Perjantaina pelattavan pudotuspelikaavion "vasen" puolisko sisältää kaksi hegemoniaottelua, jossa auttamattomasti kaksi kovaa putoaa pois. Oikealla puolella kaaviota kohtaavat ensin Argentiina ja Belgia ja myöhemmin illalla Hollanti ja Costa Rica. Kyseiset ottelut eivät nostata samanlaista intoa paperilla ja alkujaan tuntuu, että suosikit Argentiina ja Hollanti olisivat jo varmistaneet kohtaamisensa välierässä. Tarkastellaankin näiden otteluparien ratkaisuyksilöt.
Eden Hazard
Chelseaan aikoinaan kovalla rahalla siirtynyt superlupaus Eden Hazard on malliesimerkki siitä mitä Belgian junioritoiminnassa tehdään oikein. Hyvällä peliälyllä, erinomaisella tekniikalla ja nopeudella lahjottu hyökkäävä keskikenttämies vois ottaa keskikentän yläkolmikosta minkä tahansa pelipaikan. Vasta 23 vuotias pelaaja, jopa näytti sen verran vahvaa mukautumista Mourinhon vaatimaan pelitapaan, että hänellä oli varaa pudottaa ja lopulta myydä Juan Mata pois joukkueesta. Hazardin pelivire kuitenkin oli vaikuttava tekijä Chelsean yleiskuntoon. Jokaisessa pelissä, jossa Chelsea menetti pisteitä, oli Hazard näkymätön. Nyt sama ongelma on iskemässä Belgian joukkueeseen, joka näyttää toivoneen hänestä omaa Messiä tai Neymaria, ellei peräti saman pelipaikan edustajaa, Kolumbian James Rodriquezia.
Belgia asettuu seuraavaksi Argentiinaa vastaan, joka ei ole vielä tässä turnauksessa esittänyt kovinkaan inspiroituneita otteita. Argentiinan tapa päästää kolme maalia Nigeriaa vastaan lohkovaiheessa kielisi sitä, että aktiivisella hyökkäyspelillä maaleja olisi tulossa. Hazard saa riippumatta Argentiinan systeemistä (kolmen tai neljän alempi puolustuslinja) vastaansa pelipaikkansa parhaimmistoon kuuluvan Pablo Zabaletan. Hänen kohtaamisessaan on Hazardin kannalta kaksi hyvää puolta. Ensinäkin Zabaleta tekee huomattavasti nousuja ja hakeutuu jopa vetopaikkoihin keskialueelle, silloin selustaan jää huomattavasti tilaa. Toisekseen Zabaletalla on toisinaan haasteita pitää päätään kylmänä ja turhautuminen heikentää hänen peliään. Belgian hyökkäyspelin rakentelu on ollut samanlaisessa taantumuksessa kuin Argentiinalla. Palloja heitellään yli keskialueen ja yksilösuorituksista toivotaan ratkaisua. Belgian puolustus tulee auttamattomasti olemaan pommituksen alla. Tästä syystä Hazardin kyvyt hallita hyökkäyspään peliä ja tehdä oikeita ratkaisuja itsensä ja joukkueen eteen nousee entistä suurempaan merkityksen.
Belgia asettuu seuraavaksi Argentiinaa vastaan, joka ei ole vielä tässä turnauksessa esittänyt kovinkaan inspiroituneita otteita. Argentiinan tapa päästää kolme maalia Nigeriaa vastaan lohkovaiheessa kielisi sitä, että aktiivisella hyökkäyspelillä maaleja olisi tulossa. Hazard saa riippumatta Argentiinan systeemistä (kolmen tai neljän alempi puolustuslinja) vastaansa pelipaikkansa parhaimmistoon kuuluvan Pablo Zabaletan. Hänen kohtaamisessaan on Hazardin kannalta kaksi hyvää puolta. Ensinäkin Zabaleta tekee huomattavasti nousuja ja hakeutuu jopa vetopaikkoihin keskialueelle, silloin selustaan jää huomattavasti tilaa. Toisekseen Zabaletalla on toisinaan haasteita pitää päätään kylmänä ja turhautuminen heikentää hänen peliään. Belgian hyökkäyspelin rakentelu on ollut samanlaisessa taantumuksessa kuin Argentiinalla. Palloja heitellään yli keskialueen ja yksilösuorituksista toivotaan ratkaisua. Belgian puolustus tulee auttamattomasti olemaan pommituksen alla. Tästä syystä Hazardin kyvyt hallita hyökkäyspään peliä ja tehdä oikeita ratkaisuja itsensä ja joukkueen eteen nousee entistä suurempaan merkityksen.
