Tottenhamin viime kausi päättyi piste-ennätykseen. Lisäksi mestareiden liigasta joukkue jäi ulkopuolelle niukasti. Kesän ehkä tärkein tehtävä olisi ollut säilyttää Gareth Bale joukkueessa. Kolmesta suuresta siirtosaagasta (Rooney Chelseaan, Bale Madridiin ja Suarez Arsenaliin) Tottenham oli ainoa, joka luovutti ison rahan edessä. Jopa Liverpoolin omistaja pelasi bluffilla, ja ei myöntänyt siirtoa Suarezille, vaikka sopimuksen mukainen siirtosumma saavutettiin, ja hyvällä tuloksella vielä. Tottenham pyrki sijoittamaan Balen 100 miljoonaa kilpailukykyiseen ja laajaan joukkueseen, epäonnistuen siinä raskaasti. Sherwoodin ottaessa ohjat AVB:ltä joulukuunalussa, kausi näytti käänyvän hienoon nousuun. Maaleja alkoi tulemaan ja sen myötä tuloksia. Marginaalit pettivät kuitenkin lopulta ja joukkue jäi peräti kymmenen pistettä Arsenalista ja neljännestä sijasta.
Tuleva kesä ei ole pitkä aika kehittää joukkueetta, koska mm-kisat katkaisevat perinteisen silly seasonin. Siirtomarkkinoilla tuskin tehdään yllätysvetoja tai kovia hankintoja, ennenkuin pelit on pelattu. Vaarana on tietenkin kisaylisuorittajien tarjonta, johon Spurs saattaa helposti kompastua. Mikäli nyt saadaan määritettyä ensin joku valmentaja joukkueelle. Frank de Boer oli vahva kandidaatti jokunen viikko sitten, mutta se rintama on hiljentynyt. Southamptonissa hyvää työtä tehnyt Pochettino on nyt noussut ykkösvaihtoehdoksi englantilaisessa mediassa. Hänen vahvuuksiaan on selkeä yksilöistä riippumaton pelisysteemi (vielä sellainen offensiivinen prässipeli, jolla AVB:n piti nostaa Spurs vahvaksi haastajaksi) ja nuorten pelaajien kehittäminen. Pochettino ei ole ideaali valmentaja siksi, ettei hän eroa mitenkään AVB:n tasosta: nuori ja lupaava. Toisaalta van Gaalin mennessä ManU:n, ei markkinoilla ole tarjolla kovan luokan kokoneita managereita.
Seuraavaksi arvioin muutamat joukkueen onnistujat, epäonnistujat sekä potentiaalit. Pyöröovi saattaa käydä lujaa kesällä, mutta toivottavasti ei liikaa. Taitoa on, uskoa ei.
Onnistujat
Hugo Lloris
Lloris on ehdottomasti liigan parhaimpia maalivahteja. Vasta 27-vuotiaalla ranskalaispelaajalla on kaikki mahdollisuudet nousta maailman eliittiin. Hienoista tasonotkahdusta nähtiin kauden aikana, varsinkin syksyn Everton-pelin päävamman jälkeen. Hermostuneisuus karisi kuitenkin kauden loppupäätä kohden, siitäkin huolimatta että epävarmuuden tilan luonut puolustuslinja ei parantanut otteitaan missään vaiheessa. Markkinoilla ei ole tarjolla yhtä valmista huipputason torjujaa, joten Tottenhamilla on täysi työ pitää mies joukkueessa kesän yli.
Christian Eriksen
Tanskalainen pelinrakentaja on viime kesän hankinnoista ainoa, joka lunasti paikkansa lopulta avauksessa. Nuoren superlupauksen kausi ei lähtenyt kunnolla lentoon heti alkuun. Oli loukkaantumista ja penkkikomennusta. Sherwoodin otetua ohjat, Eriksen tuotti liigassa tehot seitsemän maalia ja seitsemän syöttöä. Hänen kohdallaan van der Vaartin lähtö on vihdoin korvattu. Hetkellisesti Adebayor ja eriksen muodostivat loistavan tutkaparin ja pyörittivät keskenään koko Tottenhamin hyökkäystä. Eriksenillä on kaikki mahdollisuudet kehittyä yhdeksi Euroopan kuumimmaksi pelintekijäksi, jolla on jokainen osa-alue hallussa. Se vaatii vielä hyvän pelisysteemin, joka rakennetaan hänen ympärilleen sekä kunnollisen kärjen, joka ratkaisee tarjoilusta. Adebayor tuskin tulee olemaan se.
