Valioliigakausi lähestyy kovaa vauhtia puolimatkan krouvia. Joulu-tammikuun arvioidaan usein olevan loppukauden sijoitusten kannalta merkittävintä aikaa, pitkälti kovan otteluruuhkan vuoksi. Samalla, kun muu Eurooppa vetäytyy levolle ja ruokapöytien ääreen, pelaa valioliigaseurat kolme ottelua yhdeksässä päivässä. Tammikuussa käynnistyy FA Cupin kolmas kierros ja helmikuussa euroturnausten pudotuspelit. Lomaa ei siis jalkapalloilijoille ole tarjolla. Sarjan kuntokäyrän parempi kymmennikkö on hyvin erikoista katseltavaa. Onko tämä mielenkiintoisin valioliigakausi koskaan? Ainakin minun 10 vuotta kestäneellä aktiiviseurannalla.
Chelsea - Watford
Kauden alussa tämä otellu olisi tuntunut täysin merkityksettömältä joulukinkkujen sulattelulta. Chelsean piti olla ennakkosuosikki mestariksi, Watfordin taistellessa putoamisesta. Chelsea sijaitsee taulukossa tosin 15. sijalla kolme pistettä putoamisviivasta ja 11 nelossijasta. Viime kauden mestari on hävinnyt jo kolme kertaa enemmän pelejä kuin viime kaudella (9) ja viimeksi yhtä huono kausi oli 2011-12, jolloin André Villas-Boas valmensi joukkuetta aina maaliskuulle. Tällöin loppusijoitus oli 10 tappiota ja 6. sija. Tosin Roberto Di Matteo johti lontoolaiset ensimmäiseen mestareiden liiga voittoon.
Watford kävi kääntymässä Valioliigassa kaudella 2006-07 pudoten sukkana takaisin mestaruussarjaan. Seuraavan kauden nousuyritys typistyi murskatappioon nousukarsintojen välierässä Hull Cityä vastaan. Tämän jälkeen joukkue pysytteli tiukasti alemmassa keskikastissa. Watford meinasi päätyä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päättyessä selvitystilaan kunnes italilainen Pozzon perhe osti joukkueen. Ensimmäisellä Pozzon kaudella Gianfranco Zolan luotsaama joukkue jäi parin pisteen päähän suorasta noususta ja kampesi itsensä karsintojen finaaliin maagisella viime hetken voittomaalilla Leicester Cityä vastaan. Manuel Almunia torjui pitkäste lisäajalla annetun rangaistuspotkun, josta seurannut vastahyökkäys päättyy Troy Deeneyn toimittaessa pallon maaliin toisessa päässä. Crystal Palace kuitenkin vei finaalissa pidemmän korren ikivihreän Kevin Phillipsin maalilla.
Tällä hetkellä Watford viime kauden nousijoista korkeimmalla sijalla, peräti seitsemäntenä, pisteen päässä jaetusta nelossijasta. Kuten Leicester-blogauksena pohdin, on tämä viime vikkojen Watford nousu sekä hyviä tuloksia mutta myös muiden jatkuvaa ristiinpelaamista. Esimerkiksi: Watford on voittanut nyt neljä ottelua putkeen. Nykyinen kunto lähti 16 pisteestä 13. sijalta. Nyt edessä majailevista esimerksi Manchester United oli juuri tuolloin voittanut Watfordin ja oli vain pisteen päässä sarjajohdosta. Watfordin 12 pisteen aikana Man U on saanut kasaan kaksi ja Tottenham viisi.
