niistäin suurin osa epäonnistuneita. Keskialueen poikittaisia syöttökassa näyttäisi juuri sitä mitä ottelukin. Pallon kanssa seisoskellaan ja syötellään kaverilta toiselle, sitten joku käy viemässä sen hyökkäysalueelle, mutta Hullin 5-4-1 bussi on jo parkissa. Varsinkin tällaisissa peleissä pitäisi Paulinhon box-to-box pelaajana olla vahvemmin osallisena hyökkäyspelaamisessa.

Voi kyse olla toki siitäkin, että otteluruuhkien keskellä tämä ny vain oli tällainen peli. Kukaan ei tuntunut oikein onnistuvan toistaan paremmin. Eriksen oli vaihdosta tultua lähes yhtä tehoton kuin Holtbykin. Lennon ei kykene pelaamaan vasemmalla laidalla ja suuri osa hyökkäyksistä työnnettiin joka tapauksessa Townsendille, jolla ei taas ollut erikoisen hyvä peli. Sandro otti turhan keltaisen heti ottelun alkuun, jonka vuoksi hänen suojaamiseensa ei voitu samalla tavalla luottamaan. Tätä kirjoittaessa huomaan Tottenhamin twitter tilin kertovan triviatietona, että tämä oli ensimmäinen kotivoitto liigassa Hullista sitten vuoden 1978. Saavutus sekin. Huomenna jatkuu liigacup kotona samaista joukkuetta vastaan. Triviana sain tietää, että viimeiseksi kotivoiton Hullista cupissa on saavutettu 1981. Miten huomenna?

Kannattajille tilanne, voitoista huolimatta, on raastavaa. AVB kritisoi ottelun jälkeen, että tunnelma stadionilla on kuin pelaisi vieraspelissä. Tosin maalinteko-ongelmat ovat kuin vieraspeleissä. 23:ssa kotiottelussa tehty 34 maalia. Kannattajat äänestävät hiljaisuudellaan, koska eivät näe sitä kehitystä, jonka joukkue on saavuttanut ja mikä on vielä saavutettava. Vielä Martin Jollin alaisuudessa Tottenham oli vasta nouseva seura, joka pelasi räväkkää ja pelotonta jalkapalloa, osittain siksi, ettei heitä pidetty suorana kilpailijana kenellekään. Nyt heikoimmat joukkueet tulevat istumaan pallon alle, pyrkien saamaan edes pisteen. Tämä toimikin viime kaudella, ja mestareiden liigapaikka hävittiin näissä Stoke, Wigan, Norwich -tasureissa. Ensi viikonloppuna Tottenham kohtaa Evertonin vieraissa. Tähän mennessä ns. kovista otteluista Chelseaa ja Arsenalia vastaan on onnistuttu saamaan yksi piste, eikä tämä ottelu tule olemaan yhtään sen helpompi. Martinez on saanut Evertonin pelaamaan liikkuvaa ja tehokasta jalkapalloa lähes samalla pelaajamateriaalilla kuin Moyes. Erona on se, että Evertonilla on kerrankin se todellin ykköskärki, jota he kaipasivat kaikki nämä vuodet. Romelu Lukaku on haaste Tottenhamin korkealle linjalle.

