Spursin 5-3 kotivoitto Chelseasta oli poikkeuksellinen. Viimeksi voitto tuli keväällä 2010, kaudella jonka päätteeksi Spurs sijoittui neljänneksi ja matkasi kohti ensimmäistä mestareiden liiga -pelejä. Se mikä teki ottelusta kuitenkin erityisen poikkeuksellinen oli Spursin maalimäärä. Jose Mourinhon Chelsean pahin tappio oli ollut 3-0 tappio Middlesbroughlle kaudella 2005-06. Realin peräsimessä meno oli ollut hetkittäin julmaa kuten Dortmund voimiensa huipulla näytti Lewandowskin pistäessä neljä maalia Lopezin selän taakse. Ehkä hänen henkilökohtaisesti raskain tappio oli ensimmäinen El Classico, jossa Barcelona vei Realia 5-0 Camp Noulla. Tämä uudenvuoden päivän Chelsean no show saattaa tosin kostautua myöhemmin kaudella. Nyt Chelsea johtaa liigaa ainoastaan C-kirjaimen vuoksi, koska City ja Chelsea ovat päätyneet hämmentävään tasatulokseen sarjataulukossa kaikilla käytössä olevilla mittareilla.
Pochettinon Spurs aloitti kautensa hyvin heikosti. Taktiikat eivät menneet läpi, selkärangat napsahtelivat tasaiseen tahtiin ja kunto ei tuntunut riittävän mihinkään. Everton voitosta lähtien suunta on ollut ylöspäin, tasaisesti yskähdellen, mutta silti. Tulos tuli lopulta, ehkä parhaimmalla kokonaispelillä mitä joukkue on pelannut moneen vuoteen. Tämän voiton myötä päätin tehdä viisi positiivista huomiota.
1. Kauden kehittynein pelaaja: Nacer Chadli
Viime kauden Bale-rahoilla ostettiin useita pelaajia, joiden piti kääntää Spurs yhden miehen showsta todelliseksi liigajyräksi, jolla on tarjota jokaiselle pelipaikalle syvyyttä. Soldadon floppaamista harva olisi voinut ennustaa, ja muiden kehittymättömyys (varsinkin Paulinhon) pystyttiin huomaamaan suhteelisen aikaisessa vaiheessa. Sen sijaan täysin kolmos luokan rotaatiopelaajaksi pudonnut Nacer Chadli on kesän jäljiltä täysin eri pelaaja. Miehen peruskunto on muuttunut habapelaajasta atleettiseksi ja viime kauden vasemman laidan Adros Townsend imitaatiot (tarkoittaa pelitaktiikkaa, jossa käännettylaituri leikkaa sisään ja yrittää eurogoalia 25-metristä) ovat jääneet historiaan. Chadlin viimeistely on tällä hetkellä kylmää ja hän pelaa useissa tilanteissa käytännössä tukihyökkääjänä tekien taustajuoksuja boksiin, joko antaen tilaa Harry Kanelle tai tulee toisessa aallossa iskien irtopalloihin kiinni. Niin hyvässä vireessä hän oli ennen loukkaantumista, että Pochettino vaihtoi taktiikkaa kokonaan hetkellisesti 4-4-2:n peluuttaen Erikseniä vasemmalla, palauttaen kuitenkin systeemin takaisin 4-2-3-1:n ja pudottaen Soldadon pois joukkueesta.
2. Pochettinon juniorimylly tuottaa jo tulosta
Southampton on yksiä klassisimpia juniorikasvattamoja sumusaarella, joka on pystynyt varsinkin uusimmalla valioliiga oleskelullaan kilmpailemaan rahaseurojen kanssa vahvan oman materian kanssa. Edes avauspelaajien menettäminen kesällä ei tuntunut missään. Uudet lupaukset odottivat vuoroansa ja seura teki muutaman onnistuneen täsmäoston. Nyt Pochettino on saamassa samaa sanomaa Tottenhamissa läpi, joka on tähän mennessä tunnettu lähinnä hyvänä junioriseurana, mutta jonka menestymispaineet ovat olleet niin korkeat, etteivät nuoret yleensä siellä lyö läpi. Ledley King on varmaan viimeinen erityisen menestynyt Spursissa kasvanut ja uransa pelannut pelaaja. Masonin nopea nousu ja Bentalebin jatkuva kehitys on lyönyt ällikällä monet seuraajat paitsi mainion Spursin junioritoimintaa seuraavan Chris Millerin, joka kirjoittaa myös mainioita bloggauksia. Nuorempi kaarti sopii hyvin Pochettinon peli-idealogiaan kahdestakin syystä, he ovat todennäköisesti valmiimpia omaksumaan uusia asioita (toisin kuin jo johonkin systeemiin kasvatetut pelaajat) ja heillä on myös enemmän ruohonjuuresta asti kasvanutta seuraidentiteettiä kuin ulkopuolelta siirtyneillä. Chelseaa vastaan tehdyistä viidestä maaleista neljän iski omasta akatemiasta nousseet pelaajat. Harry Kanesta on tullut tämän tahdon erityinen ilmaisu. Loputon työmäärä ja tahto voittaa pelejä. Jopa silloin, kun hänellä oli lyhyt kuiva kausi liigassa, hän pelasi kovalla tasolla, antaen aina vaihtoehdon muulle joukkueelle. Mikä parasta, hän pelaa sellainen poikamainen innostunut hymy naamalla, joka on puuttunut viimeisten vuosien väkinäisestä pelaamisesta.
