Helmikuun 24 päivä 2008 Tottenhamin pelaajat astuivat Wembleyn nurmelle kovana altavastaajana kovassa vireessä ollutta Chelseata vastaan. Chelsea oli sillä hetkellä ollut tappioton kaikissa kisoissa sitten joulukuun puolivälin ja voittanut Tottenhaminkin tammikuun alussa rutiininomaisesti 2-0. Spursin kausi oli alkanut heikosti Martin Jolin alaisuudessa ja tilalle oli kovalla rahalla hoidettu Sevillan Juande Ramos. Spursin kausi päättyi pokaaliin, sitä myötä eurooppaan ja kohtuulliseen liigasijoitukseen. Seuraavalla syksynä Ramos sai lähteä, kun Spurs oli avannut kautensa huonoiten sitten Titanicin uppoamisen. Kuitenkin ennen sitä kapteeni Ledley King sai kantaa pokaalin White Hart Lanelle. Ottelu alkoi tutuissa tunnelmissa, Drogban laittaessa 37. minuutilla vapaapotkun sisään. Hyvin kurinalaista keskikentän hallintaan perustunut puolustuspeli piti Chelsean kiinni voitossa pienestä marginaalista huolimatta. Kuitenkin laitapakki Wayne Bridgen käsipallo 68. peliminuutilla päästi Dimitar Berbatovin kylmän viileästi tasoittamaan ottelun. Chelsea ei saanut aikaiseksi viime hetken voittoa, joten ottelu siirtyi jatkoajalle. Vain kolme minuuttia oli kulunut jatkoaikaa, kun Jonathan Woodgate puski Jermaine Jenasin vapaapotkusta Tottenhamin johtoon. Ensimmäinen yrityksen Chelsean maalivahti Peter Cechi torjui refleksillä, mutta takaisin kohti Woodgatea, joka Shefkimäisesti toimitti klyyvarillaan pallon verkon perukoille. Muistan ottelun lopputunelmat elävästi, ja kuten usein kun Tottenham tekee aikaisin maalin, on loput minuutit yhtä tunteiden vuoristorataa ja sydänkohtausta toisensa perään. Tällä kertaa kuitenkin Spursin puolustuslinja kesti.
Joukkueesta, joka sinä iltana avasi Wembleyllä, ei ole jäljellä enää kuin yksi pelaaja, Lennon, jolla ei ole ollut juurikaan asiaa avaukseen viimeiseen kahteen kauteen. Chelsean porukasta sen sijaan Essien, Lampard, Mikel, Terry ja Cech esiintyivät viime kaudella vielä Chelsean paidassa ja sinä päivänä kärjessä häärännyt Drogbakin on tehnyt paluun. Seitsemän vuotta sitten tämä ryhmä oli vielä parhaassa iässä valmistautumassa neljän pokaalin tavoitteluun. Lopulta jääden kakkoseksi niin mestareiden liigassa, valioliigassa kuin tässäkin pelissä.
Spursin penkillä istuivat vielä 2013 lähtenyt Huddlestone sekä sittemmin takaisin joukkueeseen ostettu Kaboul. Tämä jo itsessään kertoo surullista tarinaa Tottenhamin keskinkertaisuuden vuosista, jolloin rahaa paloi lähes joka ikkunassa tuloksetta. Tämän porukan valopilkut olivat selvästi Woodgate - King topparipari, joka oli liigan parhaimmistoa mutta myös loukkaantumisherkkä, fanien suosikki Malbranque sekä ainoa maailmanluokan pelaaja Berbatov.
|
|
Tottenhamille arpaonni oli suosiollinen tässä vaiheessa kautta. Liigacupin välierissä astaan astuu englannin kolmannella sarjatasolla pelaavan Sheffield Unitedin. Ottelupari osuu Spursin näkökulmasta ruuhkaisaan ja merkittävään ajankohtaan kautta. FA Cupin jatko on katkolla Leicester Cityä vastaan ensi lauantaina ja sitä seuraavana viikonloppuna on vaikea vierasmatka Tony Pulisin West Bromwich Albionia vastaan. Nämä neljä ottelua voittamalla Spurs voi jatkaa edelleen sekä molemmissa cupeissa että pysyä ikuisessa kirissään top 4 -sijoitukseen. Tämän perään pelataankin jo kauden toinen Pohjois-Lontoon derby Arsenalia vastaan. Eurooppa Liigakin jatkuu helmikuun alkupuolella, ja jos Tottenham etenee Liiga Cupin finaaliin, voi sen päivän jälkeen jo hyvinkin arvioida mihin joukkueen paukut riittävät.
