Toinen kierros on jo käynnissä ja muutamat jatkoennakkosuosikot ovat jo epäonnistuneet taikka esiintynyt hataralla pohjalla. Muutama huomio B-lohkosta näin juhannuksen kunniaksi:
Hollannin vastahyökkäyspeli
Joudun ottamaan sanojani takaisin Hollannin heikkouksista. Louis van Gaal osoitti äärimmäistä taktista neroutta kaatamalla Espanjan. Alkujaan paperilla liioittelulta näyttänyt 5-3-2 ryhmittymä osoittautuikin dynaamiseksi kokonaisuudeksi, jolla samaan aikaan pystyttiin pysäyttämään Espanjan peli mutta myös luomaan ylivoimaa keskialueelle sekä hyödyntämään hyökkääjien nopeutta sekä tekniikkaa vastahyökkästilanteissa. Kolmen topparin linja nollasi lähes täysin yksinäisen kärjen, Diago Costan, yritykset murtautua läpisyöttöihin, mikäli ne edes onnistuivat. Hollannin puolustuslinja ajoi pelaajia laidoille, jonne tilanteet haluttiinkin. Osittain siksi, että wingbackeina pelanneet Blind ja Janmaat putosivat hyökkäyspaineessa varmistamaan topparien selustaa, näin Espanjan dynaaminen hyökkäyskolmikko ei kyennyt muodostamaan haluamaansa ylivoimaa laitasektoreille sekä rakentamaan tuttuja tikitaka syöttökolmioita. Toisekseen laitahyökkääjinä pelanneet Silva ja Iniesta, eivät ole puhtaita laitureita. Heidän tendensinä on nimenomaan pyörittää peliä lyhytsyötöillä ja hakea linjojen läpi syöttyöjä ja juoksuja leikaten enemminkin sisään kuin pyrkien levittämään peliä. Hollannin puolustus oli organisoitus ja päättäväinen. He antoivat Espanjan tulla 25-30 metrin päähän maallista ennen kuin suorittivat puolustavia toimenpiteitä.
Hollannin hyökkäysarsenaalin pelikunto oli minulle yllätys. Rafael van der Vaartin puuttuminen, Robin van Persien loukkaantumishistoria, Arjen Robbenin mielialat sekä Wesley Sneijderin katoaminen tutkan alle joutuessaan Interissä epäsuosioon ja siirtymään epäsuosissa Turkin liigaan, eivät helpottaneet esianalyysiä ollenkaan. Sen sijaan Arjen Robben varsinkin näyttää olevan erittäin nälkäinen. Vihlooko takaraivossa sitten seurajoukkuekauden totaalinen sulaminen Saksan mestaruuden varmistumisen jälkeen? Hollannin taktiikka sopii näille ikääntyville, mutta edelleen teknisille ja nopeille, pelaajille. Topparikolmikko kera de Jongin blokkaa vastustajan hyökkäyksen, syöttää pallon laitaan, josta pallo pelataan nopeasti pystyyn hyökkäyskolmikolle (on hyvä huomioida kuinka kolme maalia syötettiin selvästi laidalta tai keskialueelta pystypallona). Keskikentän keskustaa ei ole lainkaan perinteisessä mielessä. Sneijder rakentaa ylhäällä, de Jong partioit alhaalla.
Australia peli osoittautui hetkittäin haastavaksi Hollannille. Van Gaal lähti samalla avausmuodostelmalla peliin. Mutta Australia pyrki altavastaajana pelaamaan myös fyysistä vastahyökkäyspeliä. Hollanti joutui ottamaan ohjat käsiinsä, sillä teknisesti heikompi Australia ei kyennyt pelaamaan kontroloituja hyökkäyksiä Hollannin alueelle asti, vaan luonnollisesti peli oli rikkonaisempaa ja epätarkempaa kuin avaus ottelussa. Australian romuluisia puolustajia vastaan ei myöskään ollut järkevää pelata samanlaista pitkien pallojen peliä, sillä tekniset, mutta heiveröisemmät, Hollantilaiset hävisivät väistämättä pääpallotilanteet hyökkäyspäässä. Hollanti joutui siis rakentamaan enemmän peliänsä puolustuksesta kohti hyökkäystä. Tämä sopi Australialle. Tim Cahill on sikamaisin hyökkääjä mitä Valioliiga aikoinaan oli nähnyt, ja äärimmäisen hyvä tällaisessa puolustajien häiriköimisessä ja pikkusikailussa. Hollannin puolustuslinja toimi hyvin Espanjaa vastaan, koska he ottivat organisoituneesti vastaan. Australiaa vastaan Hollanti joutui nostamaan linjaansa pelinrakentelun vuoksi, tästä syystä he väistämättä olivat pois asemastaan menettäessään pallon omalla puolustusalueella. Australialla oli mahdollisuus vielä nousta 3-1 johtoon, mutta hermostunut boksipelaaminen päätyi huonoon keskitykseen ja vielä huonompaan rinnalla ohjailuun, joka meni suoraan maalivahdin syliin. Hetkeä myöhemmin Van Persie olikin vapautettu vauhtiinsa, ja löi tasoituksen sisään. Hollanti pystyy kyllä nousemaan tulivoimansa ansiosta tappioasemasta voittoon, mutta turnauksen edetessä vastustajat kovenevat, eikä samanlaista anteeksiantoa suoda mikäli joudutaan takaa-ajoon.
