Enää kaksi yötä kunnes suomalaisten niin suosima Englannin valioliiga starttaa. Brittifutis tuntuu olevan jotenkin erityisen suosittua Suomessa. Lähes jokaisella jalkapalloa aktiivisesti seuraavalla on lapsuudestaan tai muusta yhteyksistä rakentunut jalkapalloidentiteetti, joka sisältää tai ei sisällä paikallisjoukkueen, maajoukkueen taikka sen korvaajan arvoturnauksissa sekä jonkun seurajoukkueen euroopasta, pääsääntöisesti englannista. Empiiristä menetelmää (kuulin Broncon takahuoneessa) käyttäen voi havaita, että siinä missä ei-Englantilaiset seurat valikoituvat suosikeiksi yleensä suurseurahistorian kautta (Real Madrid, FC Barcelona, Bayern München, Inter, AC Milan, Juventus). Englantilaisseurojen tietämys on huomattavasti paljon laajempaa läpi sarjatasojen, ja näiden kannattajakunnissa näkee myös selkeitä sukupolvieroja.
Yhdyskulttuurin taustalla on varmasti osittain Veikkauksen (ent. Oy Tippaustoimisto Ab) vuonna 1940 käynnistämä vakioveikkauskulttuuri. Tutulla 1X2-pelillä saatiin jännitystä kierroksiin ja myös veikkaajat pääsivät kisaamaan yksittäisten otteluiden sijaan kokonaisuuksien hahmottamisessa. Paavo Nurmi kirjaili ensimmäisen rivin ja pelistä tuli hetkessä Veikkauksen tärkein yksittäinen tuote ennen Loton tuomista markkinoille. Kesäisen Suomifutiksen lisäksi tarvittiin veikkailtavaa myös talveksi. Englanti, ilman mainittavaa kansainvälistä menestystä, koettiin ilmeisesti Suomessa kuitenkin pallopelin kehdoksi ja suureksi vaikuttajaksi. Tästä lähtien lähes jokainen suomalainen on tuntenut vähintään nimeltä englantilaisia pääsarjatason joukkueita sekä pelaajia.
Nykypäivän Euroopan top 5 liigoista Englanti oli varmasti myös poliittisesti helpoin valinta niin Veikkaukselle kuin veikkaajillekin. Pelin perustamishetkellä Eurooppa oli sodassa, ja sen jälkeisinä vuosina Italia ja Saksa olivat häviäjiä, joilla oli käynnissä jälleenrakentaminen sekä kansainvälisen yhteisön asettama syyllisyyden taakka. Ranska oli miehityksen jälkeen heikko eikä sillä ollut mainittavaa menestystä kansainvälisesti. Espanja oli edelleen diktatuurin alainen, jonka seurajalkapalloilu oli äärimmäisen politisoitunutta. Sen sijaan Englantilaisen yhteiskunnan hillitty repressio sekä sodanvoittajakulttuuri sopi oivallisesti kupongille pelattavaksi.
Yleisradion televisioinnit 1970-80-luvuilla ovat syypäitä siihen, että tässä maassa on niin vahva Liverpool kannattajakunta, sillä ko. joukkue voitti mestaruuden 20 vuoden aikana kymmenen kertaa. Tämän kauden tuotoksena pubeista löytyy savuisia ukkoja, jotka seuraavat valioliigaa, koska muuta ei ole. He kuitenkin muistelevat niitä vuosia, kun brittifutista dominoivat pohjoiset ja keskiset joukkueet kuten Liverpool, Everton, Leeds United, Nottingham Forest, Derby County ja Ipswich Town. Näistä ainoastaan Liverpool on kisannut enää mestaruudesta valioliigassa. Everton on pienillä resursseilla pelannut yliodotustensa vuosikymmeniä, Leedsin kupla puhkesi 2000-luvun alussa ja vauhtia on haettu aladivareista. Kuka 1980-luvun lopulla syntyneistä voisi edes yhdistää Nottingham Forestin kahteen peräkkäiseen Euroopan Cupin voittoon? Taikka tietäisi Derbyä muusta kuin surullisen kuuluisasta visiitistä valioliigaan kaudella 2007-08, jolloin joukkue voitti vain yhden pelin.
Tälle kaudelle paluuta liigaan tekee Leicester City (jonka nimen oikeinlausuntaa voidaan pitää jonkinlaisena meriittinä), Burnley ja Queens Park Rangers. Ruksaatko näiden joukkueidden peleihin voittoja vai luotatko ennakkosuosikkeihin? Tänäkin vuonna mestaruuden vie joukkue, jonka valmentaja ei ole kotoisin sumusaarilta ja jonka avauksessa englantilainen pelaaja on enemmän markkinointiväline kuin merkittävä osa kokonaisuutta.
No comments:
Post a Comment