Arvoturnausten joukkueet erottuvat aina jossain määrin seurajoukkueista. Siinä missä seurajoukkue modernissa maailmassa voi hankintojen avulla kyetä rakentamaan parhaan mahdollisen kokoonpanon olemassaolevilla resursseilla, maajoukkue voi rakentua vain sille maalle pelaamaan oikeutetuista pelaajista. Näiden pelaajien taso vaihtelee tietenkin ikäluokittain. Siksi puhutaankin yleensä kultaisista sukupolvista, kun kasaan on saatu joukkue, joka on erityisen lahjakas. Belgialla sanotaan nyt olevan käsillään tällainen sukupolvi. Katsojat toki hakevat itselleen yksilöistä sankareita, pelaajia jotka antavat kasvot joukkueen peli-identiteetille ja peräti kansakunnalle. Katsotaan keiden nähdään olevan ratkaisuasemassa turnauksen lähentyessä loppua.
James Rodriquez
Kolumbia haukkoi henkeä kesäkuun alussa, kun Radamel Falcao ilmoitti, ettei kykene toipumaan loukkaantumisestaan ja siten jättäytyi kisajoukkueen ulkopuolelle. Suuri osa huomiosta oli kiinittynyt viimeisen kolmen kauden aikana kovaa tahtia maaleja takovaan äärimmäisen taitavaan sekä voimakkaaseen kärkipelaajaan. Odotukset laskivat, analyyseissä uskottiin Kolumbian menevän verrattain helposta lohkosta jatkoon mutta hyökkäyksen organisointi koettiin kuitenkin haasteelliseksi. Tämä tuntui jo sikäli erikoiselta pessimismiltä, jo ennen King Jamesin nousua, koska joukkueen pikkipaikalle oli tarjolla samantapainen Jackson Martinez, jonka maalintekotahti FC Portossa ei ole mitenkään hävettävää. Martinez ei ole saanut lopulta kummoisempaa roolia näissä kisoissa, vaikka startissaan Japania vastaan sai kaksi maalia.
Rodriquez siirtyi kovalla rahalla viimekesänä Ranskan liigassa pelaavaan Monacoon, jossa tahkoi yhdeksän maalia ja 12 syöttöä kauden aikana. Tässä turnauksessa hän on toistaiseksi ainoa pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa neljässä pelissä, tapahtuma jota ei ole käynyt sitten 2002 MM-kisojen, jolloin sekä Rivaldo että Ronaldo onnistuivat samassa. Hän näyttää tällä hetkellä sellaiselta pelaajalta, jolla ei oikein ole mitään erityistä heikkoutta. Hän liikkuu pitkin kentän leveyttä rakentamassa peliä, kykenee käyttämään molempia jalkojaan, syöttöarsenaali on laaja ja laukaukset vahvoja. Seuraava ottelu Brasiliaa vastaan on verrattain mm-tasolla kokemattomalle Kolumbialle lähinnä henkinen este. Mikäli Rodriquez pystyy ylläpitämään tasonsa vielä yhden ottelun sekä inspiroimaan muuta joukkuetta, voi Kolumbia mennä finaaliin asti.
Neymar
Brasilia on klassinen hyökkääjätähtien luvattu maa. Teknisen taituruuden ja ns. "luovan" pelaamisen DNA:lla varustetut keltapaidat ovat olleet vuosikymmeniä koko maailman katsojien ihastuksen kohteena aina Pelén astuessa maailman näyttämölle. 2000-luvulla Brasilia on tuottanut enemmän hyviä puolustajia sekä keskikentän pohjapelaajia kuin supertähtiä. 2002 joukkueessa oli maalikuningas Ronaldo (orig.), maailman kovin hyökkäävä laitapakki Roberto Carlos, Rivaldo ja nuori nousukas Ronaldinho. 2006 mukana oli Ronaldo, Ronaldinho ja Kaka, joka nousi seuraavalla kaudella maailman parhaaksi pelaajaksi. 2010 mukana olivat enää uran taitteen kokenut Kaká sekä Robinho, joka ei koskaan noussut luvatulle tasolle. Näissä kisoissa kaikki katseet kohdistuvat 22-vuotiaaseen Neymariin.