3. Eriksenistä kasvamassa dominantti pelaaja
Eriksen oli viime kaudella ainoastaan ainoa onnistunut hankinta ja hänkin heräili vasta Sherwoodin otettua ohjat ja annettuaan enemmän vapautta tanskalaispelintekijälle. Kuitenkin tälläkin kaudella nähtiin usein pelejä, joissa hän oli täysin näkymätön tai katosi hetkittäin täysin. Hän ei tuntunut alunperin istuvan oikein Pochettinon aggressiiviseen prässipeliin. Hintelän oloinen ja aikaa pallolla tarvinnut pelintekijä jäi yleensä junasta, kun vastustaja lähti vastahyökkäykseen. Eriksen jäi Chelsea-pelissä tehoitta mutta pelasi selvästi oikeilla ratkaisuilla tehdäkseen tilaa muille. Hän erikoistui ns. kakkospalloissa (avainsyöttöjä syöttöön, joista jääkiekossakin jaetaan syöttöpisteitä), joista syvemmälle pelannut Luka Modric oli oiva. Esimerkiksi Rosen tasoitusmaali tuli tällaisesta linjan läpi pelatusta pallosta, jonka Chadli laukoi tolppaan. Lisäksi hän veti Chelsean kauden avainpelaajan, hetkittäin maailman parhaaksi tituleeratun keskikentän pohjalla pelanneen, Maticin itseensä luoden älyttömästi tilaa linjojen väliin, jossa Kanen oli hyvä juosta.
4. Puolustuslinja alkaa stabiloitumaan
Tottenhamin puolustus on ollut surkuhupaisaa katseltavaa tällä kaudella. Vertonghen näytti pitkään menettäneen mielenkiinnon, Fazio näytti vain uudelta Dawsonilta, Chirichesin kikkailut omalla puolustusalueella pisti sydämmen kammiovärinään ja kapteeniksi valittu Kaboul tuntui kadottaneen täysin dominanssinsa, jonka joskus ennen pitkää loukkaantumistaan omasi. Ei ole siis ihme, että takanelikkoa vaihdeltiin jatkuvasti, eivätkä loukkaantumiset auttaneet asiaa yhtään. Nyt Walkerin palattua hyvävireisenä, Rosen ja Daviesin hoitaessa vasentatonttia ja Vertonghenin ja Fazion istuttua keskelle, on tulokset olleet jo parempia. Vaikkakin hazardeja on sattunut pitkin otteluita on syytä huomata, ettei Fazio ja Vertonghen parivaljakko ole hävinnyt kuin yhden 15 pelaamastaan pelistä. Fazio on yllättävän kovassa vireessä. Hänen täytyy vain parantaa päätöksentekoaan, joka oli ällistyttävän heikko esimerkiksi Hazardin maalia edeltäneessä neppailussa, jossa hän yritti pelata itsensä keskikentällä läpi Chelsean prässin. Kuitenkin, jos tämä topparipari kehittyy ja saa hyvän suojaajan eteensä (Pochettinon toivoman Southamptonin Morgan Schneiderlinin), voi loppukausi olla rauhallisempi.
