Aiemman tekstini esittelemistä maista Brasilia, Espanja ja Saksa ovat usean vedonlyöntitoimiston kärjessa. Valikoimani Italia ei ole aivan kärjessä mutta sisältää historiansa vuoksi mielestäni selkeän suosikin aseman. Katsastetaan pikaisesti myös kovimmat haastajat ja muutama musta hevonen.
Argentiina on asetettu aivan kärkikahinaan monien toimistojen listoilla. F-lohkon Argentiina on pätevöitynyt kisakävijä ja viime vuosikymmeninä ollut Etelä-Amerikassa Brasilian suurin kilpailija. Joukkue oli parhaimmillaan kesän 2006 kisoissa, jolloin paikallinen Xavi, Juan Roman Riquelme, pyöritti keskikentän pohjalta dynaamista hyökkäyspeliä. Serbia kaatui 6-0 ja matka jatkui neljännesvälieriin Maxi Rodiguezin kaataessa Meksikon lisäajalla. Kuten 2006 myös 2010 Argentiinan matka kaatui Saksaa vastaan neljännesvälierissä. Tänä vuonna mikäli molemmat voittavat lohkonsa, voivat ne kohdata vasta finaalissa. Argentiinan tulivoima on mieletön: Lionel Messi, Ezequiel Lavezzin, Sergio Agüero sekä Gonzalo Higuain. Puolustavampaan rooliin joko topparina tai keskikentän pohjalle on tarjolla monipuolinen Javier Mascherano. Laidoille Rodriguezin kokemus ja hyvän kauden pelannut Angel di Maria. Puolustuslinjan rungon ottanee kovassa huudossa ollut Ezequiel Garay sekä mainettaan parempi Martin Demichelis. Laitapakkina häärää alansa kovimman työmoraalin omaava Pablo Zabaletta. Argentiinan joukkue on sekoitus nuoruutta ja kokemusta yhdistettynä hyvään tekniseen osaamiseen sekä nopeuteen vastahyökkäyspelissä. Argentiina tulee varmasti kiilaamaan lohkonsa kärkeen, missä Bosniaa lukuunottamatta tuskin on suurempaa vastusta. Vastaan seuraavalla kierroksella astelee todennäköisesti Sveitsi.
Ranskan kultainen sukupolvi dominoi lyhyen aikaa kansainvälistä jalkapalloilua 1998 kotikisoissa sekä 2000 europeleissä. Tämän jälkeen joukkue on sukeltanut, lukuunottamatta tietenkin surullisen kuuluista 2006 mm-finaalia, joka lopulta muistetaan vain Zidanen viimeisenä otteluna. 2010 mm-kisoissa joukkue kykeni tekemään vain yhden maalin. Laurent Blancin piti johdattaa maajoukkue uuteen auringonnousuun mutta vuoden 2012 europelit jäivät taas pettymykseksi. Ranskalla on tällä hetkellä paras joukkue vuosiin. Joka peliapaikalle on hyviä korkealla tasolla pelaavia taitureita. Joukkuetta tosin on vaivannut vudoen 2006 pettymyksestä lähtien selkeä suunnan puute, Domenech menetti pukukopin kesken 2010-kisoja, eikä Blanc saanut käännettyä kurssia. Materia on verrattain nuorta. Laitapakit Evra ja Sagna tuovat varmasti rauhallisuutta puolustuspeliin. Topparit Koscielny, Sakho (loukkaantumisistaan huolimatta) sekä Varane (nuoresta iästä huolimatta) ovat edustaneet kunniakkaasti seurajoukkuekauden aikana. Keskikentän ankkurilla, Yohan Cabayella, on hyvä syöttöarsenaali ja hyvä potkutekniikka maalintekoon toisesta aallosta. Kärkiosasto Giroud, Remy ja Benzema ei ole maailman huippua mutta sopivan erillaisia sekä tehokkaita pelaajia, jotta vaihdoilla voidaan vaikuttaa otteluun. Ranskan mahdollisuudet näkyvät pitkälti oikeanlaisen taktiikan tasapainossa sekä henkisessä kestävyydessä. E-lohkosta ponnistava Ranska päätyisi lohkovoitolla todennäköisesti Bosniaa vastaan seuraavalla kierroksella.
