Mestaruus on jo hyvin varmasti Leicesterin käsissä. Mikäli Spurs kompastuu edes kerran, on jo peli menetetty. Seitsemän pisteen johto ja viisi peliä jäljellä vaatisi Leicesteriltä poikkeuksellista romahdusta. Keskikauden Leicester olisi kompastunut varmasti vielä vastassa olevia joukkueita vastaan (West Ham, Man United, Chelsea..), mutta Claudio Ranieri vaihtoi taktiikkaa kauden kovenuttua. Ensimäisestä 19 pelistä sinipaidat ottivat vain neljä nollapeliä. Seuraavissa 14 pelissä Leicesterin verkko on heilunut vastaavasti vain neljästi, viimeksi maaliskuun alussa. Voitot ovat olleet nykyisessä viiden ottelun putkessa rumahkoja 1-0 osumia, kunnes viime kierroksella Jamie Vardy keskeytti oman kuivan kautensa kahdella osumalla Sunderlandin verkkoon.
Jos nyt vielä hetkellisesti jossitellaan, niin Spurs näyttää nyt jälkikäteen hävinneen mestaruuden jo ollessaan kisan ulkopuolella. Ensimmäiset neljä peliä tuotti vain kolme pistettä. Tässä vaiheessa oltiin Leicesteriä jäljessä jo viisi pistettä, ja jos Spurs olisi voittanut vieraspelinsä heitä vastaan kolmannella kierroksella, ero olisikin ollut yhtäkkiä enää kaksi pistettä. Toisekseen kauden puolivälissä Spurs hävisi kotonaan loppuhetken Robert Huthin maalilla 1-0. Aiempi voitto tämän lisäksi olisi kaventanut tilanteen yhteen pisteeseen, jossa se edelleenkin olisi. Toisaalta Spurs on menettänyt johtoasemasta pisteitä 13 kappaletta. Mestaruuskamppailun näkökulmasta varsinkin molemmat Arsenal tasapelit olivat huonoja. Puhumattakaan romahduksesta Newcastlea vastaan joulukuussa.
Oikeastaan tämän ajatusleikin pointtina oli se, että aiempina vuosina harrastin tätä samaa jossittelua pohtiakseni minne mahdollisuudet nelossijaan suli. Tämä on se ero menneeseen Tottenhamiin ja siihen mitä tämä Mauricio Pochettinon jännittävä ja nuori joukkue voi vielä saavuttaa. Leicesterin tuleva mestaruus on yksiä erikoisempia ja raikkaimpia tuulahduksia valioliigassa aikoihin mutta se ei muuta joukkueen sisäistä tilannetta, josta kirjoitin jo joulukuussa. Keski-iältään suhteellisen korkea ja materiaaliltaan kapea joukkue, omaa pelaajia, jotka ovat lähestymässä kehityksensä huipua tai jo menossa sen ohi. Ainoastaan Riyad Mahrez kävelee suoraan huippujengiin tästä joukkueesta. Jamie Vardy pelaa unelmakautta mutta on jo 29. Ranierilla on kova työ rakentaa joukkuetta ensi kautta varten, joka joutuu mestareiden liigan lohkovaihettakin varten jo pelaamaan syksyllä ylimääräiset kuusi peliä. Puhumattakaan jatkopeleistä. Siinä Pochettinolla on jo helpompi tilanne edessä. Hän on saanut rauhassa rakentaa systeemiänsä kaksi kokonaista kautta ja hionut samalla pelaajistaan tiukan paketin.
Mennyt kausi on ollut nopeata transitiota. Avauksen ikikasvoiksi tulivat Toby Arderweireld ja Dele Alli. Belgitopparilla on ollut vahva merkitys Spursin puolustukselle. Maaliero on tällä hetkellä +35 ja maaleja on päästetty vähiten liigassa. Lisäksi hän on tuonut jo neljä maalia liigassa, mikä on juuri sen tyyppistä maalinteon laajuutta mitä Spurs on kaivannut vuosien varrella. Hyökkäysnelikkoon on taas istunut kuin elementtiinsä nuori Alli, joka teki jo debyytinkin maajoukkueessa tällä kaudella. Hänen kahdeksan maalia ja yhdeksän syöttöä on huikea suoritus liigadebytantilta. Uusista tulokkaista erityis maininnan saa mainio Kevin Wimmer, joka asettui kriittisessä vaiheessa, Jan Vertonghenin loukkaannuttua, keskuspuolustukseen.
Viime kaudella hyvän tuloksen tehnyt Harry Kane on parantunut entisestään. Kirjoitin viime kerralla kaksi kuukautta sitten, että laskukaavallani Kane on tuottanut vain seitsemän pistettä Tottenhamille. Seuraavassa kahdeksassa pelissä Kane on tehnyt seitsemän maalia (ohittaen viime kauden tuloksensa) ja tuottanut kahdeksan pistettä maaleillaan. Sunnuntain Man United -pelissä osuma jäi tekemättä mutta kovaa työtä tekevä hyökkääjä näyttää olevan silti elämänsä vireessä, kun kautta ollaan laittamassa pakettiin. Christian Eriksen on parantanut huomattavasti peliään myös kauden loppua kohden. Syöttötili on noussut jo kymmeneen ja muutenkin hän on jatkuvasti pelin keskiössä tarjoilemalla lähes neljä laukaukseen johtavaa söyttöä per 90 minuuttia. Man Unitedia vastaan nähtiin myös Erik Lamelan muodonmuutoksen tulos. Aiemminn show ponyksi tituleerattu ylikallis floppi, on muuttunut tiukaksi Pochettinon prässipelin edustajaksi. Hän suoritti ottelussa seitsemän taklausta, josta yksi johti Allin avausmaaliin. Lisäksi hän syötti vapaapotkulla Alderweireldin maalin sekä viimeisteli kolmannen, Spursin runnoessa Man Unitedin 3-0 vain kuuden minuutin aikana.
Avauksen pelaajista vielä voidaan antaa erityismaininta edelleen mainiolle Moussa Dembélélle, joka oli Lamelan tapaan tekemässää jo lähtöä kesällä. Lisäksi Eric Dier on kasvanut todelliseksi keskikentän ankkuriksi (jonka pelityylistä voisin lähteä kirjoittamaan aivan omaa pakettia myöhemmin) sekä laitapakkitontit itselleen lopullisesti lunastaneet Kyle Walker ja Danny Rose pelaavat molemmat uransa parasta kautta. Puhumattakaan Hugo Lloriksesta, joka on ollut terävimmillään juuri silloin, kun on pitänyt ja kantanutkin vaikeissa peleissä joukkuetta.
Tämä tulee olemaan sitten Arsenalin voittamattomien (kauden 2002-03) kolmas kerta, kun mestari päästää enemmän maaleja kuin jokin muu joukkue top 4:ssä. Kirjoitin tästä trendistä vuonna 2014. Edes ykkösmaalitykin omaaminen ei ole niin hyvä mittari mestarille. Kausilla 2002-15 ainoastaan viidesti mestarilla oli myös paras maalintekijä. Leicesterin mestaruus tulee sikäli olemaan huikea saavutus ja Ranierin uran huippu. Tottenhamille tämä kausi on todennäköisesti kuitenkin mahtava ponnahduslauta ja mahdollisuus rikkoa koko 2010-luvun kestänyt status quo - Chelsea, Man City ja Man United ovat kaikki uudelleen rakentamisen partaalla, kun Arsenal makselee jälleen oppirahoja ja Liverpool hakee muottiaan Jürgen Klopin alaisuudessa.
No comments:
Post a Comment