5. Pelaajien henkinen ja fyysinen kehitys on silmiinpistävää
AVB onnistui Harrylta perityn joukkueen lastaamaan täyteen erinäisiä habapelaajia, joiden kääntöympyrä tuntui lähenevän puoliperävaunua ja joiden lähtönopeus oli kuin 100 kiloisella pubifutaajalla. Ei ollut yhtään ihme, että pelkkään voimapelaamiseen rakennettu joukkue oli pitkälti tönkkö, eikä kyennyt luovaan liikehdintään hyökkäyskolmanneksella. Viime kaudella kävi entistään ilmi, etteivät he jaksa edes pelata kovalla tasolla pelejä loppuun saati edes puoliakaan prässätä, vaikka sekin periaatteessa kuului AVB taktiikkaan. Tässä myös Pochettinon Spurs rämpi pitkään alkukauden. Puolustuslinjan sekoilut johtuivat pitkälti siitä, ettei taktiikka toiminut. Hyökkäys ei prässännyt, joten vastustajan oli helppo pelata linjojen väliin, jolloin yleensä hitaat ja korkealla pelaavat topparit joutuivat väistämättä juoksukisaan, jossa eivät edes pitäisi olla. Vuoden vaihtteseen mennessä jotkin pelaajat, Chadli ja Dembele etunenässä, ovat selvästi atleettisemman oloisia. Lisäksi Eriksenin intensiteetin kesto pitkälle loppuvihellykseen saakka on tuottanut useita voittoja vaikeissakin peleissä. Nyt Chelseaa vastaan kääntyi vielä henkinen puoli. Spurs ei ollut voittanut yhtään nykyistä top 4 -joukkuetta sitten huhtikuun 2013 (jolloin Manchester City kaatui 3-1, uskoisitko moista tulosta nykyään?). Vaikeita pelejä tulee väistämättä eteen, mutta Everton voitosta lähtien Spurs ei ole enää nöyristelly.
Spurs voi hyvinkin tämän illan jälkeen kisata edelleenkin neljästä suorituksesta (FA Cup, Liiga Cup, Eurooppaliiga sekä valioliigan top 4). Kausi on yhtäkkiä kääntynyt päälaelleen ja kaikki on mahdollista. Ja sitähän yksikään Spursia seuraava ihminen pelkää eniten.
2. Pochettinon juniorimylly tuottaa jo tulosta
Southampton on yksiä klassisimpia juniorikasvattamoja sumusaarella, joka on pystynyt varsinkin uusimmalla valioliiga oleskelullaan kilmpailemaan rahaseurojen kanssa vahvan oman materian kanssa. Edes avauspelaajien menettäminen kesällä ei tuntunut missään. Uudet lupaukset odottivat vuoroansa ja seura teki muutaman onnistuneen täsmäoston. Nyt Pochettino on saamassa samaa sanomaa Tottenhamissa läpi, joka on tähän mennessä tunnettu lähinnä hyvänä junioriseurana, mutta jonka menestymispaineet ovat olleet niin korkeat, etteivät nuoret yleensä siellä lyö läpi. Ledley King on varmaan viimeinen erityisen menestynyt Spursissa kasvanut ja uransa pelannut pelaaja. Masonin nopea nousu ja Bentalebin jatkuva kehitys on lyönyt ällikällä monet seuraajat paitsi mainion Spursin junioritoimintaa seuraavan Chris Millerin, joka kirjoittaa myös mainioita bloggauksia. Nuorempi kaarti sopii hyvin Pochettinon peli-idealogiaan kahdestakin syystä, he ovat todennäköisesti valmiimpia omaksumaan uusia asioita (toisin kuin jo johonkin systeemiin kasvatetut pelaajat) ja heillä on myös enemmän ruohonjuuresta asti kasvanutta seuraidentiteettiä kuin ulkopuolelta siirtyneillä. Chelseaa vastaan tehdyistä viidestä maaleista neljän iski omasta akatemiasta nousseet pelaajat. Harry Kanesta on tullut tämän tahdon erityinen ilmaisu. Loputon työmäärä ja tahto voittaa pelejä. Jopa silloin, kun hänellä oli lyhyt kuiva kausi liigassa, hän pelasi kovalla tasolla, antaen aina vaihtoehdon muulle joukkueelle. Mikä parasta, hän pelaa sellainen poikamainen innostunut hymy naamalla, joka on puuttunut viimeisten vuosien väkinäisestä pelaamisesta.
No PL forward has covered more distance in one match than Harry Kane this season.
Second place? Kane again. pic.twitter.com/UauGj55wn4
— Hotspur Related (@HotspurRelated) December 19, 2014
3. Eriksenistä kasvamassa dominantti pelaaja
Eriksen oli viime kaudella ainoastaan ainoa onnistunut hankinta ja hänkin heräili vasta Sherwoodin otettua ohjat ja annettuaan enemmän vapautta tanskalaispelintekijälle. Kuitenkin tälläkin kaudella nähtiin usein pelejä, joissa hän oli täysin näkymätön tai katosi hetkittäin täysin. Hän ei tuntunut alunperin istuvan oikein Pochettinon aggressiiviseen prässipeliin. Hintelän oloinen ja aikaa pallolla tarvinnut pelintekijä jäi yleensä junasta, kun vastustaja lähti vastahyökkäykseen. Eriksen jäi Chelsea-pelissä tehoitta mutta pelasi selvästi oikeilla ratkaisuilla tehdäkseen tilaa muille. Hän erikoistui ns. kakkospalloissa (avainsyöttöjä syöttöön, joista jääkiekossakin jaetaan syöttöpisteitä), joista syvemmälle pelannut Luka Modric oli oiva. Esimerkiksi Rosen tasoitusmaali tuli tällaisesta linjan läpi pelatusta pallosta, jonka Chadli laukoi tolppaan. Lisäksi hän veti Chelsean kauden avainpelaajan, hetkittäin maailman parhaaksi tituleeratun keskikentän pohjalla pelanneen, Maticin itseensä luoden älyttömästi tilaa linjojen väliin, jossa Kanen oli hyvä juosta.
