Van Gaalin mahdoton tehtävä

Manchester Unitedin kausi ei ole lähtenyt toivotulla tavalla käyntiin, itseasiassa se ei ole lähtenyt millään käyntin. Ponneton esitys avauskierroksella Swanseaa vastaan päättyi tappioon. Laudrupin lähdön jälkeen Swansean peräsimessä häärää entinen toppari Gary Monk (joka pelasi oli nostamassa joukkuetta aina neljänneltä sarjaportaalta valioliigaan). Vasta 35-vuotiaan Monkin ei uskottu saavan puhallettua tehonsa menettävään Swanseaan juuri uutta puhtia ja silti kykeni voittamaan Van Gaalin ManU:n niin taktisesti kuin pelaajien uskolla. Toisessa ottelussaan Sunderland oli lähellä viedä täydet pisteet ja lopulta. Kakkosjoukkueella pelaaminen Liiga Cupissa ei ole poikkeuksellista, mutta ManU:n eilinen 4-0 tappio kolmannella sarjatasolla pelaavalle MK Donsille osoittaa hyvin pelaajamateriaalin kapeuden. Avauksen jälkeen heikoista hankinnoista sekä loukkaantumisista johtuen, Van Gaalilla ei ole yksinkertaisesti mistä valita. Kolmen ottelun tulos tarkoittaa jo sitä, että ilman europelejä oleva seura joutuu käytännössä panostamaan kaikkensa FA Cupiin, jos mainetta ja kunnia meinaa tavoitella tällä kaudella. Lisäksi on hyvä huomata, että ManU on ollut tällä kaudella vain 13 minuuttia johtoasemassa.

Van Gaalia voidaan kritisoida taktisesta naiviudesta Swanseaa vastaan. Toisaalta loukkaantumisten vuoksi (Rafael ja Shaw) oli ymmärrettävää, että hän kääntyi 3-5-2 taktiikkaan, jota käytti onnistuneesti mm-kisoissa useaan otteeseen. Erona oli tosin se, ettei ManU:lla ole Nigel de Jongin kaltaista puolustavaa keskikenttäpelaajaa käytettävissä, joka pystyy suojaamaan puolustuslinjaa wing backien noustessa. Lisäksi puuttuivat laidoilta kovaa työtä tekevät Daryl Janmaat sekä Daley Blind. Ashley Youngin onneton esitys wing backina oli surullista katseltavaa. ManU ei saanut juuri mitään hyötyä laituristaan hyökkäyspäähän vasemmalta, sillä onnistuneet syöttölinjat viimeisellä kolmanneksella tapahtuivat lähinnä oikealla ja lisäksi Youngin onneton puolustustyöskentely tarjosi jatkuvasti tilaa linjan taakse Swansean nopeille hyökkäyksille, josta hyvänä esimerkkinä Routledgen taustajuoksu, jonka syötöstä Sigurdson teki voittomaalin. Sunderlandia vastaan joukkue jatkoi samanlaista steriiliä dominansia, jossa ei millään löydy vapauttavaa syöttöä viimeisellä kolmanneksella. Lisäksi wing backit näyttivät pelaavan entistäkin kurin laisemmin, hyökkäysten tulleen enemmän keskeltä ja jäävän poikittaiseksi jauhamiseksi Sunderlandin bussin edessä. Laitoja ei saatu käyttöön ollenkaan. Kussakin pelissä on huolestuttavaa syöttöjen määrä, jotka saavuttavat vastustajan boksin. Syöttölinjoja tarkastaessa, peli muistuttaa ällistyttävästi AVB:n Tottenhamia vuoden takaa.