Watfordin seuraavat neljä peliä ovat tosiaan: Chelsea (V), Tottenham (K), Man C (K) ja Southampton (V). Nämä neljä peliä tulevat vaikuttamaan vahvasti sekä Watfordin sarjasijoitukseen pitkässä juoksussa sekä myös Top 6:n kokonaisilmeeseen. Chelseasta on tällä hetkellä hyvin vaikea sanoa mitän. Guus Hiddink soitettiin jälleen hoitamaan kausi pakettiin ja Sunderland kaatuikin helposti. Tosin kuka nyt ei voita Sunderlandia tällä hetkellä? Watfordilla on pelivireessä hyökkäyspari Troy Deeney ja Odion Ighalo. Jälkimmäinen on tehtaillut jo 12 maalia, eikä loppua näy. Tapa jolla Nigerialiskärki laittoia Liverpoolin Mamadou Sakhoa laulukuoroon lähettää sellaisia signaaleita Chelsea puolustukselle, että virheisiin ei ole varaa ollenkaan.
Liverpool - Leicester City
Sarjaa johtavalla Leicester Cityllä on edessään tiukka joulu. Ensin käydään Liverpoolin vieraana ja sitten kestitään Manchester Cityä. Liverpoolin peräsimeen kovin fanfaarein hypännyt Jürgen Klopp sai positiivisen ilmeen joukkueelle ensiotteluissaan. Tulokset eivät tulleet välittömästi mutta Eurooppaliigassa tuli jatkopaikka ja Chelsea sekä Manchester City kaatuivat. Tärkeämpää oli ehkä yleinen peli-ilme, joka huokui halua pelata uudelle valmentajalleen. Klopp on saanut kuitenkin kokea kuherruskuukauden olevan ohitse. Liverpool ei ole viimeisestä kolmesta pelistä ottanut kuin pisteen ja valahtanut yhdeksännelle sijalle.
Liverpoolin ongelmia on ollut keskushyökkääjän puutos Luis Suarezin lähdettyä Barcelonan riveihin toissa kesänä. Ehdoton valinta olisi tietenkin Daniel Sturridge, joka teki Suarezin kultakautena 21 maalia. Tämän jälkeen on loukkaantumiset vaivanneet. Viime kaudella seurasi katastrofaaliset Mario Balotelli sekä Rickie Lambertin hankinnat. Kaksikko sai aikaiseksi vain kolme liigamaalia. Tälle kaudelle päätettiin tilanne ratkaista hommaamalla kovalla rahalla Aston Villan Christian Benteke ja pienemmällä rahalla Burnleyn Danny Ings. Jälkimmäiseltä loppui kausi pahaan loukkaantumiseen ja Benteke kärsii selvää alennuskautta urallaan, eikä ole sattumaa että Klopp päätti avata tappio-ottelun Watfordia vastaan ilman keskushyökkääjää. Maalintekijän puuttuminen on ilmeinen. Joukkue laukoo verrattain paljon: keskimäärin 15 kertaa ottelussa (sijoitus neljäs), viisi suuntautuen maaliin(sijoitus kuudes). Kuitenkin laukaus/maalisuhde on vain 8 %. Yllättäen Liverpool päästää laukomaan vain kolmanneksi vähiten sarjassa. Silti päästettyjä maaleja on 20. Tämä tarkoittaa, että Liverpoolia vastaan tehdyistä laukauksista 13 % päätyy maaliksi (vrt. esim. Tottenham 7,2 %, Arsenal 7,4 % ja Crystal Palace 5,7 %).
Leicesterin kautta on hyvin vaikea arvioida tällä hetkellä. Kuten kirjoitin täällä, on sinipaitojen vire pitkälti ollut kiinni Jamie Vardyn sekä Ryad Mahrezin jatkuvista maaleista, joille ei näy loppua. Vardy ei ole toki tehnyt viimeiseen kolmeen otteluun kuin vain yhden maalin. Sen sijaan Mahrez on tehnyt kuusi ja ampunut itsensä maalipörssin kakkospallille, vain kahden maalin päähän Vardystä. Rahajoukkueiden on raportoitu kiinnostuksestaan kyseiseen kaksikkoon mutta on hyvin epätoidennäköistä, että he lähtisivät tammikuussa joukkueesta, joka tosissaan saattaa voittaa mestaruuden.