Hollannin voittaessa lohkonsa, eteen astuu joko Meksiko tai Kroatia. Jälkimmäisellä oli epäonnea avauspelissään Brasiliaa vastaan, edellinen näytti taas äärimmäistä kypsyyttä pelatessa mestarisuosikki Braisiliaa vastaan. Mikäli Hollanti pystyy pitämään pakkansa kasassa, nähdäkseni seuraava todellinen testi tulee vastaan vasta neljännesvälierssä.
Tikitakan kuolema?
Yleisen analyysin mukaan mikä tahansa superjuokkue elää noin neljä vuotta. Siinä ajassa pelisysteemin taikka avainpelaajien täytyy vaihtua. Espanjan kohdalla tämä on ollut selvästi pelisysteemin kuolema. Guardiolan Barcelonalle kumartanut lyhytsyöttö- ja pallonhallintapeli menetti jo viimeisten seurajoukkuekausien aikana tehoansa, sillä yhä useampi joukkue kehitti omaa systeemiään seuraavalle tasolle ja oppivat puolustamaan heitä vastaan. Samaan aikaan Espanjan puolustuslinja on heikentynyt syvyydeltään sekä sen keskikentän metronomi Xavi on ikääntynyt. Xavin pelisilmä on edelleen sukupolvensa parasta, mutta fysiikan pettäessä nopeatempoinen pallonsiirtely ja menetyksen jälkeinen terrieriprässi ei vain tahdo onnistua enää. Vicente del Bosque olisi voinut hienosäätää systeemiänsä tai jopa keksiä sen uudelleen sopeuttaessaan nuoria joukkueeseen ja vanhoja uusiin rooleihin. Sen sijaan hän ei reagoinut juuri mitenkään. Diego Costan houkuttelu joukkueeseen kieli kuitenkin tällaista taktiikan muuttamista suoraviivaisemmaksi. Sen sijaan Llorenten sekä Navasin jättäminen kotiin ei oikeastaan mahdollistanut tätä. Costa on selvä voimakärki, joka olisi pystynyt fysiikallaan repimään linjoja auki hyökkäävän keskikentän nousuille. Se vaatisi samalla laitojen levittämistä, jota nykyinen joukkue ei kykene tekemään. Mancinin ja Pellegrinin Manchester Cityssä käyttämä epäsymmetrinen 4-4-2 olisi saattanut olla vastaus Espanjan nykyiseen materiaan. Llorente targettina, Costa liikkuvana voimahyökkääjänä, Navas ajamassa päätyviivalle ja keskittämässä (kerrankin olisi ollut pitkiä pääpelaajia laatikossa). Keskikentän pohjalle Martinez ja Alonso (molemmat hyviä puolustamaan mutta kykenevät rakentamaan peliä), tai vaihtoehtoisesti yksi puolustava ja Xavi/Fabregas peliä tekemään (jälkimmäisen maalintekovainu sekä osaaminen suoraviivaiseen liikkeeseen toimisi tässä roolissa paremmin) ja vasemmalle laidalle sitten peliä tekevä laituri (Iniesta tai Silva, vapaat kädet täyttämään kärkien liikkeen aiheuttamaa tyhjää tilaa).