|
|
Vaikka eilinen ensimmäinen semifinaali kohtaaminen Chelsean ja Liverpoolin välillä päättyikin tasapeliin, oletan tässä kirjoituksessa, että Tottenham uusii finaalin vuodelta 2008. Molemmat joukkueet ovat muuttuneet tämän kauden edetessä rajusti. Chelsea on vuosien haparointien jälkeen vihdoin saanut korvattua avainpelaajat uusiin. Matic ankkuroi keskikenttää ja Fabregas jakelee palloja äärimmäisellä tarkkuudella yläkertaan. Kataloniasta palannut pelaaja on jo nyt saavuttanut 15 syöttöä kauden ollessa vasta reilussa puolivälissä. Kärkeen istunut Diego Costa ei ole joutunut käymään oppivaihetta englantilaiseen jalkapalloon ollenkaan ja on iskenyt jo 17 maalia, mikä on paras tulos sitten Didier Drogban 2009-10 kauden (29 osumaa), jolloin viimeksi Chelsean keskushyökkääjä teki enemmän maaleja kuin muilla pelipaikoilla pelaavat.
Tottenhamin nuortunut joukkue onnistui kuitenkin voittamaan uudenvuodenpäivänä Chelsean 5-3. Fabregas joutui jatkuvan keskikentän häirinnän kohteeksi ja Eriksenin älykkäät juoksut antoivat Kanelle enemmän tilaa kuin Mourinho olisi ikinä suonut. Kauden todellisia yllättäjiä oleva Chadli juoksi aina varman Ivanovicin väsyksiin. Ainoa tappio ottelussa oli todellisen nousun joukkueeseen tällä kaudella tehneen Ryan Masonin loukkaantuminen. Hänen poissaollessaan joukkueen positiivinen liike keskikentältä hyökkäyssuuntaan on heikentynyt. Mason ei ole mikään sateentekijä ja 23-vuotiaaksi suhteellisen vanha aloitaakseen kasvamisen ykkösjoukkueeseen, mutta hänen tahtonsa pelata joukkueelle on ollut täysin eri maailmasta verrattuna kalliisiin import-pelaajiin. Dembele vaihdettiin kyseisessä ottelussa kentälle ja sopi siihen tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Dembelen habapelaamisen idealogiaan kuuluu eräänlainen paineen imemin itseensä. Useita kertoja, kun hänellä oli pallo hallussa, Chelsean pelaajat pyrkivät prässäämään ja riistämään palloa häneltä. Vedettyään 2-3 pelaajaa pois paikoiltaan hän käytti fysiikkaansa ja paini itsensä läpi hyökkäyskolmanneksellä ja luovutti pallon Eriksenille tai laidoilla hääränneille Chadlille tai Townsendille. Tässä vaiheessa Chelsean keskikenttä oli liikkunut väärille sektoreille ja yhtäkkiä heidän boksin ympärillä oli tilaa operoida. Dembelen heikkoudet ovat tulleetkin esiin sen jälkeisissä peleissä niin Crystal Palace tappiossa kuin Sunderland voitossa. Nämä joukkueet istuvat ja antavat Tottenhamin pitää palloa. Tällaisessa tilanteessa Dembeleltä loppuu yhtäkkiä paukut. Syvältä ei lähde hyviä avaavia syöttöjä ja peli taantuu staattiseksi siirtelyksi keskikentän poikki. Jostain syystä mies ei enää edes lauo päästyään hyökkäyskolmannekselle, joka tarkoittaa usein täysin nonfactor esiintymistä tällaisissa peleissä.
Pystyykö Tottenham uusimaan esityksensä mahdollisessa finaalissa Chelseata vastaan? Paljon riippuu siitä miltä loukkaantumistilanne näytää, hankkiiko Daniel Levy vahvistuksia ja pystyykö Pochettino jatkamaan positiivista kehitystä joukkueen pelisysteemissä. Tällä hetkellä on jo selvä, että pelaajien fysiikka on paremmalla tasolla kuin lähes millään muulla joukkueella. Tämän vuoksi Tottenham on voittanut 10 pistettä tällä kaudella maaleilla, jotka on tehty 89+ minuuteilla. Tämän vuoksi varsinkin Christian Eriksen on todella kovassa vireessä otteluiden loppuja kohti. Kun vastustaja väsyy, Eriksen saa entisestään tilaa tehdä taikojaan. Tästä syystä hän tulee olemaan yksiä tärkeimpiä pelaajia loppukaudesta.
No comments:
Post a Comment