Lionel Messi
Messi räväytti itsensä Pep Guardiolan Barcelonassa koko maailman tietouteen. Vikelä jalkainen laituri on tällä hetkellä teknisesti ehkä maailman paras pelaaja, jonka pallokontrolli on ylivoimainen. Ei ole siis yllätys, että itse Maradona tituleerasi silloin nuorta Argentiinalaista uudeksi Maradonaksi. Yleensä hyvä kärkipelaaja tekee keskimäärin urallaan 0.33-0.66 maalia per ottelu. Messi kykeni pitämään parhaimpina vuosina tuon luvun 1,2 maalissa per ottelu. Argentiinassa oli huomattu superlahjakkuuden syntyvän mutta kasvuhäiriöstä kärsinyt 12-vuotias Messi siirtyi Barcelonan akatemiaan, joka oli halukas maksamaan hoitojen kustannukset. Argentiinan maajoukkue on ollut vahva viimeiset 10 vuotta, jonka aikana hyökkäyspotentiaaliin on kasvanut tasaisesti niin Higuain, Lavezzi kuin Agüerokin. Seuraava superlupaus Erik Lamela odottaa vielä vuoroaan kehityksen tyssätessä. Mutta koko kansakunta on superätähdistään huolimatta kääntänyt katseensa Lionel Messiin.
Messin ura maajoukkueessa ei ole kuitenkaan ollut niin räväkkä kuin olisi saattanut odottaa. Messillä on selkeä identiteettiongelma varsinkin maajoukkueen peli-ideologioiden kanssa, sillä hän ei tahdo oikein millään istua kokonaisuuteen. Onko se sitten systeemistä johtuva ongelma vai Messin omaa tahtoa ratkoa pelejä mielensä mukaan? Usein on todettu, että Messin maagisuus on kiinni siitä millaisia pelaajia hänen ympärillään on Barcelonassa. 2006 kisojen Juan Roman Riquelme oli lähimpänä sellaista pelaajaa, joka olisi kuin Xavi. Messin saama tuki ja myös suojaus on vapauttanut hänet pelaamaan miten tahtoo. Argentiinan peleissä näissä kisoissa ongelmana on ollut nimenomaan tällaisen keskikentän kontrollin ja lyhytsyöttörakentelun puute. Palloa ei oikein saada pelattua tehokkaasti hyökkäysalueelle. Välimatka keskikentältä hyökkäyskolmikkoon on usein liian pitkä, eikä kukaa täyty linjojen välisiä tyhjiä tiloja. Vasta Angel di Marian pelatessa aktiivisemmin laidalla Sveitsiä vastaan, saatiin aikaiseksi näitä mies ylivoimia, jonka ansiosta Messille avautuu tilaa (vaikkei hän toki sitä aina edes tarvitse). Messi on ratkonut otteluita yksinään tässä turnauksessa, siitä osoituksena 1-0 kaukolaukaus Irania vastaan ja täydellinen syöttö Di Marialle Sveitsiä vastaan. Mutta tärkein huomio on se, että Messi ei ole Maradona. He ovat kaksi toisiaan muistuttavaa mutta silti erityyppistä pelaajaa. Ratkaiseva ero on siinä, että Maradona oli selkeästi johtaja, joka inspiroi itseään heikompia pelaajia maagisiin suorituksiin niin maajoukkueessa kuin Napolissa. Messi ei tunnu oikein inspiroivan edes maailmantähtiä.
Messi räväytti itsensä Pep Guardiolan Barcelonassa koko maailman tietouteen. Vikelä jalkainen laituri on tällä hetkellä teknisesti ehkä maailman paras pelaaja, jonka pallokontrolli on ylivoimainen. Ei ole siis yllätys, että itse Maradona tituleerasi silloin nuorta Argentiinalaista uudeksi Maradonaksi. Yleensä hyvä kärkipelaaja tekee keskimäärin urallaan 0.33-0.66 maalia per ottelu. Messi kykeni pitämään parhaimpina vuosina tuon luvun 1,2 maalissa per ottelu. Argentiinassa oli huomattu superlahjakkuuden syntyvän mutta kasvuhäiriöstä kärsinyt 12-vuotias Messi siirtyi Barcelonan akatemiaan, joka oli halukas maksamaan hoitojen kustannukset. Argentiinan maajoukkue on ollut vahva viimeiset 10 vuotta, jonka aikana hyökkäyspotentiaaliin on kasvanut tasaisesti niin Higuain, Lavezzi kuin Agüerokin. Seuraava superlupaus Erik Lamela odottaa vielä vuoroaan kehityksen tyssätessä. Mutta koko kansakunta on superätähdistään huolimatta kääntänyt katseensa Lionel Messiin.