Eurooppaliiga ennen Hull-viikkoa

Sunnuntain Aston Villa -peli tauon jälkeen osoitti samat pelilliset ongelmat ja niiden ratkaisut. Vaikka AVB painottaa joukkuetta yli yksilötaitojen, on tämän kauden ottelut olleet hetkellisesti kiinni puuttuvista yksilösuorituksista, joukkuesuoritusten epäonnistuessa. Viime kauden lopulla joukuepelillisiin ongelmiin ei tarvinnut panostaa, sillä Gareth Bale pelasti meidät lähes jokaisessa ottelussa. Tällä kaudella Tottenhamilla ei ole moista voimavaraa käytössä, joten AVB:lla tulee melkein kiire saada sekä taktinen peli, että pelaajavalinnat klikkaamaan yhteen.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että Tottenhamin peli kärsii rajusti leveyden puutteesta. Andros Townsend on hurjassa nosteessa ja tuokin sitä haluttua leveyttä oikealle laidalle, varsinkin nyt kun on nopeasti oppinut varioimaan peliänsä, välillä leikaten sisään ja toisinaan ajamalla päätyviivalle. Heikompia bussijoukkueita vastaan taktiikka ei edelleenkään tunnu toimivan. Aston Villa on vaarallinen vastahyökkäyksisä ja oli enemmän kuin iloinen antaessaan Tottenhamin pyöritää peliä keskialueella. Koska vasemmalla pelannut Vertonghen ei hirveästi luo painetta hyökkäysalueelle, ja sisäänpäin lähes aina liukuva Sigurdson eivät luoneet sitä vaadittua puolustuksen venyttämistä, jotta keskelle saataisiin tilaa. Villa keskittyikin enemmän pakkaamaan keskustaa ja Agbonlahor oli Bacunan kanssa merkkaamassa koko ajan Townsendiä. Townsendin vapauttava maali tulikin tilanteessa, jossa Walker teki taustajuoksun vetäen Bacunan mukanaan ja kymppipaikalla pelanneen Holtbyn liikkuessa keskelle ottaen huomion itseensä, Soldadolla oli tilaa antaa pallo Townsendille ja aloittaa oma juoksu rangaistusalueelle. Bacunan tajutessa juonen, oli jo liian myöhäistä ja Townsendin keskitykseksi tarkoitettu pallo pomppi takanurkkaan, sillä maalivahti Guzan seurasi etutolpalle liikkuvaa Soldadoa ja Holtbyä. Maali kuvasti sitä kuinka paljon Tottenham tarvitsee nopeaa liikettä, avatakseen puolustuksen. Liian usein peli hidastuu kävelyvauhtiin, jolloin heikompi mutta organisoitu puolustus pystyy lukemaan seuraavat liikkeet.

Lambert teki kuitenkin tavallaan taktisen virheen ottaessaan Benteken kentälle. Belgialaisen fyysinen preesens tunsi tuovan joukkueelle uskoa tasoituksesta. Beteneke pääsikin puskemaan täysin vapaasta paikasta yli maalin ja Tottenham oli helisemässä hetken. Villan usko kuitenkin kääntyi heitä vastaansa. Aktiivisempi hyökkäyspeli tuotti tilaa Spursille. Tämän vuoksi Bacuna joutui Townsendia vastaan toistuvasti työskentelemään yksin ja silminnähden väsyi. Osaltaan tämä johtui siitä, että 4-3-3:n laitahyökkääjinä olleet Agbonlahor ja Weiman näyttivät liikkuvan enemmän keskelle tukemaan Bentekeä. Ajatuksena oli ilmeisesti käyttää Benteken fysistä voimaa pääpelitilanteissa ja Agbonlahorin ja Weimannin hyökkääjän vaistoja kakkospalloissa. Fabian Delph joutui entistä rajumpaan rooliin puolustussuuntaan ja ottikin keltaisen kortin päättömästä taklauksesta pelin loppupuolella, kun Townsend oli jällleen kerran menossa Bacunasta ohi.

Tottenhamin toinen maali kuitenkin kertoo siitä millä tyylillä AVB haluaa joukkueen pelaavan. Soldado voittaa pallon hyökkäysalueen vasemmalla laidalla, syöttää Holtbylle ja jatkaa samalla juoksuaan boksiin. Holby syöttää takaviistoon puolustuksen läpi Paulinholle. Tässä vaiheessa linjan katseet ovat siirtyneet Holtbystä Paulinhoon, mutta koska brassi laittaa pallon yhdellä kosketuksella Soldadolle jalkaan, ei linja ehdi reagoimaan ja espanjalainen kylmästi katsoo maalivahtia ja toimittaa pallon verkon perukoille. Maali muistuttaa muitakin tällä kaudella tehtyjä joukkuemaaleja, joissa muodostuu selkeä visio syöttökolmioista. Jos Tottenham saa aikaan oikeanlaisen tempon, että tilaa muodostelmille löytyy, on maalinteko-ongelmat ratkaistu.