Mestaruudesta taistelevan joukkueen täytyy olla jokaisella pelipaikallaan vahva, vähintäänkin avauskokoonpanossa. Katsoessa Chelsean ja Manchester Cityn joukkueita viimeisten ikkunoiden vahvistusten jälkeen, on helppo huomata missä ne vahvimmat kokonaisuudet ovat. Molemmat joukkueet voivat käytännössä peluuttaa kahta täysin erillaista avauskokoonpanoa ja silti olla vahva. ManU:lla on muutamia ns. World Class pelaajia joukkueessaan, mutta se on samalla tavattoman epätasapainoinen. Angel di Maria, Marcos Rojos, Luke Shaw ja Ander Herrera paikkaa näitä ongelmia. Siirtosummia on naureskeltu, mutta kyse on ollut pakosta, ei luksuksesta. Luke Shaw ottaa lähteneen Evran paikan vasempana laitapakkina. Marcos Rojos pelaa todennäköisesti topparia Rio Ferdinandin sekä Nemanja Vidicin lähdettyä. Herrera paikkaa vain osittain sitä kuuluisaa keskikenttäongelmaa, mikä muodostuu keskinkertaisesta mutta tarpeellisesta Darren Fletcheristä, alamäessä olevasta Michael Carrickista, lupaukseksi jääneestä Tom Cleverleystä sekä Marouane Fellainista, joka näyttää lähinnä eksyneeltä. Angel di Maria on Juan Matan sekä Robin van Persien lisäksi ainoat superhankinnat mitä joukkue on tehnyt viimeisten vuosien aikana. Jos Van Gaal saa vielä Arturo Vidalin houkuteltua keskikentälle voisi avauskokoonpanon, taktiikasta riippuen rakentaa vaikkapa näillä tavoin:

Joukkueen avaus olisi jo vahva tällaisenaan. Vidalin tilalle voidaan vielä asettaa Carrick tai Fletcher tuomaan vahvuutta ja kokemusta. Taikka hankkia myös uumoiltuna ollut Nigel de Jong joukkueeseen puhtaasti rikkovaksi keskikenttämieheksi. Vidal on kuitenkin hengeltään enemmän box-to-box henkinen.. Tosin joukkueesta puuttuu edelleenkin Paul Scholesin, Ryan Giggsin, Rio Ferdinandin tai Gary Nevillen kokemuksellinen johtajuus. Rooneyta on yritetty istuttaa kapteeniksi jo pidemmän aikaan, ja kovasta työmäärästään huolimatta mies ei kuitenkaan omaa tarpeeksi kylmää päätä siihen tehtävään. Kapteenin on johdettava esimerkillä mutta kuumapäinen Rooney saattaa heikolla peliesityksellään tai turhautumisellaan kentällä viedä koko joukkueen hengen. Puolustus tulee olemaan kuitenkin vielä kyseenalainen. Jonesista voi tulla vielä vahva johtaja mutta Evans on usein loukkaantuneena ja Chris Smalling ei ole väläyttänyt erityisesti. Rojo on jossain määrin kysysmysmerkki hyvien mm-kisojen jälkeen. Yksi täysin valmis ja kokenut toppari kuuluisi ostoslistalle.

Monet ManU kannattajat kokevat, että Moyesin totaalinen epäonnistuminen menee osittain Fergusonin uppiniskaisuuden sekä seuran ostaneen Glazerien perheen kyseenalaiseen omistajapolitiikkan piikkiin. Van Gaalin heikko kauden alku osoitti ikävällä tavalla rakenteiden rapautumisen jo vuosien ajalta. Hankintoja on tehty heikoin tuloksin (Fellaini, Young, Valencia jne..) ja omat akatemiakasvatit eivät tunnu löytävän enää edustukseen kuten ennen (Paul Pogban, Ravel Morrisonin ja Zeki Fryersin myrskyisät poistumiset kertovat syvemmästä ongelmasta). Kuitenkin verrattuna Moyesiin, Louis van Gaal on poikkeuksellisesti sellainen valmentaja, jolla on kovalta tasolta huomattavasti kokemusta ja ymmärrystä. Jos joku pystyy kurssin kääntämään näinä aikoina, on se hän. Tosin tämä kausi taitaa olla jo taputeltu tältä erää.