Messin ura maajoukkueessa ei ole kuitenkaan ollut niin räväkkä kuin olisi saattanut odottaa. Messillä on selkeä identiteettiongelma varsinkin maajoukkueen peli-ideologioiden kanssa, sillä hän ei tahdo oikein millään istua kokonaisuuteen. Onko se sitten systeemistä johtuva ongelma vai Messin omaa tahtoa ratkoa pelejä mielensä mukaan? Usein on todettu, että Messin maagisuus on kiinni siitä millaisia pelaajia hänen ympärillään on Barcelonassa. 2006 kisojen Juan Roman Riquelme oli lähimpänä sellaista pelaajaa, joka olisi kuin Xavi. Messin saama tuki ja myös suojaus on vapauttanut hänet pelaamaan miten tahtoo. Argentiinan peleissä näissä kisoissa ongelmana on ollut nimenomaan tällaisen keskikentän kontrollin ja lyhytsyöttörakentelun puute. Palloa ei oikein saada pelattua tehokkaasti hyökkäysalueelle. Välimatka keskikentältä hyökkäyskolmikkoon on usein liian pitkä, eikä kukaa täyty linjojen välisiä tyhjiä tiloja. Vasta Angel di Marian pelatessa aktiivisemmin laidalla Sveitsiä vastaan, saatiin aikaiseksi näitä mies ylivoimia, jonka ansiosta Messille avautuu tilaa (vaikkei hän toki sitä aina edes tarvitse). Messi on ratkonut otteluita yksinään tässä turnauksessa, siitä osoituksena 1-0 kaukolaukaus Irania vastaan ja täydellinen syöttö Di Marialle Sveitsiä vastaan. Mutta tärkein huomio on se, että Messi ei ole Maradona. He ovat kaksi toisiaan muistuttavaa mutta silti erityyppistä pelaajaa. Ratkaiseva ero on siinä, että Maradona oli selkeästi johtaja, joka inspiroi itseään heikompia pelaajia maagisiin suorituksiin niin maajoukkueessa kuin Napolissa. Messi ei tunnu oikein inspiroivan edes maailmantähtiä.
Keylor Navas
Costa Rica nousi yllättäen kisojen kovimmaksi mustaksi hevoseksi voittamalla D-lohkon. 3-1 voitto Suarezittomasta Uruguaysta sekä rohkean ja ennakkoluulottoman pelin seurauksena hampaaton Italia taipui 1-0. Kurssi on ollut hieman alavireinen sen jälkeen. Englantia vastaan joukkue pelasi maalittoman tasapelin ja Kreikkaa vastaan jouduttiin käymään rankkareilla katsomassa jatkoon menijä. Costa Rica on selvästi ainoa joukkue, jolla ei ole supertähtiä joukkueessa. Arsenalin junioriosaston Joel Campbell aloitti vahvoilla otteilla ensimmäisen pelin. Sen jälkeen Fulhamista tuttu Bryan Ruiz on ottanut ohjat tekemällä maalit sekä italiaa että Kreikkaa vastaan. Olisi toki mielenkiintoista nostaa jompikumpi hyökkäyspotentiaalin pelaaja mutta Hollantia vastaan hyvät kisat pelannut Navas joutuu erityiseen rooliin.