Belgia on ehkä näiden kisojen hipsterivalinta. Siinä missä viime kisojen Marcelo Bielsan Chile oli ultraoffensiivisella prässipelillään ehkä vähän yltiöromantismiin ja vitsikkyyten kaatuvan kannattajan valinta, on Belgia selvästi oikea musta hevonen. Belgia, jonka vielä Hodgsonin valmentama Suomi kykeni voittamaan, on mennyt älyttömästi eteenpäin ja malliesimerkki siitä, miten pelaajia kasvatetaan väkimäärältään pienessä valtiossa. Joukkueella on asettaa maaliin kaksi kovaa pelaajaa, Courtois sekä Mignolet. Puolustuslinja rakentuu pitkälti Vincent Komppanyn ympärille. Toppareiksi tai laidoille on tarjolla myös Vertonghen, Vermaelen ja Alderweireld, unohtamatta ikiliikkuja Daniel van Buytenia. Huipputason laitapakkien puute on lievä särö kokoonpanon syvyydessä, vaikkakin Vertonghen on yllättävän pätevä vasemmalla tontilla. 4-2-3-1 taktiikan pohjaa ankkuroi todennäköisesti Dembele ja Defour sekä tarjolla Fellaini ja Witsel. Hyökkäyspään tulivoimaan on tarjolla Eden Hazard, Kevin de Bruyne, kevin Mirallas, superlupaus Adnan Januzaj sekä voimakärki Romelu Lukaku. Benteken loukkaantuminen jättää pahan aukon tosin hyökkäykseen, sillä se jättää Lukakun ainoaksi puhtaaksi kärkipelaajaksi. Mirallas pystyy paikkaamaan roolissa, mutta se vaatii hieman taktista muunnosta, johon nuori joukkue ei välttämättä taivu täysin. Belgian D-lohkossa pelaavat myös Algeria, Venäjä ja Etelä-Korea. Venäjän nykysukupolven piikki tapahtui jo 2008 EM-kisoissa, joten heidän haasteetta on vaieka arvioida. Etelä-Korea on taantunut sitten omien kisojensa, joten Belgialla on nyt todellinen sauma jatkopeleihin lohkovoittajana. Jatkopelissä vastaan asettuu todennäköisesti Portugal, joka mittaa jo todellisen tason, sillä hyvästä joukkueesta huolimatta, arvoturnaukset vaativat myös henkistä kokemusta.
Näiden valintojen jälkeen joku kysyy varmasti, että missä on Hollanti? En usko Hollantiin, enkä koskaan ole uskonutkaan. Joukkueen pelityyli on taantunut liikaa sitten 2002 MM-kisojen. Joukkueen puolustuslinja ei ole tarpeeksi tasokas. Heistä nimekkäin, Ron Vlaar, pelaa Aston Villassa. Muut ovat nuoria, lahjakkaita eitämättä, ja kokemattomia. Arjen Robben ja Wesley Snejder ovat huippunsa jo kokeneet ja muu hyökkäyskalustokin ikääntyy. Robin van Persien loukkaantumishuolet ovat palanneet, Dirk Kuytin aurinko on laskenut ja Klaas-Jan Hunterlaar ei oikein koskaan noussut täysin siihen mihin oli mahdollisuudet. Joukkueella on kuitenkin juniorinostoistaan tunnettu, ehkä Capellon ja Hiddinkin lisäksi, parhaimpiin kuuluva projektivalmentaja, Louis van Gaal. Häntä ei pidä aliarvioida.
Entä Aasia ja Afrikka? En kyennyt nostamaan Etelä-Amerikan ja Euroopan ulkopuolelta yhtään selkeää yllättäjää. Norsunluurannikolla näyttää olevan vahva hyökkäys Gervinhon, Salomon Kaloun, Didier Drogban ja Wilfried Bonyn muodossa sekä raudanluja keskikentän pohja Yaya Touren ja Cheik Tiotén muodossa. Puolustuspelaamista en osaa arvioida. Ghana on kantanut hyvin Afrikan kunniaa viimeisissä kisoissa mutta kokonaisuudessa mantereen jalkapallon kehitys on ollut pettymys. Lähes jokaisessa maajoukkueesta löytyy seurajoukkueiden kärkiin ponnistaneita nimiä, mutta yhtenäistä Etelä-Amerikan ja Euroopan dominanssia ei ole kyetty ravistelemaan vielä. Japani, Etelä-Korea ja lähi-idän maista Iran ovat materialtaan keskinkertaisia ellei jopa heikkoja.
Sen sijaan Balkanin savuista on nousemassa kaksi jännittävää joukkuetta, Bosnia sekä Kroatia. Molempien joukkueiden kokonaisuuksista löytyy kovan tason pelaajia kuten Kroatian Luka Modric ja Mario Mandžukić sekä Bosnian Edin Dzeko ja Miralem Pjanic. Tämän traumatisoituneen maanosan pelaajien tasonousu viimeisen vuosikymmenen aikana on sen verran hienoa, että toisinaan sitä miettisi millaisella joukkueella Yugoslavia lähtisi näihin kisoihin.
Näistä kisoista tulee todennäköisesti yllättävät ja mielenkiintoiset. Monet suurmaista ovat joko suorittaneet sukupolvenvaihdoksensa taikka lähestyvät sitä. Espanjan kaltaista dominanssia tuskin tullaan näkemään, jolloin paikka finaalissa on tarjolla viime kisaa suuremmalle määrälle ottajia. Tänä iltana Brasilia isännöi Kroatiaa. Neljän vuoden odotus on ohi, ja kesä on yhtä juhlaa seuraavan kuukauden. Nauttikaa!
No comments:
Post a Comment