Tänään Moldovassa pelattavassa ottelussa Paulinho, Walker ja Townsend lepäävät, eivätkä matkusta joukkueen mukana. Anzhi-otteluun AVB raahasi lähes jokaisen pelikuntoisen ykkösjoukkueen pelaajan, kuitenkaan käyttämättä heitä edes vaihdosta. Tällaiset reissut ovat raskaita ja se saatiin nähdä West Ham -pelissä. Tällä kertaa mukana on selvästi enemmän kakkosjoukkueen ja junioriosaston pelaajia. Adebayor on myös palannut rinkiin ja matkustanut Moldovaan. Toivottasti myös Lamela saa peliaikaa ja osoittaisi vihdoin miksi hänestä maksettiin seuran ennätyssumma. Mikäli voitto tulee tänään, voi Tottenham jo rauhassa valmistella pudotuspelivaihetta ja peluuttaa kotipeleissään junioriosastoa.

Sunnuntaina Spurs kohtaa Steve Brucen luotsaaman Hull Cityn, joka on toistaiseksi osoittautunut poikkeavaksi nousijajoukkueeksi. Maalien teko ei ole ollut Brucen joukkueille aina avainasemassa, vaan tiukka perusasioista lähtevä puolustuspelaaminen. Senpä vuoksi suhteellinen tehtyjen maalien määrän putoaminen sarjatasoa vaihtaessa, ei ole vaikeuttanut Hullin tilaa. Sen sijaan keskimäärin sarjanousija päästää lähes 75% enemmän maaleja ensimmäisellä valioliigakaudellaan. Hull sen sijaan on päästänyt jopa suhteessa vähemmän maaleja per ottelu kuin viime kaudella. Hull on myös löytänyt Sone Alukon möytä hyökkäyspäähän potentiaalia ja kovan syötelijän Tom Huddlestonen muodossa. Tässä vaiheessa kautta, kun Chelsea ja Arsenal ovat hyötyneet verrattain helpoista otteluohjelmista, on Tottenhamin ylitettävä vanha ongelmansa, jossa ottaa joka kausi ne ratkaisevat pistemenetykset aina heikoimmilta vastustajilta. Tässä ottelussa Spurs joutuu todennäköisesti saman tilanteen eteen kuin aikaisemmissakin otteluissa: vastustaja puolustaa ja odottaa yksilövirheitä. Tottenhamin olisi kyettävä saamaan joukkue tasapainoon nyt. Poikkeuksellisesti Spurs jatkaa myös liigacupissa keskiviikkona kotonaan Hullia vastaan, joten toivotaan, ettei Steve Brucen painijoukkue tuota lisää loukkaantumishuolia.

Jalkapallo jatkuu

Ensi kesän mm-kisojen joukkueet ovat selvillä, ja kansa voi taas hetkeksi keskittyä siihen olennaisinpaan eli seurajalkapalloiluun. Maajoukkuetaukoina mieleen hiipii usein tyhjyys. Henkilökohtaisesti maajoukkuepalloilu on kiinnostavaa lähinnä pelillisistä näkökulmista, mutta suurta tunnetta ja huumaa on siihen vaikea saada sisällytettyä. Kansainväliset kilpailut ovat jossain määrin vähän päälleliimattuja kokemuksia, joissa joukkueilla ei ole sen kummempaa identiteettiä, kuin että muodustavat saman maan kansalaisiksi. Kansalaisuudet itsessään ovat sen verran monimutkainen kysymys, että kuinka kannattajajoukot tai pelaajat voisivat luoda järkevää yhtenäisyyttä. Ystäväni argumentti sille, ettei Espanja voi voittaa EM-kisoja 2008, lähti siitä että mitä laulua he laulaisivat voitonjuhlassaan. Pelilliset osaamiset kuitenkin ylittivät kansan sisäiset jakolinjat.

Jalkapallo oli seurajoukkuelaji kauan ennen kuin siitä tuli säännöllistä ja yleisesti hyväksytty maajoukkuelaji. Seurajoukkueiden taustalla oli nimenomaan jonkun yksittäisen yhteisön muodostama identiteetti. Kansainvälisellä tasolla maajoukkueiden kohtaamisessa on loppupeleissä kyse nationalistisesta tunteesta, kansojen välisestä me vastaan te asetelmasta, joka ei ole urheilullisesti miellekästä. Urheilutoimijat arvostelevat usein, urheilun käyttämistä poliittisena välineenä, kun pyritään osoittamaan boikottia jotain maata kohtaa esimerkiksi arvokisoja jaellessa. Mutta usein kuitenkin hyväksytään jalkapalloilun käyttämistä poliittisena välineenä kansallistunnon nostattamisessa ja maiden välisten historiallisten konfliktien ylläpitäjinä. Tavallaan jopa ihannoidaan sitä, että jalkapallo-ottelut aiheuttavat sotia.