Enspanjan liigan Levantesta tuttu torjuja Keylor Navas on noussu näyttävillä torjunnoillaan kesän siirtoikkuna uutisiin. Useampi suurseura näyttäisi olevan nyt miehen perässä. Ennen Kreikka pelin toisen puoliajan lisäaikaa Navas ei ollut päästänyt yhtään pelitilanne maalia (ja se ainokainenkin oli rankkari avauspelissä). Tosin se Kreikka pelissä päästetty maali oli muuten vahvalla kädellä torjuneelle Navasille heikko suoritus. Laukaus keskelle, jonka hän torjui suoraan Sokratisin jalkaan. Costa Rica oli erityisen jyrän alla ottelussa, koska luottopakki Oscar Duarte oli ajettu ulos. Tämä korostaa entisestään Navasin roolia Hollantia vastaan. Jollain 5-4-1 johdannaisella systeemillä peliin lähtevä joukkue joutuu nyt miettimään hollantia vastaan tarkasti wingbackien nousut, koska keskuskolmikkoon joutuu pelaamaan Duarten sijaan korvaava "kylmä" pelaaja. Costa Rican paras mahdollisuus on yrittää estää Hollantilaisten nopeat vastahyökkäykset ja ajamaan laukaukset kaukosektoreille, jotka Navas nappaa helposti. Jos linja pettää pitkin ottelua, on paineet Navasin harteilla pitä Costa Rica MM-kisa joukkueena mahdollisimman pitkään.
Enspanjan liigan Levantesta tuttu torjuja Keylor Navas on noussu näyttävillä torjunnoillaan kesän siirtoikkuna uutisiin. Useampi suurseura näyttäisi olevan nyt miehen perässä. Ennen Kreikka pelin toisen puoliajan lisäaikaa Navas ei ollut päästänyt yhtään pelitilanne maalia (ja se ainokainenkin oli rankkari avauspelissä). Tosin se Kreikka pelissä päästetty maali oli muuten vahvalla kädellä torjuneelle Navasille heikko suoritus. Laukaus keskelle, jonka hän torjui suoraan Sokratisin jalkaan. Costa Rica oli erityisen jyrän alla ottelussa, koska luottopakki Oscar Duarte oli ajettu ulos. Tämä korostaa entisestään Navasin roolia Hollantia vastaan. Jollain 5-4-1 johdannaisella systeemillä peliin lähtevä joukkue joutuu nyt miettimään hollantia vastaan tarkasti wingbackien nousut, koska keskuskolmikkoon joutuu pelaamaan Duarten sijaan korvaava "kylmä" pelaaja. Costa Rican paras mahdollisuus on yrittää estää Hollantilaisten nopeat vastahyökkäykset ja ajamaan laukaukset kaukosektoreille, jotka Navas nappaa helposti. Jos linja pettää pitkin ottelua, on paineet Navasin harteilla pitä Costa Rica MM-kisa joukkueena mahdollisimman pitkään.
Arjen Robben
Robben on kisannut jo 10 vuotta korkealla tasolla. PSV:stä aikoinaan Chelseaan siirtynyt laituri oli tärkeässä roolissa Chelsean kahdessa mestaruudessa vuosina 2004-06, vaikkakin kehitystä haittasi muutama suurempi loukkaantuminen. Sitten hän siirtyi Real Madridiin, jossa saavutti yhden liigamestaruuden. Pérezin palattaua Realin puheenjohtajaksi, sai Robben väistyä uusien Galácticojen Cristiano Ronaldon ja Kakán alta. Uusi koti löytyi Bundesligasta Bayern Münchenin paidasta. Tänä aikana suoraviivainen, nopea ja tekninen vasen laitalinkki muuti hiljalleen oikealle puolelle kenttää puhtaaksi laitahyökkääjäksi. Robben on urallaan käytännössä voittanut kaiken seuratasolla mitä voitettavissa on ollut mutta Hollannin maajoukkueen materiasta huolimatta arvoturnauksissa on jäänyt saavuttamatta se taso ja unelma mikä puuttuu.
