Joulun henkilökohtainen jalkapallotaukoni on päättynyt. Katsoin hiljaisuudessa kyllä kaikki Tottenhamin pelit, mutta Spurs-kannattajan pessimistisyyteni ei jaksanut innostua edes Manchester Unitedin voittamisesta. Varsinkin, kun otteet Arsenalia vastaan oli taas sitä samaa. Tottenham on osoittanut tällä kaudella, että heikoimmillaankin kyllä pystyy repimään tuloksia keskikastin ja pohjan joukkueilta, mutta aina kun vastaan on astunut teknineseti vertainen joukkue, kuten Liverpool, Arsenal ja Manchester City, on peli ollut täysin ponnetonta ja luovuttamismenttaliteetillä kyllästettyä. ManUn näen jotenkin erillään tästä ryhmästä, sillä joukkueen kuntokäyrä on nähnyt jo useamman kerran nousun jälkeisen apatian. ManU aloitti vuoden häviämällä kolme ottelua putkeen kaikissa kilpailuissa, ja Swansealle tappio olisi merkinnyt neljättä perättäistä tappiota ensimmäisen kerran sitten vuoden 1961.
Palacea vastaan Tottenham meinasi jäädä ensimmäisellä puoliskolla katsojan asemaan jälleen kerran. Poikkeuksellisesti Pulisin henkiinherättämä alkukauden pisteautomaatti lähtikin kovalla prässillä ja nopeilla liikkeillä hyökkäykseen ja Dembele sekä 19-vuotias Bentaleb ei tuntunut saavan keskikenttää hallintaan. Ainoa pelastus oli Puncheonin levottoman huono rangaistuspotku, joka suuntautu z-riville, ollen ensimmäinen rankkari tällä kaudella, joka ei suuntautunut maalikehikon sisälle. Toistuvien yksilövirheiden vuoksi Spurs ei saanut kuitenkaan ottelua kuin vasta puoliskon lopulla jotenkin haltuunsa kunnes Bentaleb ampui 30-metristä tolpan sisäpuolelle, mutta pallo lensi kuitenkin viivan suuntaisesti ulkopuolelle.
Mitä ikinä Sherwood sanoi pukukopissa tauolla, muutti pelin luonnetta täysin. Bentalebille jäi yli 90% syöttöjen onnistumisprosenti sekä eniten syötönyrityksiä kaikista pelaajista ja tämän heat map näytti osallistumista lähes kaikkialla kentällä. Bentaleb näyttää kasvavan peli peliltä, vaikkakin koki karvaan pelin Arsenalia vastaan. Tulevaisuudessa näkisinkin 4-3-3-taktiikalla keskikentän kolmikon, jossa pelaisi omat pojat Bentaleb ja Carrol sekä Christian Eriksen. Yläkolmikko tarvisi vielä hahmottamista, mutta jos Soldado ja Lamela saisi pelivireensä kuntoon, voisi toiselle laidalle heittää vaikka Townsendin ja kyseessä olisi todella dynaaminen paketti.
Adebayor oli elementissään syöttäessä Eriksenin avausmaalin. Naughtonin korkea pystypallo tuli juuri oikealle alueelle, ja Ade veti molemmat toppari puoleensa. Pallon voitto oli äärimmäisen tärkeä ja Eriksen pääsikin täysin vapaana maalivahtia vastaan. Soldadon peli ei tuntunut kulkevan ja Torontoon lähtöä tekevä Defoe tuli vaihdosta sisään ja näytti hetkittäin maagiselta. Tosin jokaista oikeaa ratkaisua vastaan hän teke yhden väärän. Hänen maalinsa ei toki ollut sellainen, vaan hyvällä hallinnalla toteutettu. Defoen lähtö jännittää sikäli, että riittääkö Aden, Soldadon ja Kanen tulivoima loppukauden? Varsinkin, jos Townsendistä ei saada uutta Balea ja Lamela jatkaa apaattisena koti-ikäväisenä hahmona.
Ensi viikko jatkuu Swanseaa vastaan vieraissa, jonka jälkeen Manchester City tulee White Hart Lanelle vierailulle. City on sen verran kovassa mestaruusvireessä, että alkukauden vieraskunto-ongelmat alkavat olemaan historiaa, ja joukkue pystyy pelaamaan ilman Agueroakin kliinisesti. Negredo näyttää juuri siltä espanjalaiselta, joka Spursin piti ostaa. Loukkaantumissuman pitäisi myös alkaa hellittämään, ja toivottavasti kahden viikon päästä Sherwood voi laittaa kentälle lähes ihanne avauksensa.
No comments:
Post a Comment