Neymarin ympärille rakentuu kaikki joukkueen liike. Keskikentän pohjalle asettuu Luis Gustavo, jonka tehtävänä on ankkurina suojata puolustusta sekä luoda hyökkääjille vapaus toimia dynaamisesti. Brasilian heikkoutena on kunnollisen keskushyökkääjän puuttuminen, joka nostaa Neymarin paineita maalintekijänä entisestään. Hänen vahvuutenaan olisi kuitenkin saada pelata vapaasti 4-3-3 systeemissä vasemman laitahyökkääjään tonttia. Hän nopea pallon kanssa, äärimmäisen hyvä harhautuksissa sekä läpisyöttöjen pelaamisessa. Näissä kisoissa hän on myös toki osoittanut vaarallisuutensa laukauksissa, mutta Brasilian hyökkäyspään ongelmat (Hulkin ruosteinen suoraviivaisuus, Fredin non-factor otteet ja Oscarin katoaminen kuvasta kesken ottelun) rajoittavat hänen omaa peliänsä sekä pakottavat hänet ottamaan kohtuutottoman suurta vastuuta harteilleen. Brasilian joukkue on yleensä ollut hyvä astin lauta supertähdille, nyt sellaista tasoa ei taustalla ole.
Ottelu Kolumbiaa vastaan tulee tosissaan mittaamaan Brasilian pelin tason. Neymaria ja Brasiliaa koskee tavallaan sama ensimmäisen "kovan" pelin jännitys kuin Kolumbiaa ja james Rodriquezia. Neymarilla ja Brasilialla vain on enemmän hävittävänä.
Thomas Müller
Saksa on varsinkin Joachim Löwin aikana ollut äärimmäisen kasvoton joukkue. Toki joukkue on täynnä maailman parhaimmistoon kuuluvista pelaajista, mutta Löw on rakentanut niin organisoidun ja puhtaan pelisysteemin, jossa yksilöt tavallaan sulautuvat yhdeksi organismiksi. Näin Saksa on klassisestikin pelannut. Se muistetaan usein mekaanisesta joukkuepelistä. Ainoa poikkeus on, että Löw on saanut myös pelin näyttämään äärimmäisen viihdyttävältä. 2010 turnauksessa viisi maalia iskenyt Müller on noussut viimeisen neljän vuoden aikana yhdeksi maailman parhaaksi ja jossain määrin aliarvostetuksi pelaajaksi. Näiden kisojen Müller on osoittanut miksi Saksa pelaa kärjetöntä 4-3-3-systeemiä, vaikka Espanja jo ontuili saman kanssa EM-kisoissa 2012. Kyse on nimenomaan siinä, että Fabregas ei ole yhtä hyvä kuin Müller niin sanotussa false nine roolissa.
Müller aloitti kisat hattutempulla Portugalia vastaan ja sen lisäksi osunut vain voittomaalilla USA:ta vastaan, mutta hän kahdessa muussa pelissä antanut maaliin johtavan syötön. Vasta 24-vuotias pelaaja on kuuluisa siitä, että hän ratkoo yleensä aina kovia otteluita. Siinä missä kovien tilastojen pelaajat tahkovat maaleja ja syöttöjä sarjakausilla heikoimpia vastaan, jäätyvät he sitten kovissa ratkaisevissa peleissä. Müller on viimeisten kausien aikana useasti tehnyt maalin juuri silloin, kun tarve. Müllerin neroutta on välillä äärimäisen hankala edes hahmottaa. Häneltä oli aikoinaan kysytty haastattelussa, että mikä on hänen omasta mielestään hänen paras ominaisuutensa jalkapalloilijana. Tähän mies vastasi, että ei oikein koe olevansa millään osa-aluella erityisen hyvä mutta hän tuntuu haistavan tilanteita. Müller on kykeneväinen spektaalelimaisiin maaleihin sekä ruuhkatilanteiden läpi harhautteluun mutta monet hänen maalinsa ovat juuri sellaisia mitä legandaarinen Pippo Inzaghi teki. Sellainen peli ei vaadi mitään erityistä tekniikkaa tai nopeutta. Vain kykyä lukea peliä ja liikkua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Pirteästi liikkeelle, sittemmin hieman haparoinut, lähtenyt Ranska luo erityisen klassikko aseman seuraavaan otteluun. Kyseessä on samantapaista hegemoniaa kuin Kolumbian ja Brasilian välillä. Jos joku, Thomas Müller on sellainen pelaaja, joka kykenee ennakkopaineista huolimatta viemään joukkueensa jatkoon.