Espanjan peli ei hajonnut kuitenkaan pelkästään hyökkäyspään pelaajien epätasapainoon taikka pelikuntoon. Espanja hallitsi pelejään sekä Hollantia että Chilea vastaan. Espanjan ja kuten Barcelonankin systeemiin on kuulunut se, että palloa ei anneta vastustajalle, jauhetaan sitä kuuluisaa omaa peliä välittämättä 0-0 tuloksesta taululla. Uskoa on siinä, että mitä pidempään puolustava joukkue joutuu juoksemaan ympäriinsä vastustajan syöttöjen perässä sitä enemmän kasvaa väsymyksen myötä yksilövirheiden määrä, joka johtaa suoraan blokkipuolustustenkin koheesioon heikentymiseen. Yksi liikkuu väärään suuntaan, jolloin toisen pitää ratkaista täyttääkö tilan vai pitääkö oman tontin. Mitä rajumpia puolustuslinjan liikkeitä saadaan aikaiseksi aukeaa tila jonne pallo pelataan ja taustajuoksun tekijä sijoittaa sen varmasti maaliin. Tämä on toiminut niin kauan kuin varsinkin heikommat joukkueet eivät ole kyenneet ylläpitämään omaa kuntotasoansa ja keskittymistä läpi pelin. Nykyään Espanjan annetaan pelata ja väsyttää itsensä. Määritellään tietyt triggerit, jolloin vasta käydään kimppuun. Hollanti ja Chile käytti hyödykseen tätä ja iskivät nopeista hyökkäyksistä maalinsa. Espanja voi hallita peliä mielinmäärin, mutta sillä ei tunnu oikein olevan mitään suunitelmaa 2-0 tappioasemalle. Se ei näyttänyt Chileä vastaan siltä, että kykenisi kääntämään ottelua enää edukseen. Tämä on myös taktista naiviutta, joka juontaa helposti siitä, että kaiken voittaneet miljonäärit eivät tiedä mitä tehdä, kun suunitelma ei toiminutkaan.
Epsanjan pelisysteemi kaatuu siis siihen, että se päästää maalin (voi kuulostaa bubismilta, mutta mestarijoukkueiden on kyettävä kääntämään ottelunsa missä tahansa tilanteelta). Sekä Hollantia että Chileä vastaan keskikentän prässi petti toistuvasti. Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä mitä puolustajat tekevät tällaisessa tilanteessa. Alba ja Azpilicueta laitapakkeina ovat usein pitkän pallokontrollijakson jäljiltä ylempänä kentällä eivätkä välttämättä ehdi takaisin omalle alueelleen. Casillas sai avauspelistä Hollantia vastaan paljon kuraa niskaansa. Olisin itse suopeampi Ikerille. Egopoliittisista syistä Mourinho pudotti miehen penkille hyväksyttävää syytä toissa kaudella. Jostain syystä Ancelotti ei kuitenkaan palauttanut miehelle kuuluvaa statusta: Madridin sykkeeksi ja joukkueen ykköstorjujaksi. Iker on joutunut siten epävarmuuksien tilaan viimeisten kahden kauden aikana. Nyt se näkyi kentällä. Ei sillä etteikö Ramosin ja Piquen yhteistyö olisi auttanut asiaa ollenkaan. Casillas näyttää epävarmalta maalilla lähes kaikissa näissä päästetyissä maaleissa mutta onko epävarmuus pelkästään omaa pelivireen ja itseluottamuksen heikentymistä? Katsoessa Piquen ja Ramosin liikkeitä molemmissa Robbenin maaleissa, on selvää ettei Iker voi luottaa topparipariinsa. Robben pistää puolustajat juoksemaan kohti maaliansa, kylmästi kuollettaa palloon, suorittaa rytminvaihdoksen, jonka jälkeen, neljä vuotta sitten maailman eliittiin kuuluneet, topparit sortuvat junioritason virheisiin ja täydelliseen kommunikaation puutteeseen. Kumpikaan ei yritä haastaa Robbenia tai leikkaamaan hänen vetolinjalleen. He peruuttavat, jolloin liika tila on täysi mahdottomuus maalivahdille arvioida. Maalintekoalue kasvaa tuollaiselta sektorilta liian suureksi parhaimmallekkaan torjuta.
Espanja jää alkulohkoon. Chile ottaa sen paikan jatkopeleissä. Chile on tällä kertaa paljon enemmän kuin hipstereiden suosima nichéjoukkue neljän vuoden takaa. Marcelo "El Loco" Bielsan ultraoffensiivinen pelisysteemi oli jännittävää katsella ja toi kaikkien huulille sanan "prässi", jota tähän päiväänkin asti viljellään turhankin löyhästi. Nyky-Chile nousee kuitenkin tästä vastustajan fyysiseen härnäämiseen perustuvasta suoraviivaista hyökkäävästä jalkapalloilusta, yhdistettynä vahvoihin ja kokeneisiin nuoriin pelaajiin kuten Arturo Vidal ja Alexis Sanchez. Jos Chile olisi ollut melkein missä tahansa muussa lohkossa, olisi heidät voinut veikata jatkoon. Espanjan romahdus takasi Chilelle lopulta helpon tien. Viimeisen kierroksen Hollannin kohtaaminen tulee testaamaan molempien joukkueiden tahtoa. Lohkokakkoseksi jääminen todennäköisesti tarkoittaa Brasilian kohtaamista seuraavalla kierroksella, ja tässä vaiheessa turnausta se voi olla liiankin kysymysmerkki kummallekaan halutavaksi. Toisaalta kuten cup-kilpailut hyvin tuntevat valmentajat usein toteavat: ne kovimmat on kohdattava joka tapauksessa, viimeistään finaalissa.
No comments:
Post a Comment