Ennen kisoja Hollannin maajoukkue näytti ikääntyneeltä hyökkäyksessä ja kokemattomalta puolustuksesta. Robbenin ja Van Persien heikot kaudet sekä aina mahdolliset loukkaantumiset varjostivat turnaukseen lähtemistä. Louis van Gaal näyttää saaneen Robbenista parhaimman irti nykyisellä taktiikallaan. Robben on pelannut selvästi vapaammassa roolissa keskemmällä samalla, kun pelisysteemi rakentuu wing backien nousujen ja diagonaalipallojen varaan. Robben on muutenkin aivan käsittämättömän nopea ikäisekseen mutta varsinkin tämä systeemi, jossa vastustajan annetaan nousta syvälle omalle puolustusalueelle on luonut miehelle älyttömästi tilaa tehdä pystyjuoksuja. Robbenin pallonkuoletustekniikka on aivan maailman luokkaa. Yleensä tekninen osaaminen ja nopeus ei yhdisty näin äärimmäisesti samassa pelaajassa. Robben tuntuu vapaamman pelipaikan ja itseluottamuksen myötä myös karistaneen yhden perisynneistään, joka osittain on psykologisesti kytköksissä hänen vasempaan jalkaansa. Jos hän pelaisi puhtaasti vasemapana laiturina, olisi hän maailman paras siinä, että juostaan päätyviivalle jonka päätteeksi joko keskitetään tai ajetaan itse sisään ja haetaan lyhyempää syöttöä pilkulle tai maalivahdin alueelle. Oikealle siirrettynä Robben on saanut nostettua omaa maalimääräänsä mutta samalla hän on usein päätynyt tekemään heikkoja ratkaisua heikon oikean jalan vuoksi. Hän, kuten niin moni muukin yksijalkainen pelaaja, pyrkii aina asettamaan itsensä vahvemmalle jalalle ja pelaamaan sitä kautta. Rutiinista poikkeaminen tuntuu olevan hankalaa, ja siitä syystä älykäs puolustaja osaa puolustää häntä. Jos Robben saisi purettua uransa loppupuolella pakkomielteistä vasenjalkaisuuttaan, kisaisi hän maailman parhaan pelaajan tittelistä.
Robben on kisannut jo 10 vuotta korkealla tasolla. PSV:stä aikoinaan Chelseaan siirtynyt laituri oli tärkeässä roolissa Chelsean kahdessa mestaruudessa vuosina 2004-06, vaikkakin kehitystä haittasi muutama suurempi loukkaantuminen. Sitten hän siirtyi Real Madridiin, jossa saavutti yhden liigamestaruuden. Pérezin palattaua Realin puheenjohtajaksi, sai Robben väistyä uusien Galácticojen Cristiano Ronaldon ja Kakán alta. Uusi koti löytyi Bundesligasta Bayern Münchenin paidasta. Tänä aikana suoraviivainen, nopea ja tekninen vasen laitalinkki muuti hiljalleen oikealle puolelle kenttää puhtaaksi laitahyökkääjäksi. Robben on urallaan käytännössä voittanut kaiken seuratasolla mitä voitettavissa on ollut mutta Hollannin maajoukkueen materiasta huolimatta arvoturnauksissa on jäänyt saavuttamatta se taso ja unelma mikä puuttuu.
Ennen kisoja Hollannin maajoukkue näytti ikääntyneeltä hyökkäyksessä ja kokemattomalta puolustuksesta. Robbenin ja Van Persien heikot kaudet sekä aina mahdolliset loukkaantumiset varjostivat turnaukseen lähtemistä. Louis van Gaal näyttää saaneen Robbenista parhaimman irti nykyisellä taktiikallaan. Robben on pelannut selvästi vapaammassa roolissa keskemmällä samalla, kun pelisysteemi rakentuu wing backien nousujen ja diagonaalipallojen varaan. Robben on muutenkin aivan käsittämättömän nopea ikäisekseen mutta varsinkin tämä systeemi, jossa vastustajan annetaan nousta syvälle omalle puolustusalueelle on luonut miehelle älyttömästi tilaa tehdä pystyjuoksuja. Robbenin pallonkuoletustekniikka on aivan maailman luokkaa. Yleensä tekninen osaaminen ja nopeus ei yhdisty näin äärimmäisesti samassa pelaajassa. Robben tuntuu vapaamman pelipaikan ja itseluottamuksen myötä myös karistaneen yhden perisynneistään, joka osittain on psykologisesti kytköksissä hänen vasempaan jalkaansa. Jos hän pelaisi puhtaasti vasemapana laiturina, olisi hän maailman paras siinä, että juostaan päätyviivalle jonka päätteeksi joko keskitetään tai ajetaan itse sisään ja haetaan lyhyempää syöttöä pilkulle tai maalivahdin alueelle. Oikealle siirrettynä Robben on saanut nostettua omaa maalimääräänsä mutta samalla hän on usein päätynyt tekemään heikkoja ratkaisua heikon oikean jalan vuoksi. Hän, kuten niin moni muukin yksijalkainen pelaaja, pyrkii aina asettamaan itsensä vahvemmalle jalalle ja pelaamaan sitä kautta. Rutiinista poikkeaminen tuntuu olevan hankalaa, ja siitä syystä älykäs puolustaja osaa puolustää häntä. Jos Robben saisi purettua uransa loppupuolella pakkomielteistä vasenjalkaisuuttaan, kisaisi hän maailman parhaan pelaajan tittelistä.
No comments:
Post a Comment