Karim Benzema
Kolumbian tavoin myös Ranskaa kohahdutti loukkaantumisesta johtuva poisjäänti ennen kisoja. Viimeiset kaudet kovassa vireessä ollu Franck Ribéry jäi kisakoneesta. Ranska on ollut EM-kisoista 2000 lähtien poukkoileva niin valmentajiltaan, pelaajamateriaaliltaan ja varsinkin pukukopin tunnelmaltaan. Nyt se on kuitenkin vahvimmillaan sitten Zidanen lopetettuaan uransa. Joukkueen materia on syvä jokaisella sektorilla, sillä on hyvä valmentaja ja äärimmäistä taitoa sekä tahtoa nuorissa pelaajissa. Benzema on antanut yleisön odottaa sitä hetkeä jolloin hän ottaa Ranskan ykköstykin paikan joukkueessa. Henryn jäätyä penkille 2010-kisoissa sekä lopetettuuaan maajoukkueuransa sen jälkeen, on kärkipaikalle ollut tunkua. Anelka, Cissé ja Giroud ovat olleet päteviä joukkuepelaajia mutta se jokin on puuttunut. Benzemalta se jokin on myös puuttunut aiemmin. Hän ei ole vuosiin kyennyt nousemaan Realissa kunnolliseen asemaan, koska hänen pääsääntöinen tehtävänsä on ollut tukea Cristiano Ronaldon tahtotiloja. Viime kaudella maalimäärät olivat liigassa nousujohteinen, mutta tärkeintä oli yleispositiivinen ilme pelaajassa. Uudistunut pelisysteemi tuotti 17 maalia ja 9 syöttöä.
Kuluvissa kisoissa Benzema on noussut kuitenkin Ranskan ykkösratkaisijaksi. Kolme maalia ja kaksi syöttöä kahdessa ensimmäisessä pelissä petasivat Ranskan tien jatkopeleihin. Tämän jälkeen meno on hyytynyt ja se voi myös olla ratkaisuasemassa joukkueen kohtalon kanssa. Liike on jähmettynyt viimeisimmissä peleissä, jolloin ei aukene edes tilaa keskikentän nousuille. Sulavasti liikkuva hyökkäysporukka takaisi vetopaikkoja Pogban ja Cabayen kaltaisille kaukolaukojille. Hitaasti soljuva peli ei myöskään sovi Benzemalle, joka on tottunut varsinkin Ancelottin Realissa kovatempoiseen vastahyökkäyspeliin, jossa hän on vahvempi. Pystyykö Benzema hilaamaan joukkuettaan mukanaan vaikean hetken yli? Hän ei ole juuri koskaan ollut sellaisessa tilanteessa. Häntä on ympäröinyt supetähdet joille hän tekee työtä. Nyt se työ olisi tehtävä itse. Saksa peli näyttää kuinka hyvin Ranska pystyy ylläpitämään positiivista ilmettään näissä kisoissa. Kaatuuko se Benzemaan vai kaatuuko hän muun joukkueen mukana ratkaisee ainakin jotain mitä hänestä tullaan muistamaan.
No comments:
Post a Comment