Claudio Ranierilla on toistaiseksi voinut peluuttaa vapautunutta joukkuetta, sillä maaleja on tullut. Pitää kuitenkin huolestua jonkin verran siitä, että vain yhdestä tappiostaan huolimatta, Leicester on onnistunut pitämään nollat vain kolmesti (näistäkin kaksi oli Newcastlea ja Swanseata vastaan). Lisäksi 24 päästettyä maalia tarkoittaa sijaa neljätoista. Kymmenen enemmän kuin niskaan hönkivällä Arsenalilla. Lisäksi yhdestätoista voitosta on peräti kahdeksan yhden maalin erolla. Ja 5-2 kotitappio Arsenalille syyksuussa on hyvä muistutus siitä kuinka puolustukset voittavat mestaruuksia. Sanon maali-iloittelusta vielä saman kuin edellisessä Leicester pohdinnassani: Vardy ja Mahrez ovat tehneet 76 % Leicesterin 37 maalista. Tuskin mahdollisen loukkaantumisen vuoksi maalit täysin tyrehtyvät mutta silloin ei ole varaa päästää 1-2 maalia joka pelissä.
Sivusilmäiltävänä
Bournemouth - Crystal Palace
Kaksi kuntokäyrän yläpään joukkuetta ottaa vastaan, kun Crystal Palace vierailee Bournemouthissa. Edellinen yskähteli alkukaudesta mutta viimeisestä seitsemästä on hävinnyt vain yhden. Bournemouth sen sijaan näytti Tyrone Mingsin ja Callum Wilsonin loukkaannuttua loppukaudeksi varmaksi putoajaksi. Eddie Howe on saanut kuitenkin joukkueelleen järjettömän tsempin päälle. Neljän tappion päätteeksi, Bournemouth ei ole hävinnyt viiteen otteluun, ja voittanut matkalla Chelsean sekä Manchester Unitedin. Viime kaudella säilymisen riitti 38 pistettä. Howen porukka on puolessa välissä tästä.
Stoke - Manchester United
Mark Hughesin projekti kääntää Stoken maine puolivuosisataa vanhaa jalkapalloa pelaavana joukkueena ei ole vielä lähtenyt täysin käyntiin. Viime kaudet oltu tasaisesti yhdeksäntenä. Hughesin uusin yritys on selvästi rakentaa joukkuetta jo Mestareiden liigan voittaneista, joita on joukkueessa jo huikeat viisi: Marko Arnautovic, Bojan, Marc Muniesa, Ibrahim Afellay ja Xherdan Shaqiri. Ailahtelevasti pelaava joukkie (joka ironisesti sisältää juuri paperilla sellaisia pelaajia joiden ei odoteta pärjäävän sateisena keskiviikkoiltana Stokessa), on kuitenkin ottanut vakuuttavan voiton Man C:stä muutama viikko sitten. Nyt vastaan astuu onnettomassa vireessä oleva Man U. Louis van Gaalin ryhmä ei ole voittanut neljään otteluun ja kärsinyt nöyryyttävät tappiot Norwichille ja Bournemouthille. Man U:n sekameteli soppa pystyy organisoidusti pelaamaan (toisiksi vähiten päästettyjä laukauksia) mutta maalinteko on ongelma. Wayne Rooney on hävinnyt pallon pinnalta, Antonio Martial ei hyvästä alusta huolimatta ollut sateentekijä ja Memphis Depay hakee edelleen askeliaan. Mitä ilmeisemmin, jos van Gaal ei voita seuraavia pelejään, väistää hän managerin pallilta. Istuuko José Mourinho siihen seuraavaksi?
Fun Fact: Jos unohdetaan viime kauden Manchester Cityn tuplavoitto Sunderlandista, on Cityn tulokset Pohjois-Englantilaisia vastaan kausilla 2010-2014: kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja neljä 1-0 vierastappiota. Yllätyksen paikka?
Rauhallista joulua jalkapallon seuraajille!
No comments:
Post a Comment