Tammikuusta lähtien managerin pallia soviteltiin vuoroin Italian maajoukkueen Prandellille, Hollannin maajoukkueen van Gaalille sekä Yhdysvaltojen maajoukkueen Klinsmannille. Ensimmäinen teki jatkosopimuksen ja jälkimmäisellä on sopimusta vielä maajoukkueessa jäljellä. Van Gaal näytti jäävän kovimmaksi vaihtoehdoksi. Manchester Unitedille tuntui tulevan huhumyllyn keskellä jopa kiire heittää David Moyes pellolle, jotta hollantilaisvelho pystyttiin viemään Spursin nenän edestä. Van Gaal Spursiin nykytilanteessa näytti muutenkin siltä, että mies tulisi joukkueen peräsimeen vain siksi, että halusi valioliigaan ja muita tarjokkaita sarjataulukon yläpäästä ei ollut. ManU kuitenkin järjesti tilaisuuden.
Frank de Boer ja Mauricio Pochettino nousivat loppukaudesta spekuloinnissa korkeimmille sijoille, ja samalla osoitti sen, että millaisessa asemassa Tottenham on edelleen. Kovimmat managerit ja pelaajat eivät tule joukkueeseen, jolla ei ole historiaa Mestareiden liigasta taikka menestyksestä yleisesti. Levyn rahoituspolitiikka yhdistetynä kärsimättömyyteen (Pochettino on seitsemän valmentaja viimeisen kymmenen kauden aikana) eivät varmastikaan herätä mielenkiintoa tarjokkaissa managereissa. Pochettinoa parempaa ei lopulta ollut tarjolla, mutta luottamuspulan vaara on heti pestin alussa, sillä van Gaal toiveiden sekä raportoidun Ancelotin kohtalon odottelun (mikäli Atletico olisi voittanut Mestareiden liigan, olisi Ancelotti saattanut joutua jatkamaan matkaansa Realista) takia on selvää, ettei Pochettino ollut se ensimmäinen vaihtoehto. Tästä huolimatta levy antoi Argentiinalaiselle viiden vuoden sopimuksen, jonka myötä Twitterissä jo arvuuteltiin kuinka pitkään mies saa hommia tehdä. Vai olisiko Levy nyt vihdoin tajunnut, että tarvitaan aikaa?
Pochettinon hyvät puolet on selvästi siinä, että hän on jo luonut heikoilla resursseilla sekä junnujen täsmä valmennuksella hyvän pelisysteemin ja tuloksia valioliigassa. Voidaan sanoa, että hän on valmiimpi sarjassa operoimiseen kuin profiilikkaampi Frank de Boer. Pochettinon ultraärhäkäs prässi- ja vastahyökkäyspeli osoitti viime kauden lopulla ja tällä kaudella, että heikommallakin yksilömaterialla mutta oikeanlaisella pelisysteemillä kyetään nollaamaan kärkijoukkueiden peliä. Kuitenkin tällainen pelitapa vaatii joukkueelta kovaa fysiikkaa ja syvyyttä. Tätä Southamptonilla ei ollut tarjota, joten tulokset ailahtelivat hyvän alkukauden jälkeen liikaa. AVB:n taktiikka oli saman tyyppinen, mutta hän ei jostain syystä saanut sitä istutettua Spursiin. Kyse ei edes aina ollut siitä, että oliko taktiikassa vikaa. Yksittäiset pelaajat tuntuivat siltä, ettei tarkkaavaisuus taikka kunto riittäny kovinkaan pitkälle otteluun. Fysiikkavalmentajalla tulee olemaan kova työ edessään.
Pochettino on kuulema maksanut itse sopimuksensa ulos Southamptonista, jonka myötä hänellä ei ole mitään rajoitteita hakea entisiä pelaajiaan Spurssiin. Laitapakki Luke Shaw on varmasti matkalla johonkin top4-joukkueeseen hintalappunsa takia, mutta hyökkäyskalusto saattaisi hyvinkin seurata manageriaan uuteen seuraan. Lallana tai Rodriguez olisivat loistohankintoja hyökkäyskolmikkoon. Muuten Pochettino joutuu saman ongelman eteen kuin aiemmatkin managerit: miksei joukkueessa ole kunnon laitapakkeja taikka keskushyökkääjää? Potentiaalia ja tulivoimaa on joukkueessa jo nyt, mikäli oikeanlaista ohjausta saadaan aikaiseksi, mutta puolustuslinjaa on korjattava rankemmallakin kädellä. Kummoisempaa kuvaa siirtoikkunasta ei oikein saa ennen kuin kesän MM-kisat on käyty. Siihen asti on vain odoteltava.
No comments:
Post a Comment