4. Puolustuslinja alkaa stabiloitumaan
Tottenhamin puolustus on ollut surkuhupaisaa katseltavaa tällä kaudella. Vertonghen näytti pitkään menettäneen mielenkiinnon, Fazio näytti vain uudelta Dawsonilta, Chirichesin kikkailut omalla puolustusalueella pisti sydämmen kammiovärinään ja kapteeniksi valittu Kaboul tuntui kadottaneen täysin dominanssinsa, jonka joskus ennen pitkää loukkaantumistaan omasi. Ei ole siis ihme, että takanelikkoa vaihdeltiin jatkuvasti, eivätkä loukkaantumiset auttaneet asiaa yhtään. Nyt Walkerin palattua hyvävireisenä, Rosen ja Daviesin hoitaessa vasentatonttia ja Vertonghenin ja Fazion istuttua keskelle, on tulokset olleet jo parempia. Vaikkakin hazardeja on sattunut pitkin otteluita on syytä huomata, ettei Fazio ja Vertonghen parivaljakko ole hävinnyt kuin yhden 15 pelaamastaan pelistä. Fazio on yllättävän kovassa vireessä. Hänen täytyy vain parantaa päätöksentekoaan, joka oli ällistyttävän heikko esimerkiksi Hazardin maalia edeltäneessä neppailussa, jossa hän yritti pelata itsensä keskikentällä läpi Chelsean prässin. Kuitenkin, jos tämä topparipari kehittyy ja saa hyvän suojaajan eteensä (Pochettinon toivoman Southamptonin Morgan Schneiderlinin), voi loppukausi olla rauhallisempi.
5. Pelaajien henkinen ja fyysinen kehitys on silmiinpistävää
AVB onnistui Harrylta perityn joukkueen lastaamaan täyteen erinäisiä habapelaajia, joiden kääntöympyrä tuntui lähenevän puoliperävaunua ja joiden lähtönopeus oli kuin 100 kiloisella pubifutaajalla. Ei ollut yhtään ihme, että pelkkään voimapelaamiseen rakennettu joukkue oli pitkälti tönkkö, eikä kyennyt luovaan liikehdintään hyökkäyskolmanneksella. Viime kaudella kävi entistään ilmi, etteivät he jaksa edes pelata kovalla tasolla pelejä loppuun saati edes puoliakaan prässätä, vaikka sekin periaatteessa kuului AVB taktiikkaan. Tässä myös Pochettinon Spurs rämpi pitkään alkukauden. Puolustuslinjan sekoilut johtuivat pitkälti siitä, ettei taktiikka toiminut. Hyökkäys ei prässännyt, joten vastustajan oli helppo pelata linjojen väliin, jolloin yleensä hitaat ja korkealla pelaavat topparit joutuivat väistämättä juoksukisaan, jossa eivät edes pitäisi olla. Vuoden vaihtteseen mennessä jotkin pelaajat, Chadli ja Dembele etunenässä, ovat selvästi atleettisemman oloisia. Lisäksi Eriksenin intensiteetin kesto pitkälle loppuvihellykseen saakka on tuottanut useita voittoja vaikeissakin peleissä. Nyt Chelseaa vastaan kääntyi vielä henkinen puoli. Spurs ei ollut voittanut yhtään nykyistä top 4 -joukkuetta sitten huhtikuun 2013 (jolloin Manchester City kaatui 3-1, uskoisitko moista tulosta nykyään?). Vaikeita pelejä tulee väistämättä eteen, mutta Everton voitosta lähtien Spurs ei ole enää nöyristelly.
Spurs voi hyvinkin tämän illan jälkeen kisata edelleenkin neljästä suorituksesta (FA Cup, Liiga Cup, Eurooppaliiga sekä valioliigan top 4). Kausi on yhtäkkiä kääntynyt päälaelleen ja kaikki on mahdollista. Ja sitähän yksikään Spursia seuraava ihminen pelkää eniten.
No comments:
Post a Comment