Manchester Unitedin superlupaus Adnan Januzaj:n provosoima keskustelu viime viikolla oli hyvä esimerkki siitä, että kuinka määritellään maajoukkuepelaajan tausta. Arsenalin Jack Wilshere otti kantaa, ettei Januzaj:ta pitäisi pyytää englannin maajoukkueeseen, sillä viisi vuotta englannissa ei tekisi kenestäkään englantilaista. Vaikka Wilsheren näkemys oli se, että kuten suurjoukkueiden suorittama nuorten lahjakkuuksien haaliminen, ei pitäisi maajoukkuetasollakaan aloittaa tällaista tapaa, jossa "ostettaisiin" muiden maiden lahjakkuuksia. Silti Wilsheren kompastuskivi oli minusta sanoa, että viisi vuotta ei tee englantilaista. Mikä tekee? Mihin se raja vedetään, milloin voidaan määritellä jonkun olevan oikeutettu tuntemaan identiteettinsä johonkin maahan? Joku voisi esittää, että pitäisi syntyä ko. valtiossa, mutta silloin koko kysymys kansallisesta identiteetistä kärjistyy edelleen, ja asettaa ihmisiä erillaisiin asemiin. Vapaa liikkuvuus euroopassa on joka tapauksessa mahdollistanut sen, että entistä suurempi osa ihmisiä siirtyy työn perässä valtiosta toiseen ja näiden lapset muodostavat identiteettinsä omien valintojensa ja integraationsa kautta. Pelaako Januzaj joskus englannin maajoukkueessa pitäisi olla hänen itsenäinen päätös, eikä johtua englannin jalkapalloliiton opportunismista taikka nationalististisesta vastustuksesta.

Viikonlopun valioliigakierroksen jännittävimmät kohtaamiset ovat ehkä Tottenhamin vierasmatka Aston Villan vieraaksi. Villa on pelannut hyvin ilman Bentekeä, ja osoittaut omaavansa hyvän vastahyökkäysmateriaalin ja pelitavan. Peli ei tule olemaan helppo, sillä maajoukkuetauon aikana ei todennäköisesti olla kyetty ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka johtivat West Ham tappioon. Andros Townsendin maajoukkuedebyytin pelityylin ja otteiden olisi parempi näkyä myös liigassa. Sen sijaan Manchester City pelaa vaikean ottelun West Hamin vieraana. Pragmaattiseksi taktiikkaguruksi osoittautunut Big Sam voi häiritä Pellegrinin keskeneräistä työtä. Hetkittäin maaginen City on kaatunut yksittäisiin virheisiin, ja Kompanyn loukkaantuminen ei välttämättä auta asiaa ollenkaan. ManUn sekava alkukausi jatkuu Southamptonin kestittämisenä. Rannikon edustus on pelannut hyvin ja järkevästi ja istuukin kärkikahinoissa tällä hetkellä. Vaikkakin sarjasijoitus jäänee keskikastiin loppukaudesta, on tässä hyvä mahdollisuus kaataa suurjoukkue. Norwichin vaikea alkukausi tuskin kokee käännettä Arsenalin vieraana, ja Arsenal vahvistaa asemiaan kärjessä. Liverpooli vierailee Newcastlen luona. Poolin alkukausi on ollut huima ja Suarez on tuonut takaisin oman ulottuvuutensa peliin, mutta joukkue ei vielä tähän mennessä ole voittanut yhtään toista puoliaikaa ja aika olisi kyetä ymmärtämään, että peli kestää 90 minuuttia.

Rude Awakening Spurs 0 - 3 West Ham

Olihan se jotenkin nähtävävissä, että ennemmin tai myöhemmin pelilliset heikkoudet tulevat ilmeiseksi, eikä pelkällä onnella selvitetä. Voidaanhan tämä yksittäinen ottelu toki nähdä vaan tilastollisena poikkeuksena ts. tilastollisena pakkohäviönä. West Ham oli viimeksi voittanut liigassa Tottenhamin vieraissa 1999, tehnyt viimeksi White Hart Lanella liigassa kolme maalia 1994 ja kärsinyt nyt yhdeksän ottelun voitottoman vieraspeliputken. Olihan se selvä, että kaikki putket katkeavat.

