Kun Rosicky sai hieman onnekkaasti pallon takaisin Tottenhamin boksin laidalla ja latasi sen takaylänurkkaan, katsoin pelikelloa ja huokaisin. Seuraavat 89 minuuttia taas summasi hyvin ne asiat, joita tästä kaudesta voi oppia.
Seura tarvitsee rakenteellista stabiliteettia
Sherwood on Tottenhamin yhdeksäs manageri samassa ajassa, kun Wenger on valmentanut Arsenalia. Levyn tapana on llut vielä repiä laivaa vastakkaisiin suuntiin jatkuvasti, joko vaihtamalla valmennusrakenteita taikka kokonaisvaltaisia valmennuksellisia näkemyksiä. Pragmaatikko valmentaja sekä modernitaktikko vaihtavat paikkaa vuorotellen. Toki nykypäivän huippujalkapallossa harva manageri saa pitkään istua peräsimessä heikoilla tuloksilla. Wengerin olemassaolo ei ole pelkästään Arsenalin stabiliteetin ydin, vaan koko hänen luoma seurarakenne, jossa jokainen sisään tuleva pelaaja tai akatemiasta nostettu juniori tietää mitä on pelata Arsenalissa.
Chelsean tapauksessa taas manageri on ollut jossain määrin alisteinen Abramovichin seurarakenteelle. Mourinhoa lukuunottamatta, pelaajat ja omistaja ovat ykkösmiehiä, ja manageri heillä töissä. Tämä on luonut ongelmia toki, mutta rahakas siirtopolitiikka sekä rungon avainpelaajien pitkä historia toteuttaa jatkuvuutta (Lampard, Terry, Ivanovic, Cole ja Cech). Entisiä huippusuorittajia on hitaasti korvattu uusilla tekijöillä (Joista Oscar, Hazard, Matic, Azpilicueta sekä Willian ovat suhteellisen nopeasti istuneet muottiin). Liverpoolin seikkailut Hodgsonin ja Dalglishin ajoivat joukkueen ulos kärkikamppailuista, mutta Rodgers sai rauhassa rakentaa uutta systeemiä. Liverpoolin siirtopolitiikka oli suhteelisen heikkoa aiempien managerian aikana, mutta joukkue pystyi suhteellisen hyvin pitämään runkopelaajansa tämän ajan, sekä lisäämään kriittisille paikoille uudet tekijät (merkittävät voitot on ollut Suarezin pysyminen, Lucasin nousu Meirelesin lähdettyä, Coutinho sekä Sturridge valmiina pelaajina). Manchester Citystä on vaikea sanoa, koska joukkueen materiaali on puolustuslinjaa lukuunottamatta (Komppany ja Zabaletta liigan parhaimpia, mutta muiden taso heittelee liikaa) liigan parasta ja kilpailee myös euroopan muiden kovien kanssa. Mancini kuitenkin rakensi hyvän perusrungon joukkueelle, jolla on hyvä balanssi. Seuraan myös tuotiin pitkänlinjan tekijä rakentamaan jatkuvuutta.
Tottenhamin nykyisessä, Harryn huippuajan, rungossa on enää jäljellä Lennon (taso ja lopputulos heittelee liikaa), Walker (epätasainen, eikä ratkaise laitapakkina otteluita), Kaboul (jatkuvasti loukkaantuneena, Dawson (aika jättänyt jo luottotopparin) ja Sandro (jota Harry ei edes tuntunut oikein arvostavan. Kaikki muut ovat käytännössä tulleet sisään viimeisten siirtoikkunoiden aikana. Tämä näkyy kentällä. Pelaajat eivät tunne toisiaan, eivät tiedä miten pitäisi toimia ja liikkua. Lopulta jatkuvasti vaihtuvat formationit ja taktiikat joko hidastavat peliä älyttömästi taikka ajavat heitä nopeissa liikkeissään toistensa sektoreille jolloin vaadittua pelin venyttämistä ja tyhjää tilaa taikka oikeanlaisia syöttölinjoja ei vain tapahdu. AVB tiukasti strukturoitu systeemi ei onnistunut pelaajamaterian hitaan ja yksinkertaisen pallonsiirtelyn vuoksi. Sherwoodin maaninen systeemi ei onnistu, koska kukaan ei oikeasti tiedä mitä pitää tehdä, jos vastaan astuu organisoitu puolustus.
Kesällä sisään tulee varmasti uusi manageri. Kuka hän on, vaikuttanee pitkälti parhaiden pelaaien kuten Lloriksen, Vertonghenin ja Sandron seurassa pysymiseen. Jos lähtöjä tapahtuu seuran kilpailullisen kyvyttömyyden johdosta, taikka pelaajan oman laadun puutteen vuoksi, ollaan taas tilanteessa, jossa korvaajia joudutaan hakemaan. Tällöin olisi hyvä, että mietitään runko uusiksi, nostetaan enemmän junioreita akatemiasta ja korjataan vain muutat kriittiset pelipaikat. Levyn haulikolla rahan ampuminen, on loputtava. TOP4 joudutaan unohtamaan toistaiseksi, ja annettava aikaa seuraavalle managerille useampi kausi rakentaa jatkuvuutta ja rakenteita, jotta jokainen liljanvalkoisen paidan päälleen vetävä pelaaja tietää mitä on pelata Spursissa.
No comments:
Post a Comment