Epäonnistujat
Michael Dawson
Kaboulin loukkaantuminen viime kauden alussa avasi Dawsonille paluun avauksen mieheksi. Samalla pätevän debyyttikauden pelannut William Gallas osoitti, ettei kykene enää ikääntymisen vuoksi vastaamaan fyysisiin ja taktisiin vaatimuksiin. Silti AVB:llä kesti aikaa ratkaista toppariongelma, eikä tammikuun siirtoikkunassakaan tuotu apujoukkoja. Dawson pelasi hyvän loppukauden, mutta tänä vuonna hän on jäänyt auttamattomasti liigan kovimpien hyökkääjien jalkoihin. Toistuvasti laitureiden oli vastahyökkäystilanteissa helppo höynäyttää kokenutta Spurs-pelaajaa, heittämällä pallo toiselta puolelta Dawsonia ja juoksemalla itse toiselta puolelta. Hitaasti kääntyvä ja kiihdyttävä Dawson, ei enää saanut tilannetta tämän jälkeen haltuun. Toisaalta, jos joukkue olisi kyennyt pelaamaan pelikuntoisella ja vireisellä Sandrolla koko kauden, ei ehkä tällaisia yksi vastaan yksi tilanteita olisi ollut tarjolla. Caulkerin myynti Cardiffiin elokuussa näytti kierros kierrokselta entistä typerämmältä ratkaisulta. Toivottavasti hänet ostetaan takaisin tänä kesänä.
Roberto Soldado
Espanjalaiskärjen suurin ongelma oli alkukaudesta, ettei pelisysteemi tukenut häntä millään tavalla. AVB:n potkuihin asti ottelutilastoja katsomalla nähdään kuinka laitapelaajat eivät aja päätyviivalla, eikä keskustan pelaajat saa syötettyä palloa boksiin. Steriilillä pallonhallinnalla Soldado jäi täysin ilman tarjontaa boksissa, ja tämän jälkeen oli nähtävissä kierre: Soldado ei enää hakeutunut niille maalintekosektoreille, jossa oli vahvimmillaan. Koko pelisysteemi petti. Silloin, kun hän teki oikean juoksun, syöttöä ei tullut. Kun se tuli, ei hän ollut liikkeellä oikealla sektorilla. Lopulta, kun Sherwood tuli joukkueseen ja loi systeemin (hataran sellaisen toki), jolla ottelutilastoja katsomalla nähdään entistä enemmän syöttöjä boksiin sekä laukauksia boksin sisältä, ei Soldadolla ollut enää asiaa avaukseen. Adebayorin kunto toki vaikutti asiaan mutta sen pettäessä sisään tuli Harry Kane, joka pelasi vahvasti kolme ottelua putkeen. Soldadolla on ollut siis myös kohtuutonta epäonnea ja vaatisi hyvän managerin luomaan itseluottamusta. Riippuen kesän hankinnoista, espanjalainen pelannee vielä toisen kauden, ja tuskin se voi yhtä heikosti mennä.
Potentiaalit
Erik Lamela
Monissa artikkeleissa pitkin kautta, ja varmasti joissain kauden jälkeenkin, Erik Lamelaa luokiteltiin suurimpien floppien joukkoon. Mutta ongelma Lamelan kohdalla on ollut se, ettei kukaan ole nähnyt häntä oikeasti pelaamassa. Hän ei ensimmäiseen kahteen kuukauteen saanut juuri yhtään avauspaikkaa, eikä vaihtomiehenäkään vakuuttanut. Kyse ei ollut pelaajan taidoista, lähinnä hämmennyksestä. Itseluottamus ja ymmärrys halutusta pelitavasta puuttui. Jostain syystä asia, joka oli selvästi Levyn ja AVB:n pelaajahankintojen sekä sen myötä taktisissa epäonnistumisissa, asetettiin puhtaasti argenttiinalaisen harteille. Oikea valmentaja, oikealla pelisysteemillä saa tästä pelaajasta varmasti sen maailmanluokan tekijän mihin hänen lahjansa viittaavat.
Paulinho
Brasilialainen Paulinho loisti Confederations Cupissa, ja siirtyi kesällä Tottenhamiin. Pelaajassa oli kaikki potentiaalit olla se todellinen box-to-box keskikenttämies, Spursin Frank Lampard. Ominaisuudet ovat siellä, ja siitä syystä hänet on valittu heikon kauden jälkeen Brasilian mm-kisakoneeseen. Paulinhon vihdoin saaden otetta pelistä Sherwoodin alla, Spursin vanha ystävä Charlie "not that kind of a player" Adams kävi tallomassa miehen lasarettiin. Tämän jälkeen ei pelit ole maistuneet. Liike kentällä on ollut epätarkkaa ja innotonta. Vasta viimeisessä ottelussa Aston Villaa vastaan, nähtiin ensimmäisellä puoliskolla se keskikentän dynamo, joka hänen pitkin olla. Varsinkin avausmaalissa nähtiin se mikä idea on klassisessa 4-4-2:sessa, varsinkin Eriksenin pelatessa peliätekevänä laiturina. Toinen kärki joutuu usein valumaan laitaan täyttämään tyhjää tilaa, jolloin keskikentältä on jonkun noustava tarttumaan toisen aallon tilanteisiin. Paulinholla on vahva potentiaali ja toivoisin hänen selviävän kesän mahdollisista siivouksesta.