Kaikki kunnia pitää kyllä antaa Big Samille ottelun taktisesta voitosta. Allardyce on malliesimerkki valmentajasta, joka saa joukkueensa pelaamaan hyvin sillä, että laittaa ensin perusasiat kuntoon. Olisi kohtuutonta nähdä, että se tarkottaisi sitä, että Allardycen pelisysteemi olisi ultra-defensiivinen. Se vain yleensä heikommalla pelaajamateriaalilla tarkoittaa sitä, että pelisysteemi lähtee siitä ettei päästetä maalia, ja sitä myötä mietitään kuinka itse tehdään maaleja. Tämä on ollut West Hamille selkeä ongelma, varsinkin ilman Andy Carrolia. 

Tähän otteluun Allardyce parkkeerasi bussin pelaamalla kärjetöntä 4-6-0:aa, ja osoittautui vaaralliseksi vastahyökkäyksissä. Tämä ei sikäli ollut yllätys, koska West Ham työnsi hyökkäyksiään laidoille, jossa vastassa olivat edelleenkin väärällä pelipaikalla pelaava Kyle Naughton vasemmalla laitapakin tontilla, ja ilmeisesti juuri ja juuri kuntotestistä selvinnyt Kyle Walker oikealla. Tämän lisäksi Paulinhon rooli on katsojalle entisestä sekavampi kuin se on hänelle itselleenkin. Pelaajan pitäisi olla se ajava voima, box-to-box pelaaja, joka tukee hyökkäystä hyökkäyskolmanneksella. Dembele sen sijaan pitäisi siis pelata puolustavana keskikenttäpelaajana, mutta on aivan liian hidas kääntymään, eikä osaa tukea laitapakkien nousuja. Nyt meillä on kaksi samanlaista pelaajaa keskikentän pohjalla, joista kumpikaan ei tee sit mitä tarvitsisi.

Hyvän esimerkin antoi toisen puoliajan alku. Paulinho nosti selvästi omaa peliasemaansa, ja Spursin hyökkäyspeli terävöityi. Samalla tosin West Ham sai otetta pelistä, koska Dembele ei kykene tarpeeksi katkomaan vastahyökkäyksiä. Todellinen ongelma oli tosin staattinen Defoe, joka hurjasta pallonhallintaprosentista huolimatta ei koskenut palloon ekalla puoliskolla kuin neljä kertaa, ja toisella puoliskolla syötettiin läpi Jääskeläistä vastaan ja ratkaisi vetämällä päin linjaltaan lähtenyttä maalivahtia. Defoella oli täsmälleen samanlainen paikka Chelsea-pelissä, jonka jälkeen totesin monen muun mukana, että yhdeksän kertaa kymmenestä hän olisi tehnyt maalin. Tätä vauhtia, Defoeta ei vain voi pitää avauksen miehenä liigassa, jonka vuoksi tammikuu vaatii laitapakkien hankinnan lisäksi kärjen hankintaa.

F365:n Daniel Storey huomauttaa kirjoituksessaan, että Tottenhamilla on suuria vaikeuksia kotipeleissä. Joukkue on AVB:n alaisuudessa tehnyt 23 pelissä ainoastaan 33 maalia. Tämä tarkoittaisi pitkälti sitä, että Tottenhamia vastaan heikommat joukkueet pyrkivät sumputtamaan peliä, jota taas pelaajamateriaali ei kykene avaamaan. Turhautuminen on ilmeistä, kun ei ole olemassa plan b:tä, ja pelaajat antavat hermostuksissaan heikkoja syöttöjä tai laukovat boksin ulkopuolelta, menettäen senkin hyvän hyökkäysliikkeen rippeet. Tottenhamin vastahyökkäyksille sopiva voimapelaajien materiaali taas on osoittautunut hyväksi hyviä joukkueita vastaan sekä vieraspeleissä, joissa vastustaja on pyrkinyt pelaamaan aktiivisemmin. Jopa Harry Redknap oli tajunnut tämän aikoinaan, kun peluutti usein koti-otteluissa 4-4-2:sta ja vieraissa ja euroopassa 4-2-3-1:stä. AVB:n pitää löytää samanlainen balanssi.

Tätä ottelua jälkikäteen arvioidessa on ollut helppo nähdä, että Walkerin olisi pitäny levätä torstain eurooppa liiga peli, sillä pelaajan työmäärä on aivan valtava. Kaikkia muita pelipaikkoja rotatoidaan paitsi hänen. Hän pelasi viime kaudella 47 ottelussa, ja liian usein puolikuntoisena. Toissa kaudella hän pelasi 48 ottelussa ja missasi kisakoneen Euro 2012:sta, koska pelasi murtuneella varpaalla viimeiset ottelut. Parantaisiko lepo ja terve kilpailu pelipaikasta Walkerin fyysistä kuntoa sekä pelitehokkuutta?

AVB:n tulisi myös harkita mahdollisuutta tällaisissa bussioteluissa peluuttaa Sandroa, joka on aidosti puolustava keskikenttäpelaaja, ja tämän rinnalla sitten Holtby:tä tai Paulinhoa, jolla saataisiin lisää miehiä hyökkäyspeliin, pelkäämättä kuitenkaan että puolustus kärsisi.

Maajoukkuetauko tulee tavallaan juuri huonoon hetkeen, nyt joukkue on "kriisissä" ennen Aston Villa peliä kahden viikon kuluttua, eikä se kykene selvittämään pelillisiä ongelmia viikkoon. Ainoa toivo on, että osa pelaajista saisi lepoa tänä aikana.

Mietteitä viikonlopulta: tekeekö Arsenal sen?

Tätä kirjoittaessa Arsenal johtaa Napolia kotonaan 2-0 ensimmäisen 15 minuutin jäljiltä. Olihan se jo todettava muutama kierrosta nöyryyttävästä tappiosta Aston Villaa vastaan, ettei Arsenal tällä kertaa olekaan kriisiseura. Monet ailahtelevat ja nuoret pelaajat lisättynä Özilin maagisuudella ja Flaminin raudalla, nousivat yhtäkkiä pykälän ylöspäin. Katkerin silmin katson Aaron Ramseyta taas. Ehdin nähdä sotkuiselta streamilta Ramseyn pelaamassa brittifutiksen kakkossuosikkini, Cardiff Cityn paidassa, ennen kuin tämä siirtyi Arsenaliin. Ensin raivostutti se, että suurseurat ostavat junnuja pois ja istuttavat näitä penkillä ja reserveissä. Ramsey pilkahteli välillä ja loukkaantui vakavasti Shawcrossin taklauksesta. Takaisin tuloa vaikeutti Jack Wilsheren nousu omasta akatemiasta sekä epätasaiset esitykset, jotka veivät miestä eri pelipaikoilla lopulta laitapakin tontille. Nyt hän on yhtäkkiä rautaa, tekee loputonta työtä sekä hyökkäys- (liigassa neljä maalia ja kaksi syöttöä) että puolustuspäähän (tehnyt tällä hetkellä enemmän taklauksia kuin kukaan muu liigassa) ja on oikeastaan juuri se pelaaja, jonka Jack Wilsheren piti olla. Nyt olen katkera siitä, tosin en varmaankaan niin katkera kuin Roy Hodgson, joka ihmettelee miksi tämäkin superlupaus on Walesilainen.

Arsenal kuitenkin kyykytti viikonloppuna Swansean ja on yhden voiton päässä seuraennätyksessä peräkkäisissä vierasvoitoissa. Mestareiden liiga näyttää pyörivän, ja joukkue on selvitynyt ongelmitta loukkaantumissumastaan ja voi jo valmistua muutamien palaamiseen kokoonpanoon. Kauden kynnyksellä monet myönsivät ensin, että Arsenalin avaus on eliittiä, mutta kokoonpanon syvyys ei riitä. Mitä jos se riittääkin? Jos Arsenal painaa vahvasti kaikissa kisoissa tammikuuhun asti ja Wenger tekee pari täsmähankintaa, onko joukkue musta hevonen? Liiga tullaan joka tapauksessa voittamaan pienemmällä pistemäärällä, sillä kaikki mestaruustaistelijat ovat pudottaneet pisteitä jo nyt merkittävästi, ja niillä on suuria ongelmia ratkottavana.

Manchester City pyöritti peliä ensimmäisen puoliskon Aston Villaa vastaan, mutta nukahti toisella puoliskolla. Tilastoissa muistutettiin viime kaudella Komppanyn ollessa loukkaantuneena, kuinka paljon joukkue päästi maaleja tai hävisi pisteitä hänen ollessaan poissa kokoonpanosta. Kukaan tuskin muistaa milloin City on päästänyt kolme maalia hänen pelatessaan avauksessa. Vaikkakin Villa tappio voidaan osoittaa tapahtuvan hetkittäisestä nukahtamiseta, olisi se silti epäreilua Villan junnuja kohtaan, jotka taistelivat ilman talismaaniaan Christian Bentekea ja rankaisivat Cityä ylimielisyydestään. Jotain kertoo sekin keskittymisestä, jos Brad Guzan oli kauden ensimmäinen maalivahti, joka saa syöttöpisteen. Eniten maaleja tehty (14) tässä vaiheessa, mutta silti kaksi 3-2 tappiota selvästi heikoimmille joukkueille, kertoo siitä työstä jota Pellegrini joutuu vielä tekemään. Kyse ei ole niinkään taidosta, eikä edes pelisysteemistä, vaan jostain muusta. Silti edelleen ehkä liigan paras materiaali.

Katselin sivusilmällä Unitedin peliä West Bromwichia vastaan. Jos en olisi tiennyt paremmin, olisin voinut hetkittäin luulla katsovani jotain merkityksetöntä keskikastin vääntöä. Ja siltä se ManUlle näyttää loppukauden ellei tulokset ala paranemaan. Joukkue pumppaa keskityksiä boksiin otteluista toiseen, ja vain viisi kolmestakymmenestä päätyi omalle pelaajalle lauantain pelissä. Katsoessani hyökkäyskolmanneksen syöttölinjoja FourFourTwon statzonesta, tuntuu pelin menneen kuten Spurs viime kaudella. Pallo pyörii hyökkäyskolmanneksella mutta vain murto-osa niistä saadaan boksiin sisään. Ilman van Persietä, ja ylipäätään kyvykästä keskikentän kaukolaukojaa, pitäisi läpisyöttöjä saada aikaiseksi. Rooney on toisinaan paras vaihtoehto pelinrakentelulle ManU:ssa, varsinkin silloin kuin RvP on vireessä, mutta ilman RvP:tä, Rooneyn kyvyt menevät hukkaan. Carrick-Anderson yhdistettynä onnettomaan laitapelaamiseen, ei vain luo tarpeeksi hyviä mahdollisuuksia maalinteolle. Fellainin piti tuoda sitä iskua keskikentän dominansiin sekä maalivaaraa, jotta ManU pystyisi kontroloimaan peliä ja nostamaan painetta hyökkäspäätyyn. Mitään tällaista ei ole nähty viime otteluissa. Ja Rion peluuttaminen toistuvasti viikolla ja viikonloppuna, alkaa näyttämään virheeltä.

Cardiff ja Hull jatkavat tasaisia otteitaan. Cardiffin Gary Medel valittiin Soccernetin Team of the Weekin. Ja oikeutetusti. Chileläinen on ottanut haltuun keskikentän haltuun ja on juuri sellainen pelaaja, jota nousijajoukkija kaipaa. Lisäksi Fulhamia vastaan hän suoritti hämmentävän 99% syöttöprosentin, ainoan epäonnistuneen syötön ollessa diagonaalinen puolenvaihto. Medelin siityessä Cardiffiin, monet epäilivät ostoa aikapommiksi. La Ligan korttikuningas ei pysyisi englantilaisen tyylin vauhdissa ja ottaisi punaista aina kuin mahdollista. Kukaan ei muistanut mainita, että englannissa saa keskimäärin pelata myös kovempaa. Tai sitten Cardiffin pelisysteemi lähtee sen verran matalemmasta linjasta, ettei juoksukilpailuja tarvitse hävitä ja luottoa on jättää osa tilanteista Caulker-Turner toppariparille, sillä Medel ei ole ottanut vielä yhtään keltaista korttia tähän mennessä.