Kaboulin loukkaantuminen viime kauden alussa avasi Dawsonille paluun avauksen mieheksi. Samalla pätevän debyyttikauden pelannut William Gallas osoitti, ettei kykene enää ikääntymisen vuoksi vastaamaan fyysisiin ja taktisiin vaatimuksiin. Silti AVB:llä kesti aikaa ratkaista toppariongelma, eikä tammikuun siirtoikkunassakaan tuotu apujoukkoja. Dawson pelasi hyvän loppukauden, mutta tänä vuonna hän on jäänyt auttamattomasti liigan kovimpien hyökkääjien jalkoihin. Toistuvasti laitureiden oli vastahyökkäystilanteissa helppo höynäyttää kokenutta Spurs-pelaajaa, heittämällä pallo toiselta puolelta Dawsonia ja juoksemalla itse toiselta puolelta. Hitaasti kääntyvä ja kiihdyttävä Dawson, ei enää saanut tilannetta tämän jälkeen haltuun. Toisaalta, jos joukkue olisi kyennyt pelaamaan pelikuntoisella ja vireisellä Sandrolla koko kauden, ei ehkä tällaisia yksi vastaan yksi tilanteita olisi ollut tarjolla. Caulkerin myynti Cardiffiin elokuussa näytti kierros kierrokselta entistä typerämmältä ratkaisulta. Toivottavasti hänet ostetaan takaisin tänä kesänä.
Roberto Soldado
Espanjalaiskärjen suurin ongelma oli alkukaudesta, ettei pelisysteemi tukenut häntä millään tavalla. AVB:n potkuihin asti ottelutilastoja katsomalla nähdään kuinka laitapelaajat eivät aja päätyviivalla, eikä keskustan pelaajat saa syötettyä palloa boksiin. Steriilillä pallonhallinnalla Soldado jäi täysin ilman tarjontaa boksissa, ja tämän jälkeen oli nähtävissä kierre: Soldado ei enää hakeutunut niille maalintekosektoreille, jossa oli vahvimmillaan. Koko pelisysteemi petti. Silloin, kun hän teki oikean juoksun, syöttöä ei tullut. Kun se tuli, ei hän ollut liikkeellä oikealla sektorilla. Lopulta, kun Sherwood tuli joukkueseen ja loi systeemin (hataran sellaisen toki), jolla ottelutilastoja katsomalla nähdään entistä enemmän syöttöjä boksiin sekä laukauksia boksin sisältä, ei Soldadolla ollut enää asiaa avaukseen. Adebayorin kunto toki vaikutti asiaan mutta sen pettäessä sisään tuli Harry Kane, joka pelasi vahvasti kolme ottelua putkeen. Soldadolla on ollut siis myös kohtuutonta epäonnea ja vaatisi hyvän managerin luomaan itseluottamusta. Riippuen kesän hankinnoista, espanjalainen pelannee vielä toisen kauden, ja tuskin se voi yhtä heikosti mennä.
Potentiaalit
Erik Lamela
Monissa artikkeleissa pitkin kautta, ja varmasti joissain kauden jälkeenkin, Erik Lamelaa luokiteltiin suurimpien floppien joukkoon. Mutta ongelma Lamelan kohdalla on ollut se, ettei kukaan ole nähnyt häntä oikeasti pelaamassa. Hän ei ensimmäiseen kahteen kuukauteen saanut juuri yhtään avauspaikkaa, eikä vaihtomiehenäkään vakuuttanut. Kyse ei ollut pelaajan taidoista, lähinnä hämmennyksestä. Itseluottamus ja ymmärrys halutusta pelitavasta puuttui. Jostain syystä asia, joka oli selvästi Levyn ja AVB:n pelaajahankintojen sekä sen myötä taktisissa epäonnistumisissa, asetettiin puhtaasti argenttiinalaisen harteille. Oikea valmentaja, oikealla pelisysteemillä saa tästä pelaajasta varmasti sen maailmanluokan tekijän mihin hänen lahjansa viittaavat.
Paulinho
Brasilialainen Paulinho loisti Confederations Cupissa, ja siirtyi kesällä Tottenhamiin. Pelaajassa oli kaikki potentiaalit olla se todellinen box-to-box keskikenttämies, Spursin Frank Lampard. Ominaisuudet ovat siellä, ja siitä syystä hänet on valittu heikon kauden jälkeen Brasilian mm-kisakoneeseen. Paulinhon vihdoin saaden otetta pelistä Sherwoodin alla, Spursin vanha ystävä Charlie "not that kind of a player" Adams kävi tallomassa miehen lasarettiin. Tämän jälkeen ei pelit ole maistuneet. Liike kentällä on ollut epätarkkaa ja innotonta. Vasta viimeisessä ottelussa Aston Villaa vastaan, nähtiin ensimmäisellä puoliskolla se keskikentän dynamo, joka hänen pitkin olla. Varsinkin avausmaalissa nähtiin se mikä idea on klassisessa 4-4-2:sessa, varsinkin Eriksenin pelatessa peliätekevänä laiturina. Toinen kärki joutuu usein valumaan laitaan täyttämään tyhjää tilaa, jolloin keskikentältä on jonkun noustava tarttumaan toisen aallon tilanteisiin. Paulinholla on vahva potentiaali ja toivoisin hänen selviävän kesän mahdollisista siivouksesta.